TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2. Ja maan voittanut, ja Antiokuksen edustusmiehensä Lysiaan kanssa
lyönyt oli.
3. Mutta Alkimus, joka ennen ylimmäinen pappi oli ollut ja kiusauksen
ajalla häpiällisesti luopunut, ja nyt, ajatteli, ettei hän hengissä pysyä eikä
jälleen ylimmäisen papin virkaan tulla taitanut,
1 Makk.7:9. Ja lähetti hänen kanssansa luopuneen Alkimuksen, jonka
hän myös ylimmäiseksi papiksi teki, ja käski hänen Israelin kansaa
rangaista.
4. Meni kuningas Demetriuksen tykö ensimäisenä vuotena
kuudettakymmentä toista sataa, ja vei hänelle kultaisen kruunun, palmut
ja öljypuun oksat, jotka templin omat olivat,
5. Ja ensimäisen päivän hän viivytteli, että hän soveliaan aikansa näkis
hänen kiukkuunsa.
6. Kuin Demetrius antoi kutsua hänen hallituksensa eteen ja häneltä
kysyä, kuinka Juudalaisten menoin laita oli, ja mitä he tekivät? vastasi
hän näin: Juudalaiset, jotka itsensä kutsuvat Juudalaisiksi, joidenka
päämies Juudas Makkabealainen on, kehoittavat aina sotaa ja kapinaa,
eikä suo valtakunnalle rauhaa;
1 Makk.2:24. Ja Matatias näki sen, ja se pisti hänen sydäntänsä, ja
hänen kiivauksensa syttyi lain tähden;
7. Ovat myös minulta isällisen kunniani, nimittäin pappeuden,
ryövänneet; sen tähden olen minä tänne tullut:
8, Ensisti kuninkaalle hyväksi, ja että minä uskollinen olisin; toiseksi, että
minä myös mielelläni kansalleni neuvoa toimittaisin. Sillä senmuotoisella
pahalla menolla koko meidän sukukuntamme hukkuu.
9. Sen tähden katsokaan kuningas niihin asioihin, ja kuuluisan
hyvyytensä tähden maakuntaa ja koko meidän sukukuntaamme tässä
asiassa neuvokoon ja auttakoon.
10. Sillä niin kauvan kuin Juudas elää, on mahdotoin, että rauha maalla
olis.
