TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
26. Mutta Juudas ja hänen joukkonsa löivät vihollisia rukouksella ja
huutamisella Jumalan tykö; ja käsillänsä he tappelivat, mutta
sydämellänsä huusivat Jumalan tykö,
27. Ja löivät viisineljättäkymmentä tuhatta miestä, ja iloitsivat suuresti,
että Jumala itsensä niin armolliseksi näyttänyt oli.
28. Kuin tappo loppui ja he menivät pois jälleen, tunnettiin Nikanor
haarniskoistansa, että hän myös tapettu oli.
29. Silloin nousi suuri huuto ja riemu, ja he kiittivät Jumalaa kielellänsä.
30. Ja Juudas, joka henkensä ja tavaransa kansansa edestä alttiiksi
antanut, ja hamasta nuoruudestansa kansallensa paljon hyvää tehnyt
oli, käski hakata pois Nikanorin pään ja kädet olkapäinensä, ja
kanssansa Jerusalemiin viedä.
31. Kuin hän sinne tuli, kutsui hän väkensä kokoon, ja asetti papit
alttarin eteen, ja lähetti linnaan vihollisten perään,
32. Ja näytti Nikanorin pään ja pilkkaajan käden, jonka hän
Kaikkivaltiaan pyhää huonetta vastaan ojentanut ja itsestänsä paljon
kerskannut oli.
33. Hän leikkasi myös jumalattomalta Nikanorilta kielen, ja käski
kappaleiksi lintuin eteen hakata ja käden, jolla hän hulluutta tehnyt oli,
templin puoleen ripustaa ylös.
34. Ja kaikki kansa kiitti Jumalaa taivaasta, ja sanoivat: kiitetty olkoon
se, joka kaupunkinsa varjellut on, ettei se ole saastutetuksi tullut.
35. Ja pani Nikanorin pään ylös, että sen jokainen linnasta nähdä taisi,
julkiseksi tiedoksi, että Herra heitä auttanut oli.
1 Sam.31:10. Ja panivat hänen aseensa Astarotin huoneesen*; mutta
hänen ruumiinsa ripustivat he Betsanin muurin päälle.
36. Se myös yksimielisesti kaikilta päätettiin, ettei sitä päivää
unhotettaisi,
37. Vaan pyhänä pidettäisiin, nimittäin, kolmas päivä toistakymmentä
toisesta kuusta toistakymmentä, joka Syrian kielellä Adariksi kutsutaan,
päivää ennen Mardokain juhlaa.
