TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
15. Sitte antoi Jeremia käsillänsä Juudaalle kultaisen miekan, ja sanoi
hänelle:
16. Ota tämä pyhä miekka, jonka Jumala sinulle antaa; sillä sinun pitää
viholliset lyömän.
17. Kuin Juudas heitä senkaltaisilla kauniilla sanoilla, jotka heille
sydäntä ja rohkeutta antoivat, lohduttanut oli, mielistyivät he siihen, ettei
he leiriä tehdä tahtoneet, vaan kohta vihamiesten tykö mennä, ja karata
rohkiasti heidän päällensä, ja lopettaa asian; sillä kaupunki,
jumalanpalvelus ja templi olivat vaarassa.
18. Ja tosin, vaimoja ja lapsia, veljiä ja lankoja ei he niin paljon totelleet,
vaan heidän suurin murheensa oli pyhästä templistä,
19. Ja ne, jotka kaupunkiin jäivät, olivat suuressa murheessa heidän
sotaväestänsä.
20. Kuin sotimisen aika joutui, ja viholliset kokoontuneet olivat,
järjestyksensä tehneet, elephantit siallensa asettaneet ja hevosmiehet
molemmille puolille panneet olivat,
21. Ja Makkabealainen viholliset näki, ja heidän moninaiset aseensa ja
hirmuiset pedot, nosti hän kätensä taivaasen päin, ja rukoili ihmeellistä
Jumalaa, joka kaikki näkee; sillä hän kyllä tiesi, ettei voitto haarniskain
kautta tule, vaan Jumala antaa sen kellenkä hän suo; ja hän rukoili näin:
2 Makk.12:22. Mutta kuin hän ensimäisen Makkabealaisen joukon nähdä
sai, tuli vihollisille pelko, että se heitä vastaan oli, ja itsensä näytti, joka
kaikki näkee, ja rupesivat pakenemaan yksi sinne, toinen tänne, että he
itsensä keskenänsä vahingoitsivat ja haavoittivat.
2 Aika K.14:11. Ja Asa huusi Herran Jumalansa tykö ja sanoi: Herra! et
sinä väliä pidä auttaissas monen kautta, taikka kussa ei yhtäkään
voimaa ole*. Auta meitä, Herra meidän Jumalamme! sillä me turvaamme
sinuun, ja olemme tulleet sinun nimees tätä suurta joukkoa vastaan; sinä
olet Herra meidän Jumalamme, ei yksikään ihminen voi mitään sinua
vastaan.
22. Herra, sinä olet enkelis, Hiskian, Juudan kuninkaan aikana,
