TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
vihollisille kaikki salaudet; mutta hän sai tietää, ja sai hänen kiinni, ja
ajoi sieltä pois.
22. Sitte sai kuningas toisen mielen, ja teki rauhan niiden kanssa
Betsurasta, ja meni sieltä ja tappeli Juudaan kanssa, Ja voitettiin.
23. Ja että hän oli tietää saanut, että Philippus hänestä luopunut oli,
jonka hän Antiokiaan peräänsä linnan isännäksi jättänyt oli, hämmästyi
hän kovin, Ja antoi suositella Juudalaisten kanssa, ja teki sovinnon
heidän kanssansa, ja vannoi sen valan pitävänsä, ja oli niin heidän
ystävänsä, ja uhrasi ja kunnioitti templiä ja piti itsensä ystävällisesti
kaupunkia kohtaan,
24. Ja otti Makkabealaisen ystäväksensä, ja teki hänen päämieheksi
Ptolemaidista Gerreniläisiin asti.
25. Mutta kuin kuningas Ptolemaidiin tuli, ei Ptolemaidilaiset mielellänsä
sitä sovintoa nähneet; sillä he pelkäsivät, ettei heitä uskottaisi, niin kuin
ei hekään sanaansa pitäneet olleet.
26. Silloin astui Lysias julkisesti edes, ja vastasi kuninkaan puolesta, ja
puhui niin heidän kanssansa, että he siihen tyytyivät, Ja asetti heidät,
että heidän kaikkea hyvää häneltä toivoman piti. Sitte vaelsi hän
takaperin Antiokiaan jälleen. Näin on tämän kuninkaan matkustus ja
kotia palajaminen ollut.
14. Luku.
Nikanorln uskottomuudesta ja Ratsiksen kuolemasta.
Kolmen vuoden perästä ymmärsi Juudas ja hänen joukkonsa, että
Demetrius Seleukuksen poika Tripoliin paljolla väellä ja paljoilla haaksilla
tullut oli,
1 Makk.7:1. Ensimäisenä vuotena kuudettakymmentä toista sataa tuli
Demetrius Seleukuksen poika Roomista jälleen valtakuntaansa, ja sai
yhden merikaupungin vähällä väellä, ja hallitsi siinä kuninkaana.
