TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
38. Hänen päällensä oli myös ennen tätä aikaa kannettu ja häntä
vainottu, ja oli henkensä miehuullisesti vaaraan antanut Juudalaisten
uskon tähden.
39. Kuin Nikanor näyttää tahtoi, kuinka kovin hän Juudalaisten päälle
vihainen oli, lähetti hän enempi kuin viisisataa sotamiestä, ottamaan
häntä kiinni.
40. Sillä hän luuli, kuin hän hänen vangiksi saanut olis, heille suuren
vahingon tehneensä.
41. Mutta kuin he tornin porttiin, kussa hän oli, karkasivat, ja käskivät
tulta tuoda, porttia sytyttääksensä, ja hän ymmärsi vankina olevansa,
tahtoi hän itsensä pistää lävitse.
42. Sillä hän tahtoi ennen kunnialla kuolla, kuin jumalattomain käsiin
tulla, ja heiltä häpiällisesti pilkattaa; mutta siinä hädässä ei hän itsiänsä
oikein osannut.
Tuom.9:54. Sitte kutsui AbiMelek nopiasti palveliansa, joka kantoi hänen
aseitansa, ja
sanoi hänelle: vedä miekkas ulos ja tapa minua, ettei
minusta sanottaisi: vaimo tappoi hänen; niin pisti palvelia hänen lävitse,
ja hän kuoli.
1 Sam.31:4. Niin sanoi Saul aseensa kantajalle: vedä ulos miekkas ja
pistä sillä minua lävitse, ettei nämät ympärileikkaamattomat tulisi ja
pistäisi minua lävitse, ja pilkkaisi minua. Mutta hänen aseensa kantaja ei
tahtonut, sillä hän pelkäsi suuresti. Niin otti Saul miekan ja lankesi
siihen.
43. Kuin he joukottain hänen tykönsä sisälle menivät, juoksi hän muurin
päälle, Ja syöksi itsensä rohkiasti kansan sekaan.
44. Mutta he välttivät, että hänellä siaa olis ollut. Ja hän putosi
kuvettensa päälle, mutta vielä hän kuitenkin eli,
45. Ja nousi vihoissansa ylös, vaikka hän kovin verta vuosi, ja haavat
kipiät olivat, ja juoksi kansan lävitse, ja astui korkian kallion päälle.
46. Kuin hänestä kaikki veri oli juossut ulos, otti hän kuitenkin suolet
ruumiistansa, ja heitti ne sotamiesten keskelle, ja huusi Jumalan tykö,
