TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
päämiehensä väelle kaikki asiat tietää antanut oli, ja he asiasta sopivat,
suostuivat he siihen sovintoon,
21. Ja määräsivät yhden päivän, jona he molemmat yksinänsä piti
tuleman yhteen. Kuin se päivä joutui, pantiin kummallekin istuin.
22. Ja Juudas asetti monikahtoja haarniskoihin, ei kauvas siitä, ettei
viholliset olisi tapaturmasti häntä pettäneet. Ja puhuivat toinen toisensa
kanssa tarpeensa.
23. Ja Nikanor oli Jerusalemissa kauvan, ja ei mitään tehnyt heitä
vastaan, ja antoi sotaväkensä mennä pois.
24. Ja piti Juudaan kunniassa kansan edessä, ja käytti itsensä
ystävällisesti hänen kanssansa;
25. Neuvoi myös häntä naimaan ja lapsia siittämään. Niin otti Juudas
emännän, ja oli yhdessä sen kanssa hyvässä rauhassa.
26. Kuin Alkimus näki nämät kaksi sopivan ja rauhan tehneen, meni hän
jälleen Demetriuksen tykö ja kantoi Nikanorin päälle, että hän
petolliseksi tullut oli; sillä hän oli Juudaan, kuninkaan vihamiehen, hänen
siaansa ylimmäiseksi papiksi tehnyt.
27. Niin käännettiin kuningas tämän pahanilkisen valheesta ja vihastui
suuresti, ja kirjoitti Nikanorille, ettei hänelle millään muotoa se
kelvannut, että hän Juudalaisten kanssa rauhan tehnyt oli, ja käski
hänen kiiruusti ottaa kiinni Makkabealaisen ja Antiokiaan lähettää.
28. Kuin tämä käsky Nikanorille tuli, tuli hän murheelliseksi, ja oli pahalla
mielellä, ettei hän lupaustansa pitää taitanut, ja ei kuitenkaan Juudas
mitään rikkonut ollut.
29. Mutta kuitenkin, ettei hän kuningasta vastaan mitään tehdä tohtinut,
aikoi hän hänen ottaa kiinni kavaluudella.
30. Mutta kuin Makkabealainen ymmärsi, ettei hän niin ystävällisesti
hänen kanssansa ollut kuin ennen, ja näkyi, ettei se mitään hyvää
aavistanut, otti hän monikahtoja tykönsä ja lymytti itsensä hänen
edestänsä.
31. Mutta kuin Nikanor näki, että Makkabealainen hänen kavalasti
ennättänyt oli, meni hän kauniisen pyhään templiin, ja käski pappein,
