Pyhän Lucan evankelium
Niin hän yhden wenheen sisälle meni/ joka oli Simonin/ ja käski hänen
wenhe maasta uloslaskea. Ja hän istuen opetti wenheestä kansaa.
5:4 Ja quin he' lackasi puhumast/ sanoi he' Simonille/ Wie syuelle/ ia
wlosheitteke teiden wercko'na apaialle.
Ja kuin hän lakkasi puhumasta/ sanoi hän Simonille/ Wie sywälle/ ja
ulos heittäkää teidän werkkonne apajalle.
5:5 Ja Simon wastate' sanoi henelle/ Mestari/ Me olema caiken öen
töte tehnyet/ ia ei miteken szanuet/ Mutta sinu' käskylles mine
quitengin vlosheiten wercon.
Simon wastaten sanoi hänelle/ Mestari/ Me olemme kaiken yön työtä
tehneet/ ja ei mitäkään saaneet/ Mutta sinun käskylläsi minä kuitenkin
ulos heitän werkon.
5:6 Ja quin he sen teit/ sulghit he swren Calain palioudhen/ Ja heiden
wercons repeisit.
Ja kuin he sen teit/ suljit he suuren kalain paljouden/ Ja heidän
werkkonsa repesit.
5:7 Ja he wijttasit Cu'panille's iotca olit toises wenhes/ tulema' ia
auttaman heite's. Ja he tulit/ ia teutit molemat wenhet/ nijn ette he
rupesit waiomaa'.
Ja he wiittasit kumppanillensa jotka olit toisessa wenheessä/ tulemaan
ja auttamaan heitänsä. Ja he tulit/ ja täytit molemmat wenheet/ niin
että he rupesit wajoaman.
5:8 Coska Simon Petari sen näki/ langes hen Iesusen poluein tyge
sanoden/ HERRA/ poismene minun tykeeni/ Sille mine olen syndinen
Inhiminen.
Koska Simon Petari sen näki/ lankesi hän Jesuksen polwien tykö
sanoen/ HERRA/ pois mene minun tyköäni/ Sillä minä olen syntinen
ihminen.
5:9 Sille ette hämmestus oli henen käsittenyt/ Ja caicki iotca henen
cansans olit/ Calan Salin ylitzen/ ionga he olit szaneet.
Sillä että hämmästys oli hänen käsittänyt/ Ja kaikki jotka hänen
