TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
jotka siellä uhrasivat, miestä sieltä antamaan ulos.
32. Mutta kuin he korkiasti ja kalliisti vannoivat, ettei he tietäneet, kussa
hän oli, ojensi hän oikian kätensä templin puoleen, ja vannoi:
33. Jos ette minulle Juudaa sidottuna anna, niin minä tämän Jumalan
huoneen kukistan ja alttarin maahan revin, ja panen Bakkuksen kauniin
kirkon siihen siaan.
1 Makk.7:35. Ja vannoi valan ja sanoi: ellette saata Juudaa ja hänen
väkeänsä minun käsiini, niin minä tahdon polttaa tämän huoneen niin
pian kuin minä rauhassa tähän jälleen tulen; ja vaelsi matkaansa
suuressa julmuudessa.
2 Makk.6:7. Vaan he vaadittiin väkivallalla joka kuukausi uhraamaan, kuin
kuninkaan syntymäpäivä oli. Mutta kuin Bakkuksen päivää pidettiin,
silloin vaadittiin Juudalaiset käymään viheriäisillä seppeleillä Bakkuksen
kunniaksi.
34. Ja kuin hän nämät puhunut oli, meni hän sieltä pois. Mutta papit
nostivat kätensä taivaasen päin, ja huusivat hänen tykönsä, joka aina
meidän kansaamme varjellut on, ja sanoivat:
2 Makk.3:15. Papit olivat pyhässä kaunistuksessansa alttarin edessä ja
huusivat Jumalan tykö taivaasen, joka itse käskenyt on, ettei tallelle
pantua kalua tuhlattaisi; että hän niille, jotka siihen paikkaan tallelle
panneet olivat, tallella pitäis.
35. Herra, vaikka et sinä mitään tarvitse, on se kuitenkin sinun hyvä
tahtos ollut, että sinun templis, jossa sinä asut, meidän seassamme olis.
36. Sen tähden, pyhä Jumala, jonka kaikki pyhät omat ovat, varjele vielä
huonees, jonka me äskettäin puhdistaneet olemme, ettei sitä jälleen
saastutettaisi, ja tukitse pahain suut!
37. Mutta Nikanorille sanottiin Jerusalemissa olevan yksi mies
vanhimmista, Ratsis nimeltä, joka isällisiä käskyjä rakasti, ja jolla
joka paikassa hyvä kiitos ja senkaltainen ystävyys, että jokainen hänen
Juudalaisten isäksi kutsui.
