2 luku

Daavidin viimeiset sanat Salomolle. Daavidin kuolema. Adonian, Ebjatarin, Jooabin ja Siimein rangaistus.

1. Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa Salomoa sanoen:

1. Ja kuin Davidin aika lähestyi, että hänen piti kuoleman, käski hän pojallensa Salomolle, sanoen:

1. COsca aica lähestyi että Dawidin piti cuoleman käski hän pojallens Salomolle sanoden:

1 Now the days of David drew near that he should die. And he charged Solomon his son, saying,

1. Now the days of David drew nigh that he should die; and he charged Solomon his son, saying,

1. Og der Davids Dage kom nær til, at han skulde dø, da bød han sin Søn Salomo og sagde:

1. Som nu tiden led, att David skulle dö, böd han sinom son Salomo, och sade:

1. Kui Taweti päwad liggi tullid, et ta piddi surrema, siis andis ta omma poia Salomonile käsko ja ütles:

1. Prieš mirtį Dovydas tarė savo sūnui Saliamonui:

1. Als nun die Zeit herbeikam, daß David sterben sollte, gebot er seinem Sohn Salomo und sprach:

1. Le temps de la mort de David approchant, il donna ses commandements à son fils Salomon, et lui dit:

1. Y LLEGÁRONSE los dias de David para morir, y mandó a Salomón su hijo, diciendo:

1 Als nu de dagen van David nabij waren, dat hij sterven zou, zo gebood hij zijn zoon Salomo, zeggende:

1. A gdy się przybliżał czas śmierci Dawidowej, rozkazał Salomonowi, synowi swemu, mówiąc:

1. Mikor pedig elközelgett Dávidnak ideje, hogy meghaljon, parancsot ada Salamonnak az ő fiának, ezt mondván:

1 Приблизилось время умереть Давиду, и завещал он сыну своему Соломону, говоря:

1. Як же прийшла година, вмерти Давидові, заповів він синові свойму Соломонові, мовлячи:

2. Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies.

2. Minä menen kaiken maailman tietä: niin rohkaise nyt itses, ja ole mies!

2. Minä menen caiken mailman tietä nijn rohwaise nyt idzes ja ole mies.

2 I am going the way of all the earth. Be strong therefore and show yourself a man,

2. I go the way of all the earth: be thou strong therefore, and shew thyself a man;

2. Jeg gaar bort ad al Jordens Vej, saa vær frimodig og vær en Mand,

2. Jag går alla verldenes väg; så var nu tröst, och var en man.

2. Minna lähhän keige ma-ilma teed, olle siis wahwa ja olle kui mees.

2. ‘‘Aš einu visos žemės keliu. Būk stiprus ir tikras vyras.

2. Ich gehe hin den Weg aller Welt; so sei getrost und sei ein Mann

2. Je m'en vais par le chemin de toute la terre; fortifie-toi et sois un homme.

2. Yo voy el camino de toda la tierra; esfuérzate, y sé varón.

2 Ik ga heen in den weg der ganse aarde, zo wees sterk, en wees een man.

2. Ja idę w drogę wszystkiej ziemi, a ty zmacniaj się, i bądź mężem.

2. Én elmegyek az egész [1†] földnek útján; erősítsd meg magad és légy férfiú.

2 вот, я отхожу в путь всей земли, ты же будь тверд и будь мужествен

2. Я йду оце в ту дорогу, що нею ввесь сьвіт ійти мусить, ти ж кріпися й покажи себе мужем.

3. Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oikeuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt;

3. Ja pidä mitä Herra sinun Jumalas on käskenyt, niin ettäs vaellat hänen teissänsä ja pidät hänen säätynsä, käskynsä, oikeutensa ja todistuksensa, niinkuin on kirjoitettu Moseksen laissa: ettäs toimellisesti tekisit kaikki, mitä sinä teet, ja kuhunka sinä sinus käännät,

3. Ja pidä mitä HERra sinun Jumalas on käskenyt nijn ettäs waellat hänen teisäns ja pidät hänen säätyns käskyns oikeudens ja todistuxens nijncuin on kirjoitettu Mosexen Lais että olisit ymmärtäwäinen caikisa nijsä cuins teet ja cunga sinä sinus käännät.

3 and keep the charge of Jehovah your God, to walk in his ways, to keep his statutes, (and) his commandments and his ordinances and his testimonies, according to what is written in the law of Moses, that you may prosper in all that you do and wherever you turn yourself.

3. And keep the charge of the LORD thy God, to walk in his ways, to keep his statutes, and his commandments, and his judgments, and his testimonies, as it is written in the law of Moses, that thou mayest prosper in all that thou doest, and whithersoever thou turnest thyself:

3. og tag Vare paa, hvad Herren din Gud vil have varetaget, at du vandrer i hans Veje og holder hans Skikke, hans Bud og hans Befalinger og hans Vidnesbyrd efter det, som er skrevet i Mose Lov, at du kan handle viselig i alt det, du gør, og i alt det, du vender dig til,

3. Och akta på Herrans dins Guds vakt, så att du vandrar i hans vägar, och håller hans seder, bud, rätter, vittnesbörd, såsom skrifvet är i Mose lag; på det du skall vara klok i allt det du gör, och ehvart du dig vänder;

3. Ja pea sedda, mis Jehowa so Jum̃al käsknud piddada, et sa käid temma tede peäl , et sa pead temma seädmissed, ta kässud, ja ta kohtoseädussed, ja ta tunnistussed; nenda kui Mosesse kässo-öppetusse sisse on kirjotud, et sa woid targaste tehha keik, mis sa wöttad tehha, ja keik, kuhho pole sa pörad.

3. Saugok Viešpaties, savo Dievo, nurodymus, vaikščiok Jo keliais, laikykis Jo nuostatų, įsakymų, įstatymų ir įspėjimų, surašytų Mozės įstatyme, kad tau sektųsi visur ir visuomet,

3. und warte des Dienstes des HERRN, deines Gottes, daß du wandelst in seinen Wegen und haltest seine Sitten, Gebote und Rechte und Zeugnisse, wie geschrieben steht im Gesetz Mose's, auf daß du klug seist in allem, was du tust und wo du dich hin wendest;

3. Et garde ce que l'Éternel ton Dieu veut que tu gardes, en marchant dans ses voies, et en gardant ses statuts, ses commandements, ses ordonnances et ses témoignages, selon ce qui est écrit dans la loi de Moïse; afin que tu réussisses dans tout ce que tu feras et dans tout ce que tu entreprendras;

3. Guarda la observancia de Jehová tu Dios andando en sus caminos, y guardando sus estatutos y mandamientos, y sus derechos, y sus testimonios, de la manera que está escrito en la ley de Moisés, para que seas dichoso en todo lo que hicieres, y en todo aquello a que te tornares.

3 En neem waar de wacht des HEEREN, uws Gods, om te wandelen in Zijn wegen, om te onderhouden Zijn inzettingen, en Zijn geboden, en Zijn rechten, en Zijn getuigenissen, gelijk geschreven is in de wet van Mozes; opdat gij verstandelijk handelt in al wat gij doen zult, en al waarheen gij u wenden zult;

3. Zachowywaj ustawy Pana, Boga twego, abyś chodził drogami jego, i przestrzegał wyroków jego, i przykazaó jego i sądów jego, i świadectw jego, jako napisano w zakonie Mojżeszowym, abyć się szczęściło wszystko, co sprawować będziesz, i we wszystkiem, do czego się obrócisz:

3. És őrízd meg az Úrnak a te Istenednek őrizetit, hogy az ő útain járj, és megőrizzed az ő rendeléseit, parancsolatit és ítéleteit, és bizonyságtételeit, a mint meg van írva [2†] a Mózes törvényében: hogy előmented legyen mindenekben, a melyeket cselekedéndesz, és mindenütt, valamerre fordulándasz;

3 и храни завет Господа Бога твоего, ходя путями Его и соблюдая уставы Его и заповеди Его, и определения Его и постановления Его, как написано в законе Моисеевом, чтобы быть тебе благоразумным во всем, что ни будешь делать, и везде, куда ни обратишься;

3. І пильнуй того, що вимагає Господь, Бог твій, від тебе: ходи путьми його й держи його встанови, заповідї, права і сьвідчення, як се написано в Мойсейовому законї, щоб бути тобі розважливим у всьому, що чинити меш, і всюди, куди обернешся;

4. että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella.'

4. Että Herra vahvistais sanansa, jonka hän on minulle puhunut ja sanonut: jos sinun poikas kätkevät tiensä, että he vaeltavat uskollisesti minun edessäni kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin ei sinulta ikänä pidä puuttuman mies Israelin istuimelta.

4. Että HERra wahwistais sanans jonga hän on minulle puhunut ja sanonut: jos sinun lapses kätkewät heidän tiens että he waeldawat uscollisest minun edesäni caikest sydämestäns ja caikest sielustans nijn ei sinulda ikänäns pidä puuttuman mies Israelin istuimelda.

4 That Jehovah may establish his word which he spoke concerning me, saying, If your sons take heed to their way, to walk before me in truth with all their heart and with all their soul, there will not fail you a man on the throne of Israel.

4. That the LORD may continue his word which he spake concerning me, saying, If thy children take heed to their way, to walk before me in truth with all their heart and with all their soul, there shall not fail thee (said he) a man on the throne of Israel.

4. paa det Herren skal stadfæste sit Ord, som han talede over mig og sagde: Dersom dine Børn bevare deres Vej, at vandre for mit Ansigt i Sandhed, af deres ganske Hjerte og af deres ganske Sjæl, da skal, sagde han, dig ikke fattes en Mand paa Israels Stol.

4. På det Herren skall uppväcka sitt ord, som han öfver mig talat hafver och sagt: Om din barn bevara sina vägar, så att de vandra troliga, och af allt hjerta och af allo själ, för mig, så skall aldrig fattas af dig en man på Israels stol.

4. Et Jehowa omma sanna woiks kinnitada, mis ta mo pärrast räkinud ja üttelnud: Kui so poiad omma teed hoiawad, et nemmad mo ees käiwad töe sees keigest ommast süddamest ja keigest ommast hingest: siis ei pea, ütles temma, ei mitte üks mees sulle ärralöpma Israeli aujärre peält.

4. kad Viešpats ištesėtų savo žodį, kurį Jis man kalbėjo: ‘Jei tavo sūnūs ištikimai vaikščios mano keliais, visa širdimi ir siela pasitikės manimi, tai tavo palikuonys valdys Izraelį’.

4. auf daß der HERR sein Wort erwecke, das er über mich geredet hat und gesagt: Werden deine Kinder ihre Wege behüten, daß sie vor mir treulich und von ganzem Herzen und von ganzer Seele wandeln, so soll dir nimmer gebrechen ein Mann auf dem Stuhl Israels.

4. Et que l'Éternel accomplisse la parole qu'il a prononcée à mon égard, en disant: Si tes fils prennent garde à leur voie, pour marcher devant moi dans la vérité, de tout leur cœur et de toute leur âme, alors ta descendance ne sera jamais retranchée du trône d'Israël.

4. Para que confirme Jehová la palabra que me habló, diciendo: Si tus hijos guardaren su camino andando delante de mí con verdad, de todo su corazón, y de toda su alma, jamás, dice, faltará a tí varón del trono de Israel.

4 Opdat de HEERE bevestige Zijn woord, dat Hij over mij gesproken heeft, zeggende: Indien uw zonen hun weg bewaren, om voor Mijn aangezicht trouwelijk, met hun ganse hart en met hun ganse ziel te wandelen, zo zal geen man, zeide Hij, u afgesneden worden van den troon Israels.

4. Żeby utwierdził Pan słowo swoje, które rzekł do mnie, mówiąc: Jeźli będą strzedz synowie twoi drogi swej, chodząc przedemną w prawdzie, ze wszystkiego serca swego, i ze wszystkiej duszy swojej, tedy nie będzie wytracony po tobie mąż z stolicy Izrael skiej.

4. Hogy megteljesítse az Úr az ő beszédét, melyet szólott nékem, mondván: Ha megőrizéndik [3†] a te fiaid az ő útjokat, járván én előttem tökéletességgel, teljes szívök és teljes lelkök szerint; ezt mondván, mondom: Soha el nem fogy a férfiú te közüled az Izráelnek királyi székiből.

4 чтобы Господь исполнил слово Свое, которое Он сказал обо мне, говоря: „если сыны твои будут наблюдать за путями своими, чтобы ходить предо Мною в истине от всего сердца своего и от всей души своей, то не прекратится муж от тебя напрестоле Израилевом".

4. Щоб Господь справдив слово своє, що прорік про мене, а воно таке: коли сини твої будуть вважати на свою путь, щоб ходити передо мною в правдї від усього серця й від усієї душі, то не перестануть потомки твої седїти на престолї Ізрайлевому.

5. Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle — tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan.

5. Ja sinä myös tiedät, mitä Joab ZeruJan poika on tehnyt minulle, mitä hän teki kahdelle sodanpäämiehelle Israelissa, Abnerille Nerin pojalle ja Amasalle Jeterin pojalle, jotka hän tappoi, ja vuodatti sodanveren rauhassa, ja antoi tulla sodanveren vyönsä päälle, joka oli hänen suolillansa, ja kenkäinsä päälle, jotka olivat hänen jaloissansa.

5. JA sinä tiedät mitä Joab ZeruJan poica on tehnyt minulle mitä hän teki cahdelle sodanpäämiehelle Israelis Abnerille Nerin pojalle ja Amasalle Jetherin pojalle jotca hän tappoi ja wuodatti sodan weren rauhas ja andoi tulla sodan weren wyöns päälle joca oli hänen suolillans ja hänen kengäins päälle jotca olit hänen jalgoisans.

5 Moreover you also know what Joab the son of Zeruiah did to me, even what he did to the two captains of the armies of Israel, to Abner the son of Ner and to Amasa the son of Jether, whom he killed and shed the blood of war in peace and put the blood of war upon his belt that was about his loins and in his shoes that were on his feet.

5. Moreover thou knowest also what Joab the son of Zeruiah did to me, and what he did to the two captains of the hosts of Israel, unto Abner the son of Ner, and unto Amasa the son of Jether, whom he slew, and shed the blood of war in peace, and put the blood of war upon his girdle that was about his loins, and in his shoes that were on his feet.

5. Og du ved ogsaa, hvad Joab, Zerujas Søn, gjorde ved mig, hvad han gjorde ved de to Stridshøvedsmænd i Israel, ved Abner, Ners Søn, og ved Amasa, Jethers Søn, som han slog ihjel, og udøste Krigsblod under Fred, og kom Krigsblod paa sit Bælte, som var om hans Lænder, og paa sine Sko, som vare paa hans Fødder.

5. Och vetst du väl hvad Joab, ZeruJa son, hafver gjort mig, hvad han gjorde de två härhöfvitsmän i Israel, Abner, Ners son, och Amasa, Jethers son, hvilka han drap, och utgöt krigsblod i fridenom, och lät komma krigsblod uppå sitt bälte, det omkring hans länder var, och uppå sina skor, som på hans fötter voro.

5. Ja sinna tead ka sedda, mis Seruja poeg Joab mulle teinud, mis ta teinud nende kahhe Israeli wäepealikkule Neri poia Abnerile ja Jeteri poia Amasale ¤, et ta neid tapnud, ja rahho aial söa werd ärrawallanud, ja pannud söa werd omma wö külge, mis ta wööl on, ja omma kingade külge, mis ta jalgas.

5. Be to, tu žinai, ką padarė man Cerujos sūnus Joabas, kaip jis nužudė abu Izraelio kariuomenės vadus: Nero sūnų Abnerą ir Jetero sūnų Amasą. Jis nužudė juos, taikos metu praliedamas karo kraują, ir sutepė nekaltu krauju savo diržą ir kurpes.

5. Auch weißt du wohl, was mir getan hat Joab, der Sohn der Zeruja, was er tat den zwei Feldhauptmännern Israels, Abner dem Sohn Ners, und Amasa, dem Sohn Jethers, die er erwürgt hat und vergoß Kriegsblut im Frieden und tat Kriegsblut an seinen Gürtel, der um seine Lenden war, und an seine Schuhe, die an seinen Füßen waren.

5. Au reste, tu sais ce que m'a fait Joab, fils de Tséruja, ce qu'il a fait à deux chefs des armées d'Israël, à Abner, fils de Ner, et à Amasa, fils de Jéther, qu'il a tués, versant dans la paix le sang de la guerre, et ensanglantant du sang de la guerre la ceinture qu'il avait aux reins et les souliers qu'il avait aux pieds.

5. Y también tú sabes lo que me ha hecho Joab, hijo de Sarvia, lo que hizo a dos generales del ejército de Israel, es a saber a Abner, hijo de Ner, y a Amasa, hijo de Jeter, a los cuales el asesinó, derramando en paz la sangre de guerra, y poniendo la sangre de guerra en su talabarte que tenía sobre sus lomos, y en sus zapatos que tenía en sus piés.

5 Zo weet gij ook, wat Joab, de zoon van Zeruja, mij gedaan heeft, en wat hij gedaan heeft aan de twee krijgsoversten van Israel, Abner, den zoon van Ner, en Amasa, den zoon van Jether, dien hij gedood heeft, en heeft krijgsbloed vergoten in vrede; en hij heeft krijgsbloed gedaan aan zijn gordel, die aan zijn lendenen was, en aan zijn schoenen, die aan zijn voeten waren.

5. A ty też wiesz, co mi uczynił Joab syn Sarwii, co uczynił dwom hetmanom wojsk Izraelskich, Abnerowi, synowi Nerowemu, i Amazie, synowi Jeterowemu, że je pozabijał, a wylał krew jako na wojnie czasu pokoju, i zmazał krwią jako na wojnie pas swój rycerski, który miał na biodrach swoich, i bóty swoje, które miał na nogach swoich.

5. Azt is jól tudod, mit cselekedett én velem Joáb, a Séruja fia, mit cselekedett az Izráel seregeinek két fővezérével, Abnerrel, a [4†] Nér fiával, és Amasával, [5†] a Jéter fiával, a kiket megölt, harczi vért ontván békességnek idején, és hintett harczi vért az ő derekának övére és az ő lábának saruira.

5 Еще: ты знаешь, что сделал мне Иоав, сын Саруин, как поступил он с двумя вождями войска Израильского, с Авениром, сыном Нировым, и Амессаем, сыном Иеферовым, как он умертвил их и пролил кровь бранную во время мира, обагрив кровью бранною пояс на чреслах своих и обувь на ногах своих:

5. Далїй же: знаєш сам, що вкоїв менї Йоаб Саруєнко, що він заподїяв двом гетьманам Ізрайлевим, Абенирові Ниренкові та Амессї Етеренкові, повбивавши їх серед миру, як би на війнї, та проливши, як на війнї, кров на пояс, що був на череслах у його, й на обуву, що мав на ногах своїх.

6. Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan.

6. Tee toimes jälkeen, niin ettes anna hänen harmaita karvojansa rauhassa tulla hautaan.

6. Tee sinun toimes jälken nijn ettes wie hänen harmaita carwojans rauhas hautaan.

6 Do therefore according to your wisdom and do not let his hoar head go down to Sheol in peace.

6. Do therefore according to thy wisdom, and let not his hoar head go down to the grave in peace.

6. Og du skal gøre efter din Visdom, at du ikke lader hans graa Haar nedfare til Graven med Fred.

6. Gör efter dina vishet, så att du icke förer hans grå hår med frid ned till helvete.

6. Sepärrast te omma tarkust möda, ja ärra lasse temma halli Pead mitte rahhoga alla hauda miñna.

6. Pasielk su juo pagal savo išmintį ir neleisk jam ramiai numirti.

6. Tue nach deiner Weisheit, daß du seine grauen Haare nicht mit Frieden hinunter in die Grube bringst.

6. Tu agiras selon ta sagesse, et ne laisseras point descendre en paix ses cheveux blancs au Sépulcre.

6. Tú harás conforme a tu sabiduría; no harás descender sus canas al sepulcro en paz.

6 Doe dan naar uw wijsheid, dat gij zijn grauwe haar niet met vrede in het graf laat dalen.

6. Uczynisz tedy według mądrości twojej, a nie dopuścisz zejść sędziwości jego w pokoju do grobu.

6. Cselekedjél a te bölcseséged szerint, és ne engedd, hogy megőszülvén, békességgel [6†] menjen a koporsóba.

6 поступи по мудрости твоей, чтобы не отпустить седины его мирно в преисподнюю.

6. Оце ж чини по свойму розуму й не дай йому зїйти в землю на той сьвіт із волосом сивим.

7. Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia.

7. Ja tee Barsillain Gileadilaisen lapsille laupius, että he syövät sinun pöydältäs, sentähden että he pitivät itsensä minun tyköni, kun minä pakenin veljes Absalomin edestä.

7. JA tee Barsillain sen Gileaditerin lapsille laupius että he syöwät sinun pöydäldäs: sentähden että he pidit idzens minun tygöni cosca minä pakenin sinun weljes Absalomi.

7 But show kindness to the sons of Barzillai the Gileadite and let them be of those who eat at your table, for so they came to me when I fled from Absalom your brother.

7. But shew kindness unto the sons of Barzillai the Gileadite, and let them be of those that eat at thy table: for so they came to me when I fled because of Absalom thy brother.

7. Men du skal gøre Miskundhed mod Gileaditeren Barsillajs Sønner, og de skulle være iblandt dem, som æde ved dit Bord; thi saaledes holdt de sig nær til mig, der jeg flyede for Absalom, din Broder.

7. Och Barsillai barnom, den Gileaditens, skall du bevisa barmhertighet, så att de äta vid ditt bord; förty de gåfvo sig till mig, då jag flydde för dinom broder Absalom.

7. Agga Kileadimehhe Parsillai lastele wötta head tehha, et nemmad sawad nende seltsi, kes so laudas söwad: sest nemmad tullid nenda mo jure mind toitma, kui ma so wenna Absalomi eest pöggenesin.

7. Būk malonus gileadito Barzilajaus sūnums, leisk jiems valgyti prie savo stalo, nes jie mane pasitiko, kai bėgau nuo tavo brolio Abšalomo.

7. Aber den Kindern Barsillais, des Gileaditers, sollst du Barmherzigkeit beweisen, daß sie an deinem Tisch essen. Denn also nahten sie zu mir, da ich vor Absalom, deinem Bruder, floh.

7. Quant aux fils de Barzillaï, le Galaadite, tu useras de bonté à leur égard, et ils seront de ceux qui mangent à ta table; car c'est ainsi qu'ils sont venus vers moi, lorsque je fuyais devant Absalom, ton frère.

7. A los hijos de Berzellai Galaadita harás misericordia, que sean de los convidados de tu mesa: porque ellos vinieron así a mí, cuando iba huyendo de Absalom tu hermano.

7 Maar aan de zonen van Barzillai, den Gileadiet, zult gij weldadigheid bewijzen, en zij zullen zijn onder degenen, die aan uw tafel eten; want alzo naderden zij tot mij, als ik vluchtte voor het aangezicht van uw broeder Absalom.

7. Ale nad synami Barsylai Galaadczyka użyjesz miłosierdzia, a niech jadają wespół z inszymi u stołu twego; albowiem oni takimże sposobem przyszli do mnie, gdym uciekał przed Absalomem, bratem twoim.

7. De a gileádbeli Barzillainak [7†] fiaival cselekedjél irgalmasságot, és legyenek a te asztalod vendégei, mert így közeledtek ők is hozzám, mikor Absolon, a te testvéred elől menekültem.

7 А сынам Верзеллия Галаадитянина окажи милость, чтоб они были между питающимися твоим столом, ибо они пришли ко мне, когда я бежал от Авессалома, брата твоего.

7. Синам же Галаадїя Берзеллїя яви ласку, щоб вони за твоїм столом їли, вони бо стали менї в пригодї, як я втїкав од брата твого Абессалома.

8. Ja katso, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla.'

8. Ja katso, sinun tykönäs on Simei Geran poika Jeminin pojan Bahurimista, joka minua julmalla kirouksella kiroili mennessäni Mahanaimiin. Mutta hän tuli minua vastaan Jordanin tykönä, silloin vannoin minä Herran kautta ja sanoin: en minä tapa sinua miekalla.

8. JA cadzo sinun tykönäs on Simei Geran poica Jeminin pojan Bahurimist joca minua häpiälisest kiroili mennesäni Mahanaimijn. Mutta hän tuli minua wastan Jordanin tykönä silloin wannoin minä HERran cautta ja sanoin: en minä tapa sinua miecalla.

8 And behold, there is with you Shimei the son of Gera, the Benjamite, of Bahurim, who cursed me with a grievous curse in the day when I went to Mahanaim. But he came down to meet me at the Jordan and I swore to him by Jehovah, saying, I will not put you to death with the sword.

8. And, behold, thou hast with thee Shimei the son of Gera, a Benjamite of Bahurim, which cursed me with a grievous curse in the day when I went to Mahanaim: but he came down to meet me at Jordan, and I sware to him by the LORD, saying, I will not put thee to death with the sword.

8. Og se, du har hos dig Benjaminiten Simei, Geras Søn, fra Bahurim, som bandede mig med en gruelig Forbandelse, paa den Dag jeg gik til Mahanaim; men han kom ned imod mig til Jordanen, og jeg svor ham ved Herren og sagde: Jeg vil ikke slaa dig ihjel med Sværdet.

8. Och si, du hafver Simei när dig, Gora son, Jemini sons af Bahurim, den mig skamliga bannade, på den tid jag gick till Mahanaim; men han kom neder emot mig vid Jordan; då svor jag honom vid Herran, och sade: Jag vill icke dräpa dig med svärd.

8. Ja wata, so jures on Jemini poia Kera poeg Simei Pahurimist, kes mind kibbeda sajatamissega sajatas sel päwal, kui ma Mahanaimi läksin, ja ta tulli alla mo wasto Jordani jure, ja ma wandusin temmale Jehowa jures ¤ ja ütlesin: Ei ma tahha sind mitte moögaga surmada.

8. Gero sūnus Šimis, benjaminas iš Bahurimo, mane smarkiai keikė tą dieną, kai ėjau į Machanaimą. Bet jis atėjo manęs pasitikti prie Jordano, ir aš jam prisiekiau Viešpačiu, sakydamas: ‘Aš nežudysiu tavęs’.

8. Und siehe, du hast bei mir Simei, den Sohn Geras, den Benjaminiter von Bahurim, der mir schändlich fluchte zu der Zeit, da ich gen Mahanaim ging. Er aber kam herab mir entgegen am Jordan. Da schwur ich ihm bei dem HERRN und sprach: Ich will dich nicht töten mit dem Schwert.

8. Et voici, tu as avec toi Shimeï, fils de Guéra, le Benjamite, de Bachurim, qui prononça contre moi des malédictions atroces, le jour que je m'en allais à Mahanaïm; mais il descendit au-devant de moi vers le Jourdain, et je lui jurai par l'Éternel et lui dis: Je ne te ferai pas mourir par l'épée.

8. También tienes contigo a Semeí, hijo de Gera, hijo de Jemini de Bajurim, el cual me maldijo de una maldición fuerte, el día que yo iba a Mahanaim. Mas él mismo descendió a recibirme al Jordán, y yo le juré por Jehová, diciendo: Yo no te mataré a cuchillo.

8 En zie, bij u is Simei, de zoon van Gera, de zoon van Jemini, uit Bahurim, die mij vloekte met een geweldige vloek, ten dage als ik ging naar Mahanaim; doch hij kwam af mij tegemoet aan de Jordaan, en ik zwoer hem bij den HEERE, zeggende: Zo ik hem met het zwaard dode!

8. Oto też jest u ciebie Semej, syn Giery, syna Jemini, z Bahurym, który mi też złorzeczył złorzeczeniem wielkiem w on dzieó, gdym szedł do Mahanaim; a wszakże zaszedł mi drogę u Jordanu, i przysiągłem mu przez Pana, mówiąc: Nie zamorduję cię mieczem.

8. És ímé veled van Sémei, [8†] Gérának fia, a Bahurimbeli Benjáminita, a ki gyalázatosan szidalmazott akkor, mikor Mahanáimba mentem; de aztán, mikor elém alájött a Jordánhoz, megesküdtem [9†] néki az Úrra, és mondék: Nem öllek meg téged fegyverrel;

8 Вот еще у тебя Семей, сын Геры Вениамитянина из Бахурима; он злословил меня тяжким злословием, когда я шел в Маханаим; но он вышел навстречу мне у Иордана, и я поклялся ему Господом, говоря: „я не умерщвлю тебя мечом".

8. Далїй, маєш ще при собі Семея Геренка, Беняминїя з Бахуриму: сей проклинав мене тяжко, як ійшов я в Маханаїм, та він вийшов зустріч мене на Йордань, і я заприсяг Господом, кажучи: Я не страчу тебе!

9. Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan.

9. Mutta älä sinä anna hänen viatoinna olla, sillä sinä olet toimellinen mies ja tiedät, mitäs teet hänelle, ettäs lähetät hänen harmaat karvansa verissä hautaan.

9. Mutta älä sinä anna hänen wiatoina olla sillä sinä olet toimellinen mies ja tiedät mitäs teet hänelle ettäs lähetät hänen harmat carwans werisä hautaan.

9 Now therefore do not hold him guiltless, for you are a wise man and you will know what you ought to do to him and you will bring his hoar head down to Sheol with blood.

9. Now therefore hold him not guiltless: for thou art a wise man, and knowest what thou oughtest to do unto him; but his hoar head bring thou down to the grave with blood.

9. Men nu, du skal ikke holde ham uskyldig; thi du er en viis Mand, og du ved, hvad du skal gøre ved ham, saa at du lader hans graa Haar nedfare med Blod til Graven.

9. Men låt icke du blifva honom oskyldig; ty du äst en vis man, och vetst väl hvad du honom göra skall, att du låter hans grå hår med blod komma neder till helvete.

9. Agga nüüd ärra lasse tedda mitte ilmasüta olla, sest sa olled tark mees ja tead kül, mis sa tem̃ale pead teggema, et sa ta halli Pea werrega alla hauda sadad.

9. Nepalik jo nenubaudęs. Tu esi išmintingas vyras ir žinosi, kaip su juo pasielgti, kad jo žili plaukai kruvini į kapą nueitų’‘.

9. Du aber laß ihn nicht unschuldig sein; denn du bist ein weiser Mann und wirst wohl wissen, was du ihm tun sollst, daß du seine grauen Haare mit Blut hinunter in die Grube bringst.

9. Maintenant donc, tu ne le laisseras point impuni; car tu es sage pour savoir ce que tu lui devras faire; mais tu feras descendre ensanglantés ses cheveux blancs au Sépulcre.

9. Mas ahora no le absolverás: que hombre sabio eres, y sabes como te has de haber con él; y harás descender sus canas con sangre a la sepultura.

9 Maar nu, houd hem niet onschuldig, dewijl gij een wijs man zijt; en gij zult weten, wat gij hem doen zult, opdat gij zijn grauwe haar met bloed in het graf doet dalen.

9. Teraz jednak nie przepuszczaj mu tego, a iżeś jest mężem mądrym, będziesz wiedział, co mu masz uczynić, abyś wprowadził sędziwość jego ze krwią do grobu.

9. Te azonban ne hagyd őt büntetés nélkül, és mivel eszes férfiú vagy, tudod, [10†] mit kelljen cselekedned vele, hogy az ő vénségét vérrel bocsássad a koporsóba.

9 Ты же не оставь его безнаказанным; ибо ты человек мудрый и знаешь, что тебе сделать с ним, чтобы низвести седину его в крови в преисподнюю.

9. Ти ж не зостав його без кари, бо ти чоловік мудрий, так знати меш добре, що йому заподїяти, щоб він пійшов на той сьвіт із сивим волосом скривавленим.

10. Sitten Daavid meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.

10. Niin nukkui David isäinsä kanssa ja haudattiin Davidin kaupunkiin.

10. NIin nuckui Dawid hänen Isäins cansa ja haudattin Dawidin Caupungijn.

10 And David slept with his fathers and was buried in the city of David.

10. So David slept with his fathers, and was buried in the city of David.

10. Saa laa David med sine Fædre og blev begraven i Davids Stad.

10. Så afsomnade då David med sina fäder, och vardt begrafven uti Davids stad.

10. Ja Tawet läks maggama omma wannemattega, ja tedda maeti mahha Taweti liñna.

10. Dovydas užmigo prie savo tėvų ir buvo palaidotas Dovydo mieste.

10. Also entschlief David mit seinen Vätern und ward begraben in der Stadt Davids.

10. Ainsi David s'endormit avec ses pères, et il fut enseveli dans la cité de David.

10. Y David durmió con sus padres, y fué sepultado en la ciudad de David.

10 En David ontsliep met zijn vaderen, en werd begraven in de stad Davids.

10. Zatem zasnął Dawid z ojcy swoimi, a pogrzebiony jest w mieście Dawidowem.

10. Azután elaludt Dávid az ő atyáival, és eltemetteték a Dávid [11†] városában.

10 И почил Давид с отцами своими и погребен был в городе Давидовом.

10. І почив Давид із отцями своїми, й поховано його в Давидовому городї.

11. Ja aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentä kolme vuotta.

11. Ja aika, jona David oli ollut Israelin kuningas, oli neljäkymmentä ajastaikaa. Seitsemän ajastaikaa oli hän kuningas Hebronissa, ja kolmeneljättäkymmentä ajastaikaa Jerusalemissa.

11. Ja aica jona Dawid oli ollut Israelin Cuningas oli neljäkymmendä ajastaica. Seidzemen ajastaica oli hän Cuningas Hebronis ja colme neljättäkymmendä ajastaica Jerusalemis.

11 And the days that David reigned over Israel were forty years. He reigned seven years in Hebron and he reigned thirty-three years in Jerusalem.

11. And the days that David reigned over Israel were forty years: seven years reigned he in Hebron, and thirty and three years reigned he in Jerusalem.

11. Og de Dage, som David var Konge over Israel, var fyrretyve Aar; han var Konge i Hebron syv Aar og var Konge i Jerusalem tre og tredive Aar.

11. Men tiden, som David hade varit Konung öfver Israel, var fyratio år. I sju år var han Konung i Hebron, och tre och tretio år i Jerusalem.

11. Ja sedda aega, mis Tawet on kunningas olnud Israeli ülle, on nellikümmend aastat ; seitse aastat wallitses ta Ebronis, ja Jerusalemmas wallitses ta kolm aastat neljatkümmend.

11. Dovydas valdė Izraelį keturiasdešimt metų. Septynerius metus jis karaliavo Hebrone ir trisdešimt trejus metus Jeruzalėje.

11. Die Zeit aber, die David König gewesen ist über Israel, ist vierzig Jahre: sieben Jahre war er König zu Hebron und dreiunddreißig Jahre zu Jerusalem.

11. Et le temps que David régna sur Israël fut de quarante ans. Il régna sept ans à Hébron, et trente-trois ans à Jérusalem.

11. Los dias que reinó David sobre Israel fueron cuarenta años: siete años reinó en Hebrón, y en Jerusalem reinó treinta y tres años.

11 De dagen nu, die David geregeerd heeft over Israel, zijn veertig jaren; zeven jaren heeft hij geregeerd in Hebron, en in Jeruzalem heeft hij drie en dertig jaren geregeerd.

11. A dni, których królował Dawid nad Izraelem, było czterdzieści lat. W Hebronie królował siedm lat, a w Jeruzalemie królował trzydzieści i trzy lata.

11. Az idő pedig, a melyben uralkodék Dávid Izráelen, negyven esztendő. Hebronban uralkodék [12†] hét esztendeig, Jeruzsálemben pedig uralkodék harminchárom esztendeig.

11 Времени царствования Давида над Израилем было сорок лет: в Хевроне царствовал он семь лет и тридцать три года царствовал в Иерусалиме.

11. Царювання ж Давидового над Ізраїлем було сорок год: в Гебронї він правив сїм год, в Ерусалимі ж трийцять і три годи.

12. Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.

12. Ja Salomo istui isänsä Davidin istuimella, ja hänen valtakuntansa vahvistettiin suuresti.

12. Ja Salomo istui Isäns Dawidin istuimella ja hänen waldacundans suurest wahwistettin.

12 And Solomon sat upon the throne of David his father and his kingdom was established greatly.

12. Then sat Solomon upon the throne of David his father; and his kingdom was established greatly.

12. Og Salomo sad paa sin Faders, Davids Trone, og hans Rige blev saare fast.

12. Och Salomo satt på sins faders Davids stol, och hans rike vardt storliga befäst.

12. Ja Salomon istus omma issa Taweti aujärre peäl, ja ta kunningriik sai wägga kindlaks.

12. Saliamonas atsisėdo į savo tėvo Dovydo sostą, ir jo karalystė labai sustiprėjo.

12. Und Salomo saß auf dem Stuhl seines Vaters David, und sein Königreich ward sehr beständig.

12. Et Salomon s'assit sur le trône de David, son père, et son règne fut très affermi.

12. Y Salomón se asentó en el trono de David su padre, y fué su reino firme en gran manera.

12 En Salomo zat op den troon van zijn vader David; en zijn koninkrijk werd zeer bevestigd.

12. A tak Salomon usiadł na stolicy Dawida ojca swego, i zmocniło się bardzo królestwo jego.

12. Azután Salamon ült Dávidnak, az ő atyjának királyi székibe, és megerősödék [13†] az ő királyi birodalma felette igen.

12 И сел Соломон на престоле Давида, отца своего, и царствование его было очень твердо.

12. І сїв Соломон на престолї батька свого Давида, а потуга його все кріпшала та й кріпшала.

13. Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: Rauhaako sinun tulosi tietää? Hän vastasi: Rauhaa.

13. Mutta Adonia Haggitin poika tuli BatSeban Salomon äidin tykö, joka sanoi: tuletkos rauhallisesti? Hän sanoi: rauhallisesti;

13. Mutta Adonia Hagithin poica tuli BathSeban Salomon äitin tygö. Joca sanoi: tuletcos rauhallisest? hän sanoi: rauhallisest.

13 Then Adonijah the son of Haggith came to Bathsheba the mother of Solomon. And she said, Do you come peaceably? And he said, Peaceably.

13. And Adonijah the son of Haggith came to Bathsheba the mother of Solomon. And she said, Comest thou peaceably? And he said, Peaceably.

13. Og, Adonia, Hagiths Søn, kom ind til Bathseba, Salomos Moder, og hun sagde: Kommer du med Fred? og han sagde: Med Fred.

13. Men Adonia, Haggiths son, kom in till BathSeba, Salomos moder; och hon sade: Kommer du ock med frid? Han sade: Ja.

13. Ja Aggiti poeg Adonia tulli Patseba Salomoni emma jure, ja Patseba ütles: Ons rahho, et sa tulled? ja ta ütles: Rahho on.

13. Kartą Hagitos sūnus Adonijas atėjo pas Saliamono motiną Batšebą. Ji klausė: ‘‘Ar atėjai taikingai?’‘ Jis atsakė: ‘‘Taikingai’‘.

13. Aber Adonia, der Sohn der Haggith, kam hinein zu Bath-Seba, der Mutter Salomos. Und sie sprach: Kommst du auch in Frieden? Er sprach: Ja!

13. Alors Adonija, fils de Hagguith, vint chez Bath-Shéba, mère de Salomon. Et elle dit: Viens-tu pour la paix? Et il répondit: Pour la paix.

13. Entónces Adonías, hijo de Hagit, vino a Bersabée madre de Salomon: y ella dijo: ¿Tú venida es de paz? y él respondió: Sí, de paz.

13 Toen kwam Adonia, de zoon van Haggith, tot Bathseba, de moeder van Salomo; en zij zeide: Is uw komst vrede? En hij zeide: Vrede.

13. Tedy przyszedł Adonijasz, syn Haggity, do Betsaby, matki Salomonowej, któremu ona rzekła: A spokojneż jest przyjście twoje? A on odpowiedział: Spokojne.

13. De Adónia, [14†] a Haggit fia beméne Bethsabéhoz, a Salamon anyjához, és az monda: Békességes-é a te jöveteled? Ki felele: Békességes.

13 И пришел Адония, сын Аггифы, к Вирсавии, матери Соломона. Она сказала: с миром ли приход твой? И сказал он: с миром.

13. І прийшов Адонїя, син Аггитин, до Бетсаби, матері Соломонової. І спитала вона: А мирний же приход твій? І відказав їй: Мирний.

14. Sitten hän sanoi: Minulla on asiaa sinulle. Batseba sanoi: Puhu.

14. Ja sanoi: minulla on jotakin puhumista sinun kanssas. BatSeba sanoi; puhu!

14. Ja sanoi: minulla on jotakin puhumist sinun cansas. BathSeba sanoi: puhu.

14 He said moreover, I have something to say to you. And she said, Say on.

14. He said moreover, I have somewhat to say unto thee. And she said, Say on.

14. Da sagde han: Jeg har et Ord til dig; og hun sagde: Tal.

14. Och han sade: Jag hafver något tala med dig. Hon sade: Säg.

14. Weel ütles temma: Mul on sulle middagi räkimist; ja Patseba ütles: Rägi.

14. Ir pridūrė: ‘‘Aš turiu tau kai ką pasakyti’‘. Ji tarė: ‘‘Sakyk’‘.

14. und sprach: Ich habe mit dir zu reden. Sie sprach: Sage an!

14. Puis il dit: J'ai un mot à te dire. Elle répondit: Parle!

14. Y él dijo: Una palabra tengo que decirte. Y ella dijo: Dí. Y él dijo:

14 Daarna zeide hij: Ik heb een woord aan u. En zij zeide: Spreek.

14. Nadto rzekł: Mam nieco mówić z tobą. A ona rzekła: Mów.

14. És monda: Beszédem volna veled. Monda az: Szólj.

14 И сказал он: у меня есть слово к тебе. Она сказала: говори.

14. І почав: Треба менї поговорити з тобою. Каже вона: Говори.

15. Silloin hän sanoi: Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.

15. Ja hän sanoi: sinä tiedät, että valtakunta oli minun, ja kaikki Israel oli kääntänyt kasvonsa minun puoleeni, että minä olisin kuningas; mutta nyt on valtakunta kääntynyt ja on tullut veljeni omaksi: Herralta on se hänelle tullut.

15. Ja hän sanoi: sinä tiedät että waldacunda oli minun ja caicki Israel oli käändänyt caswons minun puoleni että minä olisin Cuningas mutta nyt on waldacunda käändynyt ja on tullut minun weljeni omaxi HERralda on se tullut.

15 And he said, You know that the kingdom was mine and that all Israel set their faces on me, that I should reign. However the kingdom is turned about and has become my brother's, for it was his from Jehovah.

15. And he said, Thou knowest that the kingdom was mine, and that all Israel set their faces on me, that I should reign: howbeit the kingdom is turned about, and is become my brother's: for it was his from the LORD.

15. Og han sagde: Du ved, at Riget var mit, og al Israel havde vendt deres Ansigt til mig, at jeg skulde være Konge; men Riget er fravendt mig og blevet min Broders, thi det er blevet hans af Herren.

15. Han sade: Du vetst, att riket var mitt; och hela Israel hade vändt sitt ansigte till mig, att jag skulle vordit Konung; men nu är riket förvändt, och vordet mins broders; af Herranom är det hans vordet.

15. Ja ta ütles: Sa tead, et se kunningriik mo kä olli, ja minno peäle ollid keik Israeli-rahwas ommad silmad heitnud, et ma piddin kunningaks sama: agga se kunningriik on teiseti sanud ja mo wenna kätte sanud, sest se on Jehowa käest temmale sanud.

15. Adonijas tarė: ‘‘Tu žinai, kad aš turėjau valdyti Izraelį ir visas Izraelis to laukė. Tačiau viskas kitaip išėjo ir karalystė teko mano broliui, nes taip buvo Viešpaties skirta.

15. Er sprach: Du weißt, daß das Königreich mein war und ganz Israel hatte sich auf mich gerichtet, daß ich König sein sollte; aber nun ist das Königreich gewandt und meines Bruders geworden, von dem HERRN ist's ihm geworden.

15. Et il dit: Tu sais bien que le royaume m'appartenait, et que tout Israël s'attendait à ce que je régnasse; mais la royauté a été transférée, et elle est échue à mon frère, parce que l'Éternel la lui a donnée.

15. Tú sabes que el reino era mío: y que todo Israel había puesto en mi su rostro, para que yo reinara: mas el reino fué traspasado, y vino a mi hermano: porque por Jehová era suyo.

15 Hij zeide dan: Gij weet, dat het koninkrijk mijn was, en het ganse Israel zijn aangezicht op mij gezet had, dat ik koning zijn zou; hoewel het koninkrijk omgewend en mijns broeders geworden is; want het is van den HEERE hem geworden.

15. Tedy rzekł: Ty wiesz, iż moje było królestwo, a na mię obrócili byli wszyscy Izraelczycy twarz swoję, abym królował; ale przeniesione jest królestwo, i dostało się bratu memu; bo mu od Pana naznaczone było.

15. Akkor monda Adónia: Te tudod, hogy az ország az enyém vala, [15†] és az egész Izráel reám néz vala, hogy én uralkodjam; de elvéteték az ország tőlem, és lőn az én atyámfiáé, mert az Úrtól adattaték néki.

15 И сказал он: ты знаешь, что царство принадлежало мне, и весь Израиль обращал на меня взоры свои, как на будущего царя; но царство отошло от меня и досталось брату моему, ибо от Господа это было ему;

15. Тодї каже він: Знаєш сама, що царство було моє й що ввесь Ізраїль ждав, що царем буду я. Та воно пійшло инакше й припало царство мойму братові, бо Господь йому так призначив.

16. Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä. Hän sanoi hänelle: Puhu.

16. Nyt rukoilen minä yhden rukouksen sinulta, ettes minulta sitä kieltäis. Ja hän sanoi hänelle: puhu!

16. Nyt rucoilen minä rucouxen sinulda ettes minulda sitä kieldäis. BatSeba sanoi hänelle: puhu.

16 And now I ask one petition of you; do not deny me. And she said to him, Say on.

16. And now I ask one petition of thee, deny me not. And she said unto him, Say on.

16. Og nu begærer jeg en Begæring af dig, du ville ikke afvise mig; men hun sagde til ham: Tal.

16. Nu beder jag en bön af dig låt icke mitt ansigte komma till blygd. Hon sade till honom: Säg.

16. Ja nüüd on üks ainus palluminne, mis ma so käest pallun, ärra sada mind mitte ilma taggasi; ja Patseba ütles ta wasto: Rägi.

16. Neatmesk mano prašymo’‘. Ji tarė: ‘‘Sakyk’‘.

16. Nun bitte ich eine Bitte von dir; du wolltest mein Angesicht nicht beschämen. Sie sprach zu ihm: Sage an!

16. Maintenant donc j'ai une demande à te faire; ne me la refuse pas. Et elle lui dit: Parle!

16. Y ahora yo te pido una petición, no me hagas volver mi rostro. Y ella le dijo: Dí.

16 En nu begeer ik van u een enige begeerte; wijs mijn aangezicht niet af. En zij zeide tot hem: Spreek.

16. Przetoż cię teraz proszę o jednę rzecz, a nie odmawiaj mi tego. A ona mu rzekła: Mów.

16. Most egy kérést kérek tőled, ne szégyenítsd meg orczámat. Az pedig monda: Beszélj!

16 теперь я прошу тебя об одном, не откажи мне. Она сказала ему: говори.

16. Тепер в мене одна тільки просьба до тебе: не відмов менї. І каже вона йому: Говори.

17. Hän sanoi: Puhu kuningas Salomolle — sillä sinulta hän ei sitä kiellä — että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi.

17. Hän sanoi: puhu kuningas Salomolle, sillä ei hän sinulta kiellä: että hän antais minulle Abisagin Sunemista emännäksi.

17. Hän sanoi: puhu Cuningas Salomon cansa (sillä ei hän sinulda kiellä) että hän andais minulle Abisagin Sunemist emännäxi.

17 And he said, I beseech you, speak to Solomon the king (for he will not say no you), that he give me Abishag the Shunammite as a wife.

17. And he said, Speak, I pray thee, unto Solomon the king, (for he will not say thee nay,) that he give me Abishag the Shunammite to wife.

17. Da sagde han: Kære, tal til Kong Salomo, thi han afviser dig ikke, at han vil give mig Abisag, den sunamitiske, til Hustru.

17. Han sade: Tala med Konungen Salomo, ty han låter icke ditt ansigte komma till blygd, att han gifver mig Abisag af Sunem till hustru.

17. Ja temma ütles: Et rägi kunninga Salomoniga (sest ta ei sada sind ilma taggasi) et ta Abisagi Sunamist mulle naeseks annab.

17. Jis sakė: ‘‘Prašau, pakalbėk su karaliumi Saliamonu. Jis tikrai išklausys tave ir leis man vesti šunemietę Abišagą’‘.

17. Er sprach: Rede mit dem König Salomo, denn er wird dein Angesicht nicht beschämen, daß er mir gebe Abisag von Sunem zum Weibe.

17. Et il dit: Je te prie, dis au roi Salomon (car il ne te refusera pas), qu'il me donne pour femme Abishag, la Sunamite.

17. El entónces dijo: Yo te ruego que hables al rey Salomón, porque él no te hára volver tu rostro, para que me dé a Abisag Sunamita por mujer.

17 En hij zeide: Spreek toch tot den koning Salomo, want hij zal uw aangezicht niet afwijzen, dat hij mij Abisag, de Sunamietische, ter vrouwe geve.

17. Zatem on rzekł: Mów proszę do Salomona króla, (bo wiem, żeć nie odmówi,)aby mi dał Abisag Sunamitkę za żonę.

17. És monda: Beszélj, kérlek Salamon királylyal; mert ő a te kérésedet meg nem veti, hogy adja nékem a Súnemből való Abiságot [16†] feleségül.

17 И сказал он: прошу тебя, поговори царю Соломону, ибо он не откажеттебе, чтоб он дал мне Ависагу Сунамитянку в жену.

17. І промовив він: Попроси царя Соломона - бо він тобі не відмовить - нехай оддасть за мене Абисагу з Сунаму.

18. Batseba vastasi: Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi.

18. BatSeba sanoi: oikein! minä puhun kuninkaalle sinun puolestas.

18. BathSeba sanoi: oikein minä puhun Cuningalle sinun puolestas.

18 And Bathsheba said, Well, I will speak for you to the king.

18. And Bathsheba said, Well; I will speak for thee unto the king.

18. Og Bathseba sagde: Godt; jeg vil tale for dig til Kongen.

18. BathSeba sade: Väl; jag vill på dina vägnar tala till Konungen.

18. Ja Patseba ütles: Se on hea, ma tahhan so pärrast kunningaga räkida.

18. Batšeba atsakė: ‘‘Gerai, aš pakalbėsiu su karaliumi dėl tavęs’‘.

18. Bath-Seba sprach: Wohl, ich will mit dem König deinethalben reden.

18. Bath-Shéba répondit: Bien; je parlerai pour toi au roi.

18. Y Bersabée dijo: Bien; yo hablaré por tí al rey.

18 En Bathseba zeide: Het is goed, ik zal den koning voor u aanspreken.

18. I odpowiedziała Betsaba: Dobrze; będę mówiła o cię z królem.

18. Felele Bethsabé: Jól van, majd szólok melletted a királynak.

18 И сказала Вирсавия: хорошо, я поговорю о тебе царю.

18. І каже Бетсаба: Добре, я перемовлюсь із царем про тебе.

19. Silloin Batseba meni kuningas Salomon tykö puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolellensa.

19. Ja BatSeba tuli kuningas Salomon tykö, puhumaan hänen kanssansa Adonian puolesta; ja kuningas nousi ja meni häntä vastaan, ja kumarsi häntä ja istui istuimellensa. Ja kuninkaan äidin eteen pantiin istuin, ja hän istui siihen hänen oikialle puolellensa.

19. JA BathSeba tuli Cuningas Salomon tygö puhuman hänen cansans Adonian puolest ja Cuningas nousi ja meni händä wastan ja cumarsi händä ja istui istumellens. Ja Cuningan äitin eteen pandin istuin ja hän istui sijhen hänen oikialle puolellens.

19 Bathsheba therefore went to king Solomon to speak to him for Adonijah. And the king rose up to meet her and bowed himself to her and sat down on his throne and caused a throne to be set for the king's mother. And she sat on his right hand.

19. Bathsheba therefore went unto king Solomon, to speak unto him for Adonijah. And the king rose up to meet her, and bowed himself unto her, and sat down on his throne, and caused a seat to be set for the king's mother; and she sat on his right hand.

19. Og Bathseba kom til Kong Salomo, at tale med ham for Adonia, og Kongen stod op imod hende og bøjede sig ned for hende, og satte sig paa sin Stol, og man satte en Stol til Kongens Moder, og hun sad ved hans højre Side.

19. Och BathSeba kom in till Konung Salomo, till att tala med honom, på Adonia vägnar. Och Konungen stod upp, och gick emot henne, och tillbad henne, och satte sig på sin stol; och för Konungens moder vardt ock satt en stol, så att hon satte sig på hans högra sido.

19. Ja Patseba läks kunninga Salomoni jure, Adonia pärrast temmaga räkima, ja kunningas tousis ülles temma wasto, ja kummardas temma ette ja istus mahha omma aujärje peäle, ja üks aujärg pandi kunninga emmale, ja Patseba istus mahha temma parremat kät,

19. Batšeba nuėjo pas karalių Saliamoną pakalbėti už Adoniją. Karalius atsistojęs pasitiko ją ir nusilenkė jai. Tada atsisėdo į savo sostą, o karaliaus motinai buvo skirta vieta jo dešinėje.

19. Und Bath-Seba kam hinein zum König Salomo, mit ihm zu reden Adonias halben. Und der König stand auf und ging ihr entgegen und neigte sich vor ihr und setzte sie auf seinen Stuhl. Und es ward der Mutter des Königs ein Stuhl gesetzt, daß sie sich setzte zu seiner Rechten.

19. Et Bath-Shéba alla vers le roi Salomon, afin de lui parler pour Adonija. Et le roi, se levant, vint au-devant d'elle et se prosterna devant elle; puis il s'assit sur son trône, et fit mettre un siège pour la mère du roi; et elle s'assit à sa droite.

19. Y vino Bersabée al rey Salomón para hablarle por Adonías: y el rey se levantó para recibirla, y se inclinó a ella, y se tornó a asentar en su trono: e hizo poner una silla a la madre del rey, la cual se sentó a su diestra.

19 Zo kwam Bathseba tot den koning Salomo, om hem voor Adonia aan te spreken. En de koning stond op, haar tegemoet, en boog zich voor haar; daarna zat hij op zijn troon, en deed een stoel voor de moeder des konings zetten; en zij zat aan zijn rechterhand.

19. A tak szła Betsaba do króla Salomona, aby z nim mówiła za Adonijaszem; i wstał król przeciwko niej, a pokłoniwszy się jej usiadł na stolicy swej; kazał też postawić stolicę matce swej, która siadła po prawicy jego.

19. És beméne Bethsabé Salamon királyhoz, hogy beszéljen vele Adónia érdekében; és felkele a király, és elébe menvén meghajtá magát előtte, és leüle királyi székibe; és széket tétete a király anyjának, hogy üljön az ő jobbkeze felől.

19 И вошла Вирсавия к царю Соломону говорить ему об Адонии. Царь встал перед нею, и поклонился ей, и сел на престоле своем.Поставили престол и для матери царя, и она села по правую руку его

19. Як же ввійшла Бетсаба до царя Соломона, щоб із ним перемовитись про Адонїю, царь піднявся, вклонивсь перед нею та й сїв на свойму престолї. Поставлено престол і про цареву панїматку, й вона сїла з правого боку його.

20. Sitten hän sanoi: Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä. Kuningas sanoi hänelle: Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä.

20. Ja hän sanoi: minä rukoilen vähän rukouksen sinulta, älä sitä minulta kiellä. Kuningas sanoi hänelle: rukoile, äitini: en minä sinulta kiellä.

20. Ja hän sanoi: minä rucoilen wähän rucouxen sinulda älä sitä minulda kiellä. Cuningas sanoi hänelle: rucoile minun äitin en minä sinulda kiellä.

20 Then she said, I ask one small petition of you; do not deny me. And the king said to her, Ask on, my mother, for I will not deny you.

20. Then she said, I desire one small petition of thee; I pray thee, say me not nay. And the king said unto her, Ask on, my mother: for I will not say thee nay.

20. Og hun sagde: Jeg begærer en liden Begæring af dig, du ville ikke afvise mig; Kongen sagde til hende: Begær, min Moder, thi jeg vil ikke afvise dig.

20. Och hon sade: Jag beder en liten bön af dig; låt icke mitt ansigte komma till blygd. Konungen sade till henne: Bed, min moder; jag vill icke låta ditt ansigte komma till blygd.

20. Ja ütles: Mul on üks ainus pissoke palluminne, mis ma so käest pallun, ärra sada mind ilma taggasi; ja kunningas ütles temmale: Pallu mo emma, sest ma ei tahha sind mitte ilma taggasi sata.

20. Ji tarė: ‘‘Aš atėjau pas tave su mažu prašymu, karaliau. Neatsakyk man!’‘ Karalius jai tarė: ‘‘Prašyk, motin! Aš neatsakysiu tau’‘.

20. Und sie sprach: Ich bitte eine kleine Bitte von dir; du wollest mein Angesicht nicht beschämen. Der König sprach zu ihr: Bitte, meine Mutter; ich will dein Angesicht nicht beschämen.

20. Et elle dit: J'ai une petite demande à te faire; ne me la refuse pas. Et le roi lui répondit: Fais-la, ma mère; car je ne te la refuserai pas.

20. Y ella dijo: Una pequeña petición te demando, no me hagas volver mi rostro. Y el rey le dijo: Pide, madre mía; que yo no te haré volver el rostro.

20 Toen zeide zij: Ik begeer van u een enige kleine begeerte, wijs mijn aangezicht niet af. En de koning zeide tot haar: Begeer, mijn moeder, want ik zal uw aangezicht niet afwijzen.

20. I rzekła: Proszę cię o jednę małą rzecz, nie odmawiaj mi. I odpowiedział jej król: Proś matko moja; albowiem ci nie odmówię.

20. És monda Bethsabé: Egy kis kérést kérek tőled, ne szégyenítsd meg orczámat. És monda néki a király: Kérj édes anyám; mert nem szégyenítem meg orczádat.

20 и сказала: я имею к тебе одну небольшую просьбу, не откажи мне. И сказал ей царь: проси, мать моя; я не откажу тебе.

20. І каже вона: Є в мене просьба невеличка до тебе, не відмов менї її. І відказав їй царь: Скажи тілько, панїматко, я певно тобі не відмовлю.

21. Silloin hän sanoi: Annettakoon suunemilainen Abisag sinun veljellesi Adonialle vaimoksi.

21. Hän sanoi, annettakaan Abisag Sunemista veljelles Adonialle emännäksi.

21. Hän sanoi: annettacan Abisag Sunemist sinun weljelles Adonialle emännäxi.

21 And she said, Let Abishag the Shunammite be given to Adonijah your brother as a wife.

21. And she said, Let Abishag the Shunammite be given to Adonijah thy brother to wife.

21. Og hun sagde: Lad Abisag, den sunamitiske, gives din Broder Adonia til Hustru.

21. Hon sade: Låt gifva Abisag af Sunem dinom broder Adonia till hustru.

21. Ja Patseba ütles: Sago Abisag Sunamist so wenna Adoniale naeseks antud.

21. Ji tarė: ‘‘Leisk Adonijui, savo broliui, vesti šunemietę Abišagą’‘.

21. Sie sprach: Laß Abisag von Sunem deinem Bruder Adonia zum Weibe geben.

21. Et elle dit: Qu'on donne Abishag, la Sunamite, pour femme à Adonija, ton frère.

21. Y ella dijo: Dése Abisag Sunamita por mujer a tu hermano Adonías.

21 En zij zeide: Laat Abisag, de Sunamietische, aan Adonia, uw broeder, ter vrouwe gegeven worden.

21. Tedy rzekła: Niech będzie dana Abisag Sunamitka Adonijaszowi, bratu twemu, za żonę.

21. Monda ő: Adassék a Súnemből való Abiság Adóniának, [17†] a te testvérednek feleségül.

21 И сказала она: дай Ависагу Сунамитянку Адонии, брату твоему, в жену.

21. І промовила вона: Що, коли б Абисагу з Сунаму оддали за твого брата Адонїю?

22. Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidillensä: Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle — hänhän on minun vanhin veljeni — hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle.

22. Niin vastasi kuningas Salomo ja sanoi äidillensä: miksi rukoilet Abisagia Sunemista Adonialle? Rukoile myös hänelle valtakuntaa: sillä hän on vanhin veljeni, ja hänellä on pappi AbJatar ja Joab ZeruJan poika.

22. Nijn wastais Cuningas Salomo ja sanoi hänen äitillens: mixis rucoilet Abisagi Sunemist Adonialle? rucoile myös hänelle waldacunda: sillä hän on minun wanhin weljen ja hänellä on Pappi AbJathar ja Joab ZeruJan poica.

22 And king Solomon answered and said to his mother, And why do you ask Abishag the Shunammite for Adonijah? Ask for him the kingdom also, for he is my elder brother, even for him and for Abiathar the priest and for Joab the son of Zeruiah.

22. And king Solomon answered and said unto his mother, And why dost thou ask Abishag the Shunammite for Adonijah? ask for him the kingdom also; for he is mine elder brother; even for him, and for Abiathar the priest, and for Joab the son of Zeruiah.

22. Da svarede Kong Salomo og sagde til sin Moder: Men hvorfor begærer du Abisag, den sunamitiske, til Adonia? begær og Riget for ham, thi han er min Broder, ældre end jeg, og for Abjathar, Præsten, og Joab, Zerujas Søn.

22. Då svarade Konung Salomo, och sade till sina moder: Hvi beder du om Abisag af Sunem till Adonia? Bed honom ock riket med; förty han är min äldste broder, och han hafver Presten AbJathar och Joab, ZeruJa son.

22. Ja kunningas Salomon wastas ja ütles omma emmale: Agga mikspärrast pallud sa Abisagi Sunamist Adoniale? pallu ka temmale se kunningriik, sest ta on mo wend, kes wannem mind; pallu ka temmale ja preestri Abjatarile ja Seruja poia Joabile.

22. Karalius Saliamonas atsakė savo motinai: ‘‘Kodėl tu prašai Adonijui tik šunemietės Abišagos? Prašyk jam ir karalystės, nes jis yra mano vyresnysis brolis ir su juo yra kunigas Abjataras bei Cerujos sūnus Joabas’‘.

22. Da antwortete der König Salomo und sprach zu seiner Mutter: Warum bittest du um Abisag von Sunem für Adonia? Bitte ihm das Königreich auch; denn er ist mein älterer Bruder und hat den Priester Abjathar und Joab, den Sohn der Zeruja.

22. Mais le roi Salomon répondit et dit à sa mère: Et pourquoi demandes-tu Abishag, la Sunamite, pour Adonija? Demande donc le royaume pour lui, car il est mon frère aîné; pour lui, et pour Abiathar, le sacrificateur, et pour Joab, fils de Tséruja!

22. Y el rey Salomón respondió, y dijo a su madre: ¿Por qué pides a Abisag Sunamita para Adonías? Demanda también para él el reino; porque él es mi hermano mayor; y tiene también a Abiatar sacerdote, y a Joab hijo de Sarvia.

22 Toen antwoordde de koning Salomo, en zeide tot zijn moeder: En waarom begeert gij Abisag, de Sunamietische, voor Adonia? Begeer ook voor hem het koninkrijk (want hij is mijn broeder, die ouder is dan ik ben), ja, voor hem, en voor Abjathar, den priester, en voor Joab, den zoon van Zeruja.

22. Lecz odpowiedział król Salomon, i rzekł matce swojej: Przeczże prosisz o Abisag Sunamitkę Adonijaszowi? uproś mu i królestwo, albowiem on jest bratem moim starszym nad mię, a ma po sobie Abijatara kapłana, i Joaba, syna Sarwii.

22. Akkor felele Salamon király, és monda az ő anyjának: De miért kéred te a Súnembeli Abiságot Adóniának? Kérjed néki az országot is; mert ő az én bátyám, és vele egyetért Abjátár pap, [18†] és Joáb, a Séruja fia.

22 И отвечал царь Соломон и сказал матери своей: а зачем ты просишь Ависагу Сунамитянку для Адонии? проси ему также и царства; ибо он мой старший брат, и ему священник Авиафар и Иоав, сын Саруин, друг .

22. І відказав царь Соломон матері: О, чому ти просиш тільки Абисагу з Сунаму про Адонїя? Лучше проси вже йому й царства. Він же бо мій старший брат, до того ж має за собою сьвященника Абіятара та Йоаба Саруєнка.

23. Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.

23. Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta ja sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jollei Adonia ole puhunut tätä sanaa henkeänsä vastaan!

23. Ja Cuningas SAlomo wannoi HERran cautta ja sanoi: Jumala tehkön minulle sen ja sen Adonia on puhunut nämä sanat hänen hengens wastan.

23 Then king Solomon swore by Jehovah, saying, God do so to me and more also, if Adonijah has not spoken this word against his own life.

23. Then king Solomon sware by the LORD, saying, God do so to me, and more also, if Adonijah have not spoken this word against his own life.

23. Og Kong Salomo svor ved Herren og sagde: Gud gøre mig nu og fremdeles saa og saa! Adonia skal have talt det Ord imod sit Liv.

23. Och Konung Salomo svor vid Herran och sade: Gud göre mig det och det, Adonia skall detta hafva talat emot sitt lif.

23. Ja kunningas Salomon wandus Jehowa jures ja ütles: Nenda tehko mulle Jummal ja nenda peälegi, Adonia töeste sedda sanna wasto omma hinge räkinud.

23. Karalius Saliamonas prisiekė Viešpačiu: ‘‘Tegul Dievas padaro man tai ir dar daugiau, jei šitas jo prašymas nekainuos Adonijui gyvybės.

23. und der König Salomo schwur bei dem HERRN und sprach: Gott tue mir dies und das, Adonia soll das wider sein Leben geredet haben!

23. Alors le roi Salomon jura par l'Éternel, en disant: Que Dieu me traite dans toute sa rigueur, si Adonija n'a dit cette parole contre sa propre vie!

23. Y el rey Salomón juró por Jehová, diciendo: Así me haga Dios, y así me añada, que contra su vida ha hablado Adonías esta palabra.

23 En de koning Salomo zwoer bij den HEERE, zeggende: Zo doe mij God, en zo doe Hij daartoe, voorzeker Adonia zal dat woord tegen zijn leven gesproken hebben!

23. I przysiągł król Salomon przez Pana, mówiąc: To mi niech uczyni Bóg, i to niech przyczyni, że przeciwko duszy swej mówił Adonijasz te słowa.

23. És megesküvék Salamon király az Úrra, mondván: Úgy cselekedjék velem az Isten, és úgy segéljen, hogy Adónia a saját élete [19†] ellen szólotta ezt a beszédet!

23 И поклялся царь Соломон Господом, говоря: то и то пусть сделает со мною Бог и еще больше сделает, если нена свою душу сказал Адония такое слово;

23. І поклявсь царь Соломон Господом так: Нехай менї те й те вдїє Бог, коли Адонїя виявив се бажаннє не про те, щоб наложити головою!

24. Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä päivänä kuolemalla rangaistava.

24. Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka minun vahvistanut on ja antanut minun istua isäni Davidin istuimella, joka minulle huoneen tehnyt on, niinkuin hän sanonut on, niin pitää Adonian tänäpänä kuoleman.

24. Ja nyt nijn totta cuin HERra elä joca minun wahwistanut on ja andanut istua Isäni Dawidin istuimella ja joca minulle huonen tehnyt on nijncuin hän sanonut on: tänäpän pitä Adonian cuoleman.

24 Now therefore as Jehovah lives, who has established me and set me on the throne of David my father and who has made me a house as he promised, surely Adonijah will be put to death this day.

24. Now therefore, as the LORD liveth, which hath established me, and set me on the throne of David my father, and who hath made me an house, as he promised, Adonijah shall be put to death this day.

24. Og nu, saa vist som Herren lever, som har stadfæstet mig og ladet mig sidde paa min Fader Davids Trone, og som har givet mig et Hus, som han sagde: Da skal Adonia lide Døden i Dag.

24. Och nu, så visst som Herren lefver, den mig stadfäst hafver, och låtit sitta på mins faders Davids stol och den mig ett hus gjort hafver, såsom han sagt hafver; i dag skall Adonia dö.

24. Ja nüüd ni töeste kui Jehowa ellab, kes mind on kinnitand ja mo issa Taweti aujärje peäle pannud, ja kes mulle ühhe koia teinud nenda kui ta räkinud, Adoniat peab ilma armota tänna surma pandama.

24. Kaip gyvas Viešpats, kuris man suteikė karalystę, pasodino mane į mano tėvo Dovydo sostą ir įkūrė man namus, kaip buvo pažadėjęs, šiandien Adonijas mirs’‘.

24. Und nun, so wahr der HERR lebt, der mich bestätigt hat und sitzen lassen auf dem Stuhl meines Vaters David und der mir ein Haus gemacht hat, wie er geredet hat, heute soll Adonia sterben!

24. Et maintenant, l'Éternel est vivant, qui m'a établi et fait asseoir sur le trône de David, mon père, et qui a établi ma maison comme il l'avait dit! Certainement Adonija sera mis à mort aujourd'hui.

24. Ahora pues vive Jehová, que me ha confirmado, y me ha puesto sobre el trono de David mi padre, y que me ha hecho casa, como había dicho, que Adonías morirá hoy.

24 En nu, zo waarachtig als de HEERE leeft, Die mij bevestigd heeft, en mij heeft doen zitten op den troon van mijn vader David, en Die mij een huis gemaakt heeft, gelijk als Hij gesproken had; voorzeker, Adonia zal heden gedood worden!

24. A teraz jako żywy Pan, który mię utwierdził, i posadził na stolicy Dawida ojca mojego, i który mi zbudował dom, jako obiecał, iż dziś zabity będzie Adonijasz.

24. Most azért él az Úr, a ki megerősített engem és ültetett engem az én atyámnak, Dávidnak királyi székibe, és a ki házat [20†] szerzett nékem, a mint megmondotta volt: ma Adóniának meg kell halnia!

24 ныне же, – жив Господь, укрепивший меня и посадивший меня на престоле Давида, отца моего, и устроивший мне дом, как говорил Он, – ныне же Адония должен умереть.

24. Так певно, як живе Господь, що укріпив мене й посадив мене на престолї батька мого Давида, та по своїй обіцянцї устроїв менї дом: сьогоднї буде страчений Адонїя!

25. Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi; ja hän kuoli.

25. Ja kuningas Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan; hän löi häntä, niin että hän kuoli.

25. Ja Cuningas Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan hän löi händä nijn että hän cuoli.

25 And king Solomon sent by Benaiah the son of Jehoiada and he fell upon him so that he died.

25. And king Solomon sent by the hand of Benaiah the son of Jehoiada; and he fell upon him that he died.

25. Og Kong Salomo sendte ved Benaja, Jojadas Søns, Haand, og denne faldt an paa ham, saa at han døde.

25. Och Konung Salomo sände bort Benaja, Jojada son; han slog honom, så att han blef död.

25. Ja kunningas Salomon läkkitas Jojada poia Penaja, ja se hakkas temma peäle, et ta ärrasurri.

25. Karalius Saliamonas pasiuntė Jehojados sūnų Benają, kuris nužudė Adoniją.

25. Und der König Salomo sandte hin Benaja, den Sohn Jojadas; der schlug ihn, daß er starb.

25. Et le roi Salomon donna commission à Bénaja, fils de Jéhojada, qui se jeta sur lui; et il mourut.

25. Entónces el rey Salomón envió por mano de Banaias, hijo de Joiada, el cual le hirió, y murió.

25 En de koning Salomo zond door de hand van Benaja, den zoon van Jojada; die viel op hem aan, dat hij stierf.

25. A tak posłał król Salomon Banajasa, syna Jojadowego, który się naó targnął, i zabił go.

25. Elküldé azért Salamon király Benáját, a Jójada fiát, a ki [21†] levágá őt, és meghala.

25 И послал царь Соломон Ванею, сына Иодаева, который поразил его, и он умер.

25. І дав царь Соломон наказ Банеї Йодаєнкові, й вбив його той, і вмер він.

26. Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt.

26. Ja kuningas sanoi papille AbJatarille: mene Anatotiin pellolles, sillä sinä olet kuoleman mies. Mutta en minä tapa sinua tänäpänä, sillä sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia isäni Davidin edessä, ja sinä olet kärsinyt, mitä ikänä isäni on kärsinyt.

26. JA Cuningas sanoi Papille AbJatharille: mene Anathothijn sinun pellolles sillä sinä olet cuoleman mies mutta en minä tapa sinua tänäpän sillä sinä olet candanut HERran Jumalan Arckia minun Isäni Dawidin edes ja sinä olet kärsinyt mitä ikänäns minun Isäni on kärsinyt.

26 And the king said to Abiathar the priest, You get to Anathoth, to your own fields, for you are worthy of death. But I will not at this time put you to death, because you bore the ark of the lord Jehovah before David my father and because you were afflicted in all in which my father was afflicted.

26. And unto Abiathar the priest said the king, Get thee to Anathoth, unto thine own fields; for thou art worthy of death: but I will not at this time put thee to death, because thou barest the ark of the Lord GOD before David my father, and because thou hast been afflicted in all wherein my father was afflicted.

26. Og Kongen sagde til Abjathar, Præsten: Gak til din Ager i Anathoth, thi du er en Dødens Mand; men jeg vil ikke slaa dig ihjel denne Dag, fordi du har baaret den Herre Herres Ark for Davids, min Faders, Ansigt, og fordi du har lidt Trængsel i alt, hvori min Fader har lidt Trængsel.

26. Och till Presten AbJathar sade Konungen: Gack bort till Anathoth till din åker, ty du hörer döden till; men jag vill icke dräpa dig i dag; förty du hafver burit Herrans Herrans ark för minom fader David, och hafver med lidit, hvad som helst min fader lidit hafver.

26. Ja kunningas ütles preestri Abjatarile: Minne Anatoti omma pöllo jure, sest sa olled üks mees, kes surma wäärt, agga ma ei tahha sind tännapä mitte surmada: sest sa olled mo issa Taweti ees Jehowa Issanda laeka kannud, ja et sa olled kannatanud keikis paikus, kus mo issa on kannatanud.

26. Kunigui Abjatarui karalius įsakė: ‘‘Eik į Anatotą, į savo žemę. Nors esi nusipelnęs mirties, bet šiandien nebausiu tavęs mirtimi, nes tu nešiojai Viešpaties Dievo skrynią mano tėvo Dovydo laikais ir kentėjai su juo visus vargus, kuriuos jis kentėjo’‘.

26. Und zu dem Priester Abjathar sprach der König: Gehe hin gen Anathoth zu deinem Acker; denn du bist des Todes. Aber ich will dich heute nicht töten; denn du hast die Lade des HERRN HERRN vor meinem Vater David getragen und hast mitgelitten, wo mein Vater gelitten hat.

26. Puis le roi dit à Abiathar, le sacrificateur: Va-t'en à Anathoth, dans ta possession; car tu mérites la mort; toutefois je ne te ferai pas mourir aujourd'hui; car tu as porté l'arche du Seigneur l'Éternel devant David, mon père, et tu as eu part à toutes les afflictions de mon père.

26. Y a Abiatar el sacerdote dijo el rey: Véte a Anatot a tus heredades, que tú eres digno de muerte. Mas yo no te mataré hoy, por cuanto has llevado el arca del Señor Jehová delante de David mi padre: además de esto has sido trabajado en todas las cosas en que mi padre fué trabajado.

26 En tot Abjathar, den priester, zeide de koning: Ga naar Anathoth, op uw akkers; want gij zijt een man des doods; maar op dezen dag zal ik u niet doden, omdat gij de ark des Heeren HEEREN voor het aangezicht van mijn vader David gedragen hebt, en omdat gij verdrukt zijt geweest, in alles, waarin mijn vader verdrukt was.

26. A do Abijatara kapłana rzekł król: Idź do Anatot, do osiadłości twojej, albowiemeś mężem śmierci; wszakże cię dziś nie zabiję, gdyżeś nosił skrzynię Paóską przed Dawidem, ojcem moim, a iżeś to wszystko cierpiał, czem był trapiony ojciec mój.

26. Abjátár [22†] papnak pedig monda a király: Menj el Anathótba, a te jószágodba, mert halálnak fia vagy; de ma meg nem öletlek, mivel te hordoztad az Úr Istennek ládáját Dávid, az én atyám előtt, és mivel az én atyámnak minden [23†] nyomorúságaiban részes voltál.

26 А священнику Авиафару царь сказал: ступай в Анафоф на твое поле; ты достоин смерти, но в настоящее время я не умерщвлю тебя, ибо ты носил ковчег Владыки Господа пред Давидом, отцом моим, и терпел все, что терпел отец мой.

26. Сьвященникові ж Абіятарові повелїв царь: Ійди ув Анатот у твій хутор, бо й ти заробив смерть. Та сьогоднї тебе не страчу, бо ти носив скриню Господню перед моїм отцем Давидом, і все, що витерпів отець мій, терпів і ти з ним.

27. Niin Salomo karkoitti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.

27. Ja niin Salomo ajoi AbJatarin pois, ettei hän olisi Herran pappi; että Herran sana täyettäisiin, niinkuin hän Elin huoneesta puhunut oli Silossa.

27. Ja nijn Salomo ajoi AbJatharin pois ettei hän olis HERran Pappi että HERran sana täytetäisin nijncuin hän Silos Elin huonest puhunut oli.

27 So Solomon thrust out Abiathar from being priest to Jehovah, that he might fulfill the word of Jehovah, which he spoke concerning the house of Eli in Shiloh.

27. So Solomon thrust out Abiathar from being priest unto the LORD; that he might fulfil the word of the LORD, which he spake concerning the house of Eli in Shiloh.

27. Saa udstødte Salomo Abjathar fra at være Herrens Præst, for at opfylde Herrens Ord, som han havde talt over Elis Hus i Silo.

27. Alltså fördref Salomo AbJathar, att han icke måtte blifva Herrans Prest; på det Herrans ord fullbordas skulle, som han öfver Eli hus talat hade i Silo.

27. Nenda aias Salomon Abjatari ärra, et ta ei piddand Jehowa preester ollema, et Jehowa sanna piddi töeks sama , mis ta Silus olli räkinud Eli suggu pärrast.

27. Saliamonas pašalino Abjatarą iš kunigo tarnystės. Taip išsipildė Viešpaties žodis, kurį Jis kalbėjo apie Elio giminę Šilojuje.

27. Also verstieß Salomo den Abjathar, daß er nicht durfte Priester des HERRN sein, auf daß erfüllet würde des HERRN Wort, das er über das Haus Elis geredet hatte zu Silo.

27. Ainsi Salomon chassa Abiathar, afin qu'il ne fût plus sacrificateur de l'Éternel; et cela, pour accomplir la parole de l'Éternel, qu'il avait prononcée à Silo contre la maison d'Héli.

27. Y echó Salomón a Abiatar del sacerdocio de Jehová, para que se cumpliese la palabra de Jehová, que había dicho sobre la casa de Heli en Silo.

27 Salomo dan verdreef Abjathar, dat hij des HEEREN priester niet ware, om te vervullen het woord des HEEREN, hetwelk Hij over het huis van Eli te Silo gesproken had.

27. I wyrzucił Salomon Abijatara, aby nie był kapłanem Paóskim, żeby się wypełniło słowo Paóskie, które był wyrzekł nad domem Heli w Sylo.

27. És kiűzé Salamon Abjátárt, hogy ne legyen [24†] az Úrnak papja, hogy beteljesedjék az Úrnak beszéde, a melyet szólott vala az Éli [25†] háza felől Silóban.

27 И удалил Соломон Авиафара от священства Господня, и исполнилосьслово Господа, которое сказал Он о доме Илия в Силоме.

27. Так видалив Соломон Абіятара, щоб він більш не був сьвященником Господнїм; і справдилось Господнє слово, що сказав був про дом Ілїя в Силомі.

28. Ja kun sanoma tästä tuli Jooabille — sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin — pakeni Jooab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin.

28. Ja tämä sanoma tuli Joabin eteen; sillä Joab piti itsensä Adonian puoleen, vaikka ei hän ollut Absalomin kanssa; niin pakeni Joab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin.

28. JA tämä sanoma tuli Joabin eteen (sillä Joab piti hänens Adonian puoleen waicka ei hän ollut Absalomin cansa) nijn pakeni Joab HERran majaan ja tartui Altarin sarween.

28 And the news came to Joab, for Joab had turned after Adonijah, though he did not turn after Absalom. And Joab fled to the tent of Jehovah and caught hold on the horns of the altar.

28. Then tidings came to Joab: for Joab had turned after Adonijah, though he turned not after Absalom. And Joab fled unto the tabernacle of the LORD, and caught hold on the horns of the altar.

28. Og der dette Rygte kom for Joab (thi Joab havde holdt med Adonia, men havde ikke holdt med Absalom), da flyede Joab til Herrens Paulun og tog fat paa Alterets Horn.

28. Och detta ryktet kom för Joab; ty Joab höll sig intill Adonia, ehuruväl han icke hade hållit sig till Absalom. Då flydde Joab in uti Herrans tabernakel, och fattade hornen af altaret.

28. Ja se jut tulli Joabi ette (sest Joabi meel olli Adonia peäle käinud, agga Absalomi peäle ei käinud ta meel mitte) siis pöggenes Joab Jehowa telgi jure ja hakkas altari sarwedest kinni.

28. Kai ta žinia pasiekė Joabą, jis nubėgo į Viešpaties palapinę ir nusitvėrė už aukuro ragų. Joabas buvo išvien su Adoniju, nors Abšalomo jis nerėmė.

28. Und dies Gerücht kam vor Joab; denn Joab hatte an Adonia gehangen, wiewohl nicht an Absalom. Da floh Joab in die Hütte des HERRN und faßte die Hörner des Altars.

28. Cette nouvelle étant parvenue à Joab (qui s'était révolté pour suivre Adonija, bien qu'il ne se fût point révolté pour suivre Absalom), il s'enfuit au tabernacle de l'Éternel, et il saisit les cornes de l'autel.

28. Y vino la fama hasta Joab, porque también Joab se había arrimado a Adonías, aunque no se había arrimado a Absalom, y huyó Joab al tabernáculo de Jehová, y tomó los cuernos del altar.

28 Als het gerucht tot Joab kwam (want Joab had zich gewend achter Adonia, hoewel hij zich niet had gewend achter Absalom), zo vluchtte Joab tot de tent des HEEREN, en vatte de hoornen des altaars.

28. Ta wieść gdy przyszła do Joaba, (albowiem Joab przestawał z Adonijaszem, chociaż z Absalomem nie przestawał,)tedy uciekł Joab do namiotu Paóskiego, a uchwycił się rogów ołtarza.

28. És eljutott ez a hír Joábhoz, mert Joáb Adóniához hajlott vala, noha azelőtt nem hajlott vala Absolonhoz, és elfuta Joáb az Úrnak sátorába, és megfogá az oltárnak szarvait.

28 Слух об этом дошел до Иоава, – так как Иоав склонялся на сторону Адонии, а на сторону Соломона не склонялся, – и убежал Иоав в скинию Господню и ухватился за роги жертвенника.

28. Як дойшла ж про се чутка до Йоаба - Йоаб же тягнув руку за Адонїєю, а до Соломона не прихилявся - то він втїк у намет Господень та й ухопився за роги жертівника.

29. Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: Jooab on paennut Herran majaan ja on alttarin ääressä, lähetti Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen: Mene ja lyö hänet kuoliaaksi.

29. Ja se ilmoitettiin kuningas Salomolle, että Joab oli paennut Herran majaan, ja katso, hän seisoi alttarin tykönä. Niin Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan ja sanoi: mene ja lyö häntä.

29. Ja se ilmoitettin Cuningas Salomolle että Joab oli paennut HERran majaan ja cadzo hän seisoi Altarin tykönä. Nijn Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan ja sanoi: mene ja lyö händä.

29 And it was told king Solomon, Joab has fled to the tent of Jehovah, and behold, he is by the altar. Then Solomon sent Benaiah the son of Jehoiada, saying, Go, fall upon him.

29. And it was told king Solomon that Joab was fled unto the tabernacle of the LORD; and, behold, he is by the altar. Then Solomon sent Benaiah the son of Jehoiada, saying, Go, fall upon him.

29. Og det blev Kong Salomo tilkendegivet, at Joab var flyet til Herrens Paulun, og se, han stod ved Alteret; da sendte Salomo Benaja, Jojadas Søn, hen og sagde: Gak, fald an paa ham.

29. Och det vardt bådadt Konung Salomo, att Joab var flydd uti Herrans tabernakel, och si, han står vid altaret. Då sände Salomo Benaja, Jojada son, och sade: Gack, och slå honom.

29. Ja kunninga Salomonile anti teäda, et Joab olli pöggenend Jehowa telgi jure, ja wata, ta on altari jures: siis läkkitas Salomon Jojada poia Penaja ja ütles: Minne, hakka ta peäle.

29. Kai karaliui Saliamonui pranešė, kad Joabas pabėgo į Viešpaties palapinę ir stovi šalia aukuro, Saliamonas pasiuntė Jehojados sūnų Benają ir įsakė nužudyti Joabą.

29. Und es ward dem König Salomo angesagt, daß Joab zur Hütte des HERRN geflohen wäre, und siehe, er steht am Altar. Da sandte Salomo hin Benaja, den Sohn Jojadas, und sprach: Gehe, schlage ihn!

29. Et on vint dire au roi Salomon: Joab s'est enfui au tabernacle de l'Éternel, et le voilà près de l'autel. Alors Salomon envoya Bénaja, fils de Jéhojada, et lui dit: Va, jette-toi sur lui.

29. Y fué hecho saber a Salomón que Joab había huido al tabernáculo de Jehová, y que estaba junto al altar. Y Salomón envió a Banaias, hijo de Joiada, diciendo: Vé, y arremete a él.

29 En het werd den koning Salomo aangezegd, dat Joab tot de tent des HEEREN gevloden was, en zie, hij is bij het altaar. Toen zond Salomo Benaja, den zoon van Jojada, zeggende: Ga heen, val op hem aan.

29. I oznajmiono królowi Salomonowi, że uciekł Joab do namiotu Paóskiego, a że jest u ołtarza: tedy posłał Salomon Banajasa, syna Jojadowego, mówiąc: Idź, zabij go.

29. Hírül adák pedig Salamon királynak, hogy Joáb [26†] az Úrnak sátorához futott, és ímé az oltár [27†] mellett áll. Ekkor elküldé Salamon Benáját, a Jójada fiát, mondván: Menj el, vágd le őt.

29 И донесли царю Соломону, что Иоав убежал в скинию Господню и что он у жертвенника. И послал Соломон Ванею, сына Иодаева, говоря: пойди, умертви его.

29. Як же з'ясовано цареві Соломонові: Йоаб утїк у намет Господень і стоїть коло жертівника, послав Соломон Банею Йодаєнка з наказом: ійди, вбий його.

30. Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: Näin käskee kuningas: 'Tule ulos'. Mutta hän vastasi: En, tässä minä kuolen. Silloin Benaja palasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: Näin Jooab puhui, ja näin hän vastasi minulle.

30. Ja kuin BenaJa tuli Herran majaan, sanoi hän hänelle: näin sanoo kuningas: mene tästä ulos. Vaan hän sanoi: en suinkaan, tässä minä tahdon kuolla. Ja BenaJa ilmoitti sen kuninkaalle jälleen ja sanoi: niin on Joab sanonut ja niin hän on vastannut minua.

30. Ja cosca BenaJa tuli HERran majaan sanoi hän hänelle: nijn sano Cuningas: mene tästä ulos hän sanoi: en suingan täsä minä tahdon cuolla. Ja BenaJa ilmoitti nämät Cuningalle jällens ja sanoi: nijn on Joab sanonut ja nijn hän on wastannut minua.

30 And Benaiah came to the tent of Jehovah and said to him, Thus says the king, Come forth. And he said, No, but I will die here. And Benaiah brought the king word again, saying, Thus said Joab and thus he answered me.

30. And Benaiah came to the tabernacle of the LORD, and said unto him, Thus saith the king, Come forth. And he said, Nay; but I will die here. And Benaiah brought the king word again, saying, Thus said Joab, and thus he answered me.

30. Og der Benaja kom til Herrens Paulun, da sagde han til ham: Saa siger Kongen: Gak ud; og han sagde: Nej, thi her vil jeg dø; og Benaja førte Svar tilbage til Kongen og sagde: Saa har Joab talt, og saa har han svaret mig.

30. Och då Benaja kom till Herrans tabernakel, sade han till honom: Så säger Konungen: Gack härut. Han sade: Nej, här vill jag dö. Och Benaja sade detta Konungenom igen, och sade: Så hafver Joab sagt, och så hafver han svarat mig.

30. Ja kui Penaja Jehowa telgi jure sai, siis ütles ta temma wasto: Nenda ütleb kunningas, tulle wälja; ja ta ütles: Ei mitte, sest ma tahhan seie ärrasurra; ja Penaja wiis kunningale wastust ja ütles: Nenda on Joab räkinud ja nenda on ta mulle wastanud.

30. Benajas, atėjęs prie Viešpaties palapinės, jam tarė: ‘‘Karalius įsako: ‘Išeik!’ ‘‘ Bet Joabas atsakė: ‘‘Neisiu, bet mirsiu čia’‘. Tada Benajas pranešė karaliui, ką Joabas atsakė.

30. Und da Benaja zur Hütte des HERRN kam, sprach er zu ihm: So sagt der König: Gehe heraus! Er sprach: Nein, hier will ich sterben. Und Benaja sagte solches dem König wieder und sprach: So hat Joab geredet, und so hat er mir geantwortet.

30. Bénaja vint donc au tabernacle de l'Éternel, et il lui dit: Ainsi a dit le roi: Sors de là! Et il dit: Non; mais je mourrai ici. Et Bénaja fit rapport au roi, et dit: Joab m'a parlé ainsi, et il m'a ainsi répondu.

30. Y entró Banaias al tabernáculo de Jehová, y díjole: El rey ha dicho que salgas. Y él dijo: No, sino aquí moriré. Y Banaias volvió con esta respuesta al rey, diciendo: Así habló Joab, y así me respondió.

30 En Benaja kwam tot de tent des HEEREN, en zeide tot hem: Zo zegt de koning: Kom uit. En hij zeide: Neen, maar hier zal ik sterven! En Benaja bracht het antwoord weder aan den koning, zeggende: Zo heeft Joab gesproken, en zo heeft hij mij geantwoord.

30. A przyszedłszy Banajas do namiotu Paóskiego, rzekł do niego: Tak mówi król: Wynijdź. Który odpowiedział: Nie wyjdę, ale tu umrę. I odniósł to Banajas królowi mówiąc: Tak mówił Joab, i tak mi odpowiedział.

30. Mikor pedig Benája az Úrnak sátorához ért, monda néki: Ezt mondja a király: Jőjj ki. Kinek felele Joáb: Nem, itt akarok meghalni. És megvivé Benája a királynak e dolgot, mondván: Így szólott Joáb és így felelt nékem.

30 И пришел Ванея в скинию Господню и сказал ему: так сказал царь: выходи. И сказал тот: нет, я хочу умереть здесь. Ванея передал это царю, говоря: так сказал Иоав, и так отвечал мне.

30. Як же прийшов Банея до намету Господнього, сказав йому: Такий царський наказ: Ходи сюди! той же відказує: Нї, тут хочу вмерти. І принїс Банея відповідь і каже: Так говорив Йоаб і так він менї відказав.

31. Kuningas sanoi hänelle: Tee, niinkuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja minun isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut.

31. Kuningas sanoi hänelle: tee niinkuin hän on sanonut, ja lyö häntä, ja hautaa häntä; ettäs käännät minusta ja minun isäni huoneesta sen viattoman veren pois, jonka Joab on vuodattanut.

31. Cuningas sanoi hänelle: tee nijncuin hän on sanonut ja lyö händä ja hauta händä ettäs käännät minusta ja minun Isäni huonest sen wiattoman weren pois jonga Joab on wuodattanut.

31 And the king said to him, Do as he has said and fall upon him and bury him, that you may take away the blood, which Joab shed without cause, from me and from my father's house.

31. And the king said unto him, Do as he hath said, and fall upon him, and bury him; that thou mayest take away the innocent blood, which Joab shed, from me, and from the house of my father.

31. Da sagde Kongen til ham: Gør, saaledes som han har talt, og fald an paa ham og begrav ham; og du skal bortskaffe det uskyldige Blod, som Joab har udøst, fra mig og fra min Faders Hus.

31. Konungen sade till honom: Gör såsom han sagt hafver, och slå honom, och begraf honom, att du ifrå mig och mins faders hus tager det blod, som Joab oförskyldt utgjutit hafver.

31. Ja kunningas ütles temmale: Te nenda kui ta räkinud, ja hakka ta peäle ja matta tedda mahha, et sa mo peält ja mo issa suggu peält ärrasadad sedda ilmasüta werd, mis Joab on ärrawallanud.

31. Karalius jam atsakė: ‘‘Daryk, kaip jis sakė: nužudyk jį ir palaidok, kad būtų pašalintas Joabo nekaltai pralietas kraujas nuo manęs ir mano tėvo namų.

31. Der König sprach zu ihm: Tue, wie er geredet hat, und schlage ihn und begrabe ihn, daß du das Blut, das Joab ohne Ursache vergossen hat, von mir tust und von meines Vaters Hause;

31. Et le roi lui dit: Fais comme il a dit. Jette-toi sur lui, et l'ensevelis; et tu ôteras de dessus moi et de dessus la maison de mon père le sang que Joab a répandu sans cause.

31. Y el rey le dijo: Haz como él ha dicho, arremete a él y entiérrale: y quita de mí, y de la casa de mi padre, la sangre que Joab ha derramado sin culpa.

31 En de koning zeide tot hem: Doe gelijk als hij gesproken heeft, en val op hem aan, en begraaf hem, opdat gij wegdoet, van mij en van mijns vaders huis, dat bloed, dat Joab zonder oorzaak vergoten heeft.

31. I rzekł mu król: Uczyóże, jako mówił, a zabij go, i pogrzeb go, a odejmiesz krew niewinną, którą wylał Joab, odemnie i od domu ojca mego.

31. És monda néki a király: Cselekedjél úgy, a mint szólott; vágd le őt és temesd [28†] el, hogy elvedd az ártatlan vért, a melyet kiontott [29†] Joáb, én rólam és az én atyámnak házáról.

31 Царь сказал ему: сделай, как он сказал, и умертви его и похорони его, и сними невинную кровь, пролитую Иоавом, с меняи с дома отца моего;

31. І рече йому царь: Зроби так, як він промовив; убий його й поховай, щоб зняти з мене й з моєї родини кров, що Йоаб пролив безвинно.

32. Ja Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön.

32. Ja Herra maksakoon hänen verensä hänen päänsä päälle, että hän on lyönyt kaksi miestä, jotka hurskaammat ja paremmat olivat kuin hän, ja murhannut ne miekalla, niin ettei minun isäni David siitä mitään tietänyt: Abnerin Nerin pojan Israelin sodanpäämiehen ja Amasan Jeterin pojan Juudan sodanpäämiehen.

32. Ja HERra maxacon hänelle hänen werens hänen pääns päälle että hän on lyönyt caxi miestä jotca hurscammat ja paremmat olit cuin hän ja on murhannut ne miecalla nijn ettei minun Isän Dawid sijtä mitän tiennyt nimittäin Abnerin Nerin pojan sen Israelin sodanpäämiehen ja Amasan Jetherin pojan Judan sodanpäämiehen.

32 And Jehovah will return his blood upon his own head, because he fell upon two men more righteous and better than he and killed them with the sword and my father David did not know it, (namely), Abner the son of Ner, captain of the army of Israel and Amasa the son of Jether, captain of the army of Judah.

32. And the LORD shall return his blood upon his own head, who fell upon two men more righteous and better than he, and slew them with the sword, my father David not knowing thereof, to wit, Abner the son of Ner, captain of the host of Israel, and Amasa the son of Jether, captain of the host of Judah.

32. Og Herren skal lade Blodet komme tilbage paa hans Hoved, fordi han faldt an paa to Mænd, som vare retfærdigere og bedre end han, og slog dem ihjel med Sværdet, og min Fader David vidste det ikke, nemlig Abner, Ners Søn, Stridshøvedsmand over Israel, og Amasa, Jethers Søn, Stridshøvedsmand over Juda,

32. Och Herren betale honom hans blod uppå hans hufvud, att han hafver slagit två män, de der redeligare och bättre voro än han; och hafver dräpit dem med svärd, så att min fader David deraf intet visste, nämliga Abner, Ners son, den härhöfvitsmannen öfver Israel, och Amasa, Jethers son, härhöfvitsman öfver Juda;

32. Siis wöttab Jehowa temma werd jälle taggasi sata temma Pea peäle, et ta hakkand kahhe mehhe peäle, kes öigemad ja parremad tedda ja on neid moögaga ärratapnud, (ja mo issa Tawet ei teädnud sest mitte,) Neri poia Abneri Israeli wäepealikko, ja Jeteri poia Amasa Juda wäepealikko.

32. Viešpats jo kraują grąžins ant jo galvos, nes jis, mano tėvui nežinant, nužudė du vyrus, teisesnius ir geresnius už save: Nero sūnų Abnerą, Izraelio kariuomenės vadą, ir Jetero sūnų Amasą, Judo kariuomenės vadą.

32. und der HERR bezahle ihm sein Blut auf seinen Kopf, daß er zwei Männer erschlagen hat, die gerechter und besser waren denn er, und hat sie erwürgt mit dem Schwert, daß mein Vater David nichts darum wußte: Abner, den Sohn Ners, den Feldhauptmann über Israel, und Amasa, den Sohn Jethers, den Feldhauptmann über Juda;

32. Et l'Éternel fera retomber son sang sur sa tête; car il s'est jeté sur deux hommes plus justes et meilleurs que lui, et il les a tués avec l'épée, sans que David, mon père, en sût rien: Abner, fils de Ner, chef de l'armée d'Israël, et Amasa, fils de Jéther, chef de l'armée de Juda.

32. Y Jehová hará volver su sangre sobre su cabeza; que él ha asesinado dos varones más justos y mejores que él, a los cuales mató a cuchillo sin que mi padre David supiese nada, es a saber a Abner, hijo de Ner, general del ejército de Israel, y a Amasa, hijo de Jeter, general del ejército de Judá.

32 Zo zal de HEERE zijn bloed op zijn hoofd doen wederkeren, omdat hij op twee mannen, rechtvaardiger en beter dan hij, aangevallen is, en die met het zwaard gedood heeft, daar het mijn vader David niet wist, Abner, den zoon van Ner, den krijgsoverste van Israel, en Amasa, den zoon van Jether, den krijgsoverste van Juda.

32. A obróci Pan krew jego na głowę jego: albowiem targnął się na dwóch mężów sprawiedliwszych i lepszych niżli sam, i zabił je mieczem, a ojciec mój Dawid nie wiedział o tem: Abnera, syna Nerowego, hetmana wojska Izraelskiego, i Amazę, syna Jeterowego, hetmana wojska Judzkiego.

32. És fordítsa az Úr az ő fejére az ő vérét, a miért nálánál igazabb és jobb két férfira támadott, és megölé őket fegyverrel az én atyámnak, Dávidnak tudta nélkül, tudniillik [30†] Abnert, Nérnek fiát, az Izráel seregének fővezérét és Amasát, [31†] Jéternek fiát, Júda vitézeinek fővezérét.

32 да обратит Господь кровь его на голову его за то, что он убил двух мужей невинных и лучших его: поразил мечом, без ведома отца моего Давида, Авенира, сына Нирова, военачальника Израильского, и Амессая, сынаИеферова, военачальника Иудейского;

32. І нехай Господь оберне кров його на його голову, бо він убив двох таких, що були безвинні й лучші його, а мій отець Давид і не знав про те, Абенира Ниренка, гетьмана Ізрайлевого та Амессу Етеренка, гетьмана Юдиного.

33. Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullansa ja hänen valtaistuimellansa olkoon rauha Herralta iankaikkisesti.

33. Ja heidän verensä tulkoon Joabin pään päälle ja hänen siemenensä pään päälle ijankaikkisesti. Mutta Davidille ja hänen siemenellensä, hänen huoneellensa ja istuimellensa olkoon rauha Herralta ijankaikkiseen aikaan!

33. Nijn että heidän werens maxetaisin Joabin pään päälle ja hänen siemenens ijancaickisest. Mutta Dawidille ja hänen siemenellens hänen huonellens ja istuimellens olcon rauha HERralda ijancaickiseen aicaan.

33 So will their blood return upon the head of Joab and upon the head of his seed everlasting. But to David and to his seed and to his house and to his throne, there will be peace everlasting from Jehovah.

33. Their blood shall therefore return upon the head of Joab, and upon the head of his seed for ever: but upon David, and upon his seed, and upon his house, and upon his throne, shall there be peace for ever from the LORD.

33. at deres Blod skal komme tilbage paa Joabs Hoved og paa hans Sæds Hoved evindelig; men David og hans Sæd og hans Hus og hans Trone skal have Fred af Herren indtil evig Tid:

33. Så att deras blod må betaldt varda på Joabs hufvud, och hans säds, i evig tid. Men David och hans säd, hans hus och hans stol, hafve frid af Herranom i evig tid.

33. Ja nende werri sago Joabi Pea peäle ja ta suggu Pea peäle iggaweste : agga Tawetile, ja temma suggule, ja ta perrele ja ta aujärjele tulgo Jehowa käest rahho iggaweste.

33. Jų kraujas sugrįš ant Joabo galvos ir ant jo palikuonių per amžius, bet Dovydui, jo palikuonims, namams ir sostui tebūna nuo Viešpaties amžina ramybė’‘ .

33. daß ihr Blut bezahlt werde auf den Kopf Joabs und seines Samens ewiglich, aber David und sein Same, sein Haus und sein Stuhl Frieden habe ewiglich von dem HERRN.

33. Et leur sang retombera sur la tête de Joab, et sur la tête de sa postérité à toujours; mais il y aura paix de la part de l'Éternel, à toujours, pour David, pour sa postérité, pour sa maison et pour son trône.

33. Mas la sangre de ellos volverá sobre la cabeza de Joab, y sobre la cabeza de su simiente perpetuamente. Y sobre David y sobre su simiente, y sobre su casa, y sobre su trono, habrá perpetuamente paz de parte de Jehová.

33 Alzo zal hun bloed wederkeren op het hoofd van Joab, en op het hoofd van zijn zaad in eeuwigheid; maar David, en zijn zaad, en zijn huis, en zijn troon zal vrede hebben van den HEERE tot in eeuwigheid.

33. A tak wróci się krew ich na głowę Joabowę, i na głowę nasienia jego na wieki; lecz Dawidowi i nasieniu jego, i domowi jego, i stolicy jego niech będzie pokój aż na wieki od Pana.

33. Ezeknek a vére [32†] térjen Joáb fejére és az ő magvának fejére mindörökké: Dávidnak pedig és az ő magvának és az ő házának és királyi székének békessége legyen az Úrtól mindörökké.

33 да обратится кровь их на голову Иоава и на голову потомства его на веки, а Давиду и потомству его, и дому его и престолу его да будет мир на веки от Господа!

33. Оце ж нехай кров їх навіки впаде на голову Йоабові й потомків його, а Давидові й потомкам його, й домові його, й престолові його по всї вічні часи нехай посилає Господь щасну долю!

34. Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.

34. Ja BenaJa Jojadan poika karkasi hänen päällensä ja tappoi hänen; ja hän haudattiin korpeen huoneesensa.

34. Ja BenaJa Jojadan poica carcais hänen päällens ja tappoi hänen ja hän haudattin corpeen hänen huoneseens.

34 Then Benaiah the son of Jehoiada went up and fell upon him and killed him. And he was buried in his own house in the wilderness.

34. So Benaiah the son of Jehoiada went up, and fell upon him, and slew him: and he was buried in his own house in the wilderness.

34. Og Benaja, Jojadas Søn, gik op og faldt an paa ham og dræbte ham; og han blev begraven i sit Hus i Ørken.

34. Och Benaja, Jojada son, gick upp, och slog honom, och drap honom; och han vardt begrafven i sitt hus i öknene.

34. Siis läks Jojada poeg Penaja ülles, ja hakkas ta peäle ja teggi temmale surma, ja tedda maeti mahha ta koia jure körbe.

34. Jehojados sūnus Benajas nuėjo, nužudė jį ir palaidojo jam priklausančioje žemėje dykumoje.

34. Und Benaja, der Sohn Jojadas, ging hinauf und schlug ihn und tötete ihn. Und er ward begraben in seinem Hause in der Wüste.

34. Bénaja, fils de Jéhojada, monta donc, et se jeta sur lui, et le tua; et on l'ensevelit dans sa maison, au désert.

34. Entónces Banaias, hijo de Joiada subió, y arremetió a él, y le mató, y fué sepultado en su casa en el desierto.

34 En Benaja, de zoon van Jojada, ging op, en viel op hem aan, en doodde hem; en hij werd begraven in zijn huis, in de woestijn.

34. Szedł tedy Banajas, syn Jojada, a rzuciwszy się naó zabił go, i pogrzebiony jest w domu swym na puszczy.

34. És elméne Benája, Jójada fia, és reá rohanván megölé őt; és eltemetteték az ő házában, a pusztában.

34 И пошел Ванея, сын Иодаев, и поразил Иоава, и умертвил его, и он был похоронен в доме своем в пустыне.

34. І пійшов Банея Йодаєнко та й убив Йоаба, й поховано його в домівцї його в степу.

35. Ja kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi; ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin sijalle.

35. Ja kuningas asetti BenaJan Jojadan pojan hänen siaansa sotajoukon päälle; ja Zadokin papin asetti kuningas AbJatarin siaan.

35. Ja Cuningas asetti BenaJan Jojadan pojan hänen siaans sotajoucon päälle ja Zadochin Papin AbJatharin siaan.

35 And the king put Benaiah the son of Jehoiada in his room over the army. And the king put Zadok the priest in the place of Abiathar.

35. And the king put Benaiah the son of Jehoiada in his room over the host: and Zadok the priest did the king put in the room of Abiathar.

35. Og Kongen satte Benaja, Jojadas Søn, i hans Sted over Hæren, og Kongen satte Zadok, Præsten, i Abjathars Sted.

35. Och Konungen satte Benaja, Jojada son, i hans stad öfver hären; och Zadok Presten satte Konungen i AbJathars stad.

35. Ja kunningas panni Jojada poia Penaja temma assemele ülle söawäe, ja preestri Sadoki panni kunningas Abjatari assemele.

35. Karalius paskyrė jo vieton kariuomenės vadu Jehojados sūnų Benają, o kunigą Cadoką­į Abjataro vietą.

35. Und der König setzte Benaja, den Sohn Jojadas, an seine Statt über das Heer, und Zadok, den Priester, setzte der König an die Statt Abjathars.

35. Alors le roi établit Bénaja, fils de Jéhojada, sur l'armée, à la place de Joab; et le sacrificateur Tsadok fut mis par le roi à la place d'Abiathar.

35. Y el rey puso en su lugar a Banaias, hijo de Joiada, sobre el ejército: y a Sadoc puso el rey por sacerdote en lugar de Abiatar.

35 En de koning zette Benaja, den zoon van Jojada, in zijn plaats over het heir; en Zadok, den priester, zette de koning in de plaats van Abjathar.

35. I postanowił król Banajasa syna Jojadowego, miasto niego nad wojskiem, a Sadoka kapłana postanowił król miasto Abijatara.

35. Rendelé pedig a király a Jójada fiát ő [33†] helyette a sereg fölé, és [34†] Sádók papot rendelé a király Abjátár helyett.

35 И поставил царь Соломон Ванею, сына Иодаева, вместо его над войском; а Садока священника поставил царь вместо Авиафара.

35. І поставив царь Соломон Банею Йодаєнка намість його над військом, а сьвященника Садока поставив царь намість Абіятара.

36. Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, menemättä sieltä sinne tai tänne.

36. Ja kuningas lähetti ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hänelle: rakenna sinulles huone Jerusalemiin ja asu siellä, ja älä mene sieltä sinne eli tänne.

36. Ja Cuningas lähetti ja andoi cudzua Simein ja sanoi hänelle: rakenna sinulles huone Jerusalemijn ja asu siellä ja älä mene sieldä sinne eli tänne.

36 And the king sent and called for Shimei and said to him, Build a house in Jerusalem for you and dwell there and do not go forth from there anywhere.

36. And the king sent and called for Shimei, and said unto him, Build thee an house in Jerusalem, and dwell there, and go not forth thence any whither.

36. Og Kongen sendte hen og lod kalde Simei og sagde til ham: Byg dig et Hus i Jerusalem, og bo der, og gak ikke der ud fra hid eller did.

36. Och Konungen sände bort, och lät kalla Simei, och sade till honom: Bygg dig ett hus i Jerusalem, och bo der, och gack intet ut dädan, antingen hit eller dit.

36. Ja kunningas läkkitas, ja kutsus Simei ja ütles temmale: Ehhita ennesele kodda Jerusalemma ja ella seäl, ärra minne mitte seält wälja ei senna egga tenna.

36. Po to karalius pasikvietė Šimį ir jam sakė: ‘‘Pasistatyk namus Jeruzalėje, čia gyvenk ir niekur neišeik.

36. Und der König sandte hin und ließ Simei rufen und sprach zu ihm: Baue dir ein Haus zu Jerusalem und wohne daselbst und gehe von da nicht heraus, weder hierher noch daher.

36. Puis le roi envoya appeler Shimeï et lui dit: Bâtis-toi une maison à Jérusalem, et demeures-y, et n'en sors point pour aller de côté ou d'autre.

36. Y envió el rey, e hizo venir a Semeí, y díjole: Edifícate una casa en Jerusalem, y mora allí, y no salgas de allá a una parte ni a otra.

36 Daarna zond de koning, en riep Simei, en zeide tot hem: Bouw u een huis in Jeruzalem, en woon aldaar; en ga van daar niet uit herwaarts of derwaarts.

36. Potem posłał król, i przyzwał Semejego, i rzekł mu: Zbuduj sobie dom w Jeruzalemie, i mieszkaj tam, a nie wychodź stamtąd nigdzie;

36. És elkülde a király, és magához hivatá Sémeit, [35†] és monda néki: Építs házat magadnak Jeruzsálemben és lakjál ott; és onnét ne menj ki se ide, se tova.

36 И послав царь призвал Семея и сказал ему: построй себе дом в Иерусалиме и живи здесь, и никуда не выходи отсюда;

36. І послав царь і повелїв кликнути Семея й сказав йому: Збудуй собі будинок у Ерусалимі й зоставайсь тут жити, не виходячи нїкуди звідси.

37. Sillä jona päivänä sinä lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava; sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle.

37. Jona päivänä sinä sieltä lähdet ja menet Kidronin ojan ylitse, niin tiedä totisesti, että sinun pitää totisesti kuoleman, ja sinun veres tulee sinun pääs päälle.

37. Jona päiwänä sinä sieldä lähdet ja menet Kidronin ojan ylidze nijn tiedä totisest että sinun pitä totisesta cuoleman ja sinun weres tule sinun pääs päälle.

37 For on the day you go out and pass over the brook Kidron, know for certain that you will surely die; your blood will be upon your own head.

37. For it shall be, that on the day thou goest out, and passest over the brook Kidron, thou shalt know for certain that thou shalt surely die: thy blood shall be upon thine own head.

37. Thi det skal ske, paa hvilken Dag du gaar ud og gaar over Kedrons Bæk, da vid vist, at du skal dø; dit Blod skal være paa dit Hoved.

37. På hvilken dag du der utgår, och går öfver den bäcken Kidron, så vet att du skall döden dö; ditt blod vare på ditt hufvud.

37. Ja se peab sündima sel päwal, kui sa wäljaskäid ja lähhäd ülle Kidroni jöe, siis olgo sulle öiete teäda, et sa ilma armota pead surrema: sinno werri sago so Pea peäle.

37. Jei kurią dieną išeisi ir pereisi Kidrono upelį, tikrai mirsi. Tavo kraujas bus ant tavo paties galvos’‘.

37. Welches Tages du wirst hinausgehen und über den Bach Kidron gehen, so wisse, daß du des Todes sterben mußt; dein Blut sei auf deinem Kopf!

37. Car sache bien qu'au jour où tu en sortiras et passeras le torrent de Cédron, tu mourras sans rémission: ton sang sera sur ta tête.

37. Porque sepas de cierto que el día que salieres, y pasares el arroyo de Cedrón, sin duda morirás, y tu sangre será sobre tu cabeza.

37 Want het zal geschieden ten dage van uw uitgaan, als gij over de beek Kidron zult gaan, weet voorzeker, dat gij den dood sterven zult; uw bloed zal op uw hoofd zijn.

37. Bo któregobyś dnia wyszedł a przyszedł za potok Cedron, wiedz wiedząc, że pewnie umrzesz; krew twoja będzie na głowę twoję.

37. Mert valamely nap kimenéndesz, és általmenéndesz a Kidron patakján, tudd meg, hogy meg kell halnod, a te véred lészen tennen fejeden.

37 и знай, что в тот день, в который ты выйдешь и перейдешь потокКедрон, непременно умрешь; кровь твоя будет на голове твоей.

37. Коли ж ізвідси вийдеш, хоч би поза потік Кидрон, так зараз - знай се - мусиш умерти; кров же твоя впаде на твою голову.

38. Siimei sanoi kuninkaalle: Hyvä on; niinkuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä. Ja Siimei asui Jerusalemissa kauan aikaa.

38. Simei sanoi kuninkaalle: se on hyvä puhe kuin minun herrani kuningas puhunut on; niin on sinun palvelias tekevä. Niin Simei asui Jerusalemissa kauvan aikaa.

38. Simei sanoi Cuningalle: se on hywä puhe cuin minun Herran Cuningan puhunut on nijn on sinun palwelias tekewä. Nijn Simei asui Jerusalemis cauwan aica.

38 And Shimei said to the king, The saying is good. As my lord the king has said, so will your servant do. And Shimei dwelt in Jerusalem many days.

38. And Shimei said unto the king, The saying is good: as my lord the king hath said, so will thy servant do. And Shimei dwelt in Jerusalem many days.

38. Og Simei sagde til Kongen: Det Ord er godt; ligesom min Herre Kongen har talt, saa skal din Tjener gøre. Saa boede Simei i Jerusalem mange Dage.

38. Simei sade till Konungen: Det är en god mening; såsom min herre Konungen sagt hafver, så skall din tjenare göra. Så bodde Simei i Jerusalem i långan tid.

38. Ja Simei ütles kunningale: Se sanna on hea; nenda kui mo issand kunningas on räkinud, nenda tahhab so sullane tehha; ja Simei ellas mitto päwa Jerusalemmas.

38. Šimis atsakė karaliui: ‘‘Gerai pasakyta. Kaip mano valdovas karalius įsakė, taip aš darysiu’‘. Šimis ilgai gyveno Jeruzalėje.

38. Simei sprach zum König: Das ist eine gute Meinung; wie mein Herr, der König, geredet hat, so soll dein Knecht tun. Also wohnte Simei zu Jerusalem lange Zeit.

38. Et Shimeï répondit au roi: Cette parole est bonne; ton serviteur fera tout ce qu'a dit le roi, mon seigneur. Ainsi Shimeï demeura un certain temps à Jérusalem.

38. Y Semeí dijo al rey: La palabra es buena: como el rey mi señor ha dicho, así lo hará tu siervo. Y habitó Semeí en Jerusalem muchos dias.

38 En Simei zeide tot den koning: Dat woord is goed; gelijk als mijn heer de koning gesproken heeft, alzo zal uw knecht doen. En Simei woonde te Jeruzalem vele dagen.

38. Tedy rzekł Semej do króla: Dobre jest to słowo; jako mówił król, pan mój, tak uczyni sługa twój, I mieszkał Semej w Jeruzalemie przez wiele dni.

38. És monda Sémei a királynak: Tetszik nékem e beszéd; a miképen szólott az én uram, a király, a képen cselekeszik a te szolgád; és sok [36†] ideig lakék Sémei Jeruzsálemben.

38 И сказал Семей царю: хорошо; как приказал господин мой царь, так сделает раб твой. И жил Семей в Иерусалиме долгое время.

38. І відказав Семей цареві: Добре! як мій добродїй й царь повелїв, так і чинити ме раб твій. От і жив Семей у Ерусалимі довго.

39. Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Siimeiltä karkasi kaksi palvelijaa Aakiin, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Siimeille ilmoitettiin: Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa.

39. Niin tapahtui kolmen ajastajan jälkeen, että kaksi palveliaa karkasivat Simeiltä Akiksen Maekan pojan Gatin kuninkaan tykö; Simeille sanottiin: katso, sinun palvelias ovat Gatissa.

39. NIin tapahtui colmen ajastajan jälken että caxi palweliata caraisit Simeildä Achixen Maechan Gathin Cuningan tygö. Ja Simeille sanottin: cadzo sinun palwelias on Gathis.

39 And it happened at the end of three years, that two of the servants of Shimei ran away to Achish, son of Maacah, king of Gath. And they told Shimei, saying, Behold, your servants are in Gath.

39. And it came to pass at the end of three years, that two of the servants of Shimei ran away unto Achish son of Maachah king of Gath. And they told Shimei, saying, Behold, thy servants be in Gath.

39. Og det skete, der tre Aar vare til Ende, at to af Simeis Tjenere flyede til Akis, Maekas Søn, Kongen i Gath; og de gave Simei det til Kende, sigende se, dine Tjenere ere i Gath.

39. Men det begaf sig efter tre år, att två tjenare lupo ifrå Simei till Achis, Maacha son, Konungen i Gath. Och Simei vardt sagdt: Si, dine tjenare äro i Gath.

39. Ja se sündis kolme aasta pärrast, et kaks sullast Simei jurest ärrakargasid Kati kunninga Maaka poia Akisi jure, ja nem̃ad kulutasid Simeile ja ütlesid: Wata so sullased on Katis.

39. Po trejų metų du Šimio tarnai pabėgo pas Maakos sūnų Achišą, Gato karalių. Kai Šimiui pranešė, kad jo tarnai Gate,

39. Es begab sich aber über drei Jahre, daß zwei Knechte dem Simei entliefen zu Achis, dem Sohn Maachas, dem König zu Gath. Und es ward Simei angesagt: Siehe, deine Knechte sind zu Gath.

39. Mais il arriva qu'au bout de trois ans, deux serviteurs de Shimeï s'enfuirent vers Akish, fils de Maaca, roi de Gath; et on le rapporta à Shimeï, en disant: Voici, tes serviteurs sont à Gath.

39. Y pasados tres años aconteció, que se le huyeron a Semeí dos siervos a Aquis, hijo de Maaca, rey de Get: y dieron aviso a Semeí, diciendo: He aquí que tus siervos están en Get.

39 Doch het geschiedde met het einde van drie jaren, dat twee knechten van Simei wegliepen tot Achis, den zoon van Maacha, den koning van Gath; en men gaf het Simei te kennen, zeggende: Zie, uw knechten zijn in Gath.

39. I stało się po trzech lat, że uciekli dwaj słudzy Semejemu do Achisa syna Maachy, króla Gietskiego, i opowiedziano Semejemu, mówiąc: Oto słudzy twoi są w Giet.

39. Lőn azonban három esztendő mulva, hogy Sémeinek két szolgája elszökött Ákishoz, [37†] Maaka fiához, a Gáthbeli királyhoz; és hírül adák Sémeinek, mondván: Ímé a te szolgáid Gáthban vannak.

39 Но через три года случилось, что у Семея двое рабов убежали кАнхусу, сыну Маахи, царю Гефскому. И сказали Семею, говоря: вот, рабы твои в Гефе.

39. Аж ось лучилось у три роки, що два раби Семеєві втекли до Анхуса Маашенка, царя Гетського. І переказано Семеєві: Раби твої в Гетї:

40. Niin Siimei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Aakiin luo Gatiin etsimään palvelijoitaan; ja Siimei meni ja toi palvelijansa Gatista.

40. Niin Simei nousi ja satuloitsi aasinsa, ja läksi Gatiin Akiksen tykö, etsimään palvelioitansa. Ja Simei meni ja toi palveliansa Gatista.

40. NIjn Simei nousi ja satuloidzi Asins ja läxi Gathijn Achixen tygö edzimän palwelioitans. Ja cuin hän sinne tuli toi hän palwelians Gathist.

40 And Shimei arose and saddled his donkey and went to Gath to Achish to seek his servants. And Shimei went and brought his servants from Gath.

40. And Shimei arose, and saddled his ass, and went to Gath to Achish to seek his servants: and Shimei went, and brought his servants from Gath.

40. Saa gjorde Simei sig rede og sadlede sit Asen og drog til Gath til Akis at oplede sine Tjenere; og Simei drog hen og førte sine Tjenere fra Gath.

40. Då stod Simei upp, och sadlade sin åsna, och drog åstad till Gath till Achis, att han skulle söka sina tjenare; och då han ditkom, förde han sina tjenare ifrå Gath.

40. Siis wöttis Simei kätte, ja panni omma eesli saddulasse ja läks Kati Akisi jure ommad sullased otsima: nenda läks Simei ja töi ommad sullased ärra Katist.

40. jis, pasibalnojęs asilą, nuvyko į Gatą pas Achišą savo tarnų ieškoti; ir Šimis, juos suradęs, parsivedė iš Gato.

40. Da machte sich Simei auf und sattelte seinen Esel und zog hin gen Gath zu Achis, daß er seine Knechte suchte. Und da er hinkam, brachte er seine Knechte von Gath.

40. Et Shimeï se leva et sella son âne, et s'en alla à Gath vers Akish, pour chercher ses serviteurs. Shimeï s'en alla donc et ramena de Gath ses serviteurs.

40. Y levantóse Semeí, y enalbardó su asno, y vino en Get a Aquis a buscar sus siervos. Y fué Semeí, y volvió sus siervos de Get.

40 Toen maakte zich Simei op, en zadelde zijn ezel, en toog heen naar Gath tot Achis, om zijn knechten te zoeken; zo toog Simei heen, en bracht zijn knechten van Gath.

40. Przetoż wstawszy Semej, i osiodławszy osła swego, jechał do Giet, do Achisa, aby szukał sług swoich; i wrócił się Semej i przywiódł sługi swe z Giet.

40. Ekkor felkelt Sémei, és megnyergelé szamarát, és elméne Gáthba Ákishoz, hogy megkeresse az ő szolgáit. Oda érvén Sémei, meghozá szolgáit Gáthból.

40 И встал Семей, и оседлал осла своего, и отправился в Геф к Анхусу искать рабов своих. И возвратился Семей и привелрабов своих из Гефа.

40. І зібрався Семей, осїдлав осла свого та й пустивсь у дорогу в Гет до Анхуса шукати рабів своїх. І вернувся Семей й привів раби свої з Гета.

41. Ja kun Salomolle ilmoitettiin, että Siimei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin,

41. Ja Salomolle sanottiin Simein menneeksi Jerusalemista Gatiin ja tulleeksi jälleen.

41. Ja Salomolle sanottin Simei mennexi Jerusalemist Gathijn ja tullexi jällens.

41 And it was told Solomon that Shimei had gone from Jerusalem to Gath and was come again.

41. And it was told Solomon that Shimei had gone from Jerusalem to Gath, and was come again.

41. Og det blev Salomo tilkendegivet, at Simei var dragen fra Jerusalem til Gath og var kommen tilbage.

41. Och det vardt sagdt Salomo, att Simei var faren af Jerusalem till Gath, och igen kommen.

41. Siis anti Salomonile teäda, et Simei olli Jerusalemmast Kati läinud ja taggasi tulnud.

41. Saliamonui buvo pranešta, kad Šimis buvo nuvykęs iš Jeruzalės į Gatą ir grįžo.

41. Und es ward Salomo angesagt, daß Simei hingezogen wäre von Jerusalem gen Gath und wiedergekommen.

41. Or on rapporta à Salomon que Shimeï était allé de Jérusalem à Gath, et qu'il était de retour.

41. Y fué dicho a Salomón, como Semeí había ido de Jerusalem hasta Get, y que había vuelto.

41 En het werd Salomo aangezegd, dat Simei uit Jeruzalem naar Gath getogen, en wedergekomen was.

41. I oznajmiono Salomonowi, że był wyjechał Semej z Jeruzalemu do Giet, i zasię się wrócił.

41. Hírül adák pedig Salamonnak, hogy elment Sémei Jeruzsálemből Gáthba, és haza jött.

41 И донесли Соломону, что Семей ходил из Иерусалима в Геф и возвратился.

41. От і з'ясовано Соломонові, що Семей виходив з Ерусалиму в Гет і вернувсь назад.

42. lähetti kuningas kutsumaan Siimein ja sanoi hänelle: Enkö minä ole vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Jona päivänä sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on; minä olen kuullut.'

42. Niin lähetti kuningas ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hänelle: enkö minä vannonut sinulle Herran kautta, todistanut ja sanonut: jona päivänä sinä lähdet ulos ja menet sinne eli tänne, niin sinun pitää hyvin tietämän, että sinun pitää totisesti kuoleman? Ja sinä sanoit minulle: minä olen kuullut hyvän puheen.

42. Nijn lähetti Cuningas ja andoi cudzua Simein ja sanoi Simeille: engö minä wannonut sinulle HERran cautta todistanut ja sanonut: jona päiwänä sinä lähdet sinne eli tänne nijn sinun piti silloin tietämän että sinun piti totisesta cuoleman. Ja sinä sanoit minulle: minä olen cuullut hywän puhen.

42 And the king sent and called for Shimei and said to him, Did I not make you swear by Jehovah and protest to you, saying, Know for certain, that on the day you go out and walk abroad anywhere, you will surely die? And you said to me, The saying that I have heard is good.

42. And the king sent and called for Shimei, and said unto him, Did I not make thee to swear by the LORD, and protested unto thee, saying, Know for a certain, on the day thou goest out, and walkest abroad any whither, that thou shalt surely die? and thou saidst unto me, The word that I have heard is good.

42. Og Kongen sendte hen og lod Sime kalde og sagde til ham: Har jeg ikke besvoret dig ved Herren og vidnet for dig og sagt: Paa hvilker Dag du gaar ud og gaar hid eller did, skal du vist vide, at du ska dø? og du sagde til mig: Det Ord er godt, som jeg har hørt.

42. Då sände Konungen bort, och lät kalla Simei, och sade till honom: Hafver jag icke svorit dig vid Herran, och betygat dig, och sagt: På hvilken dag du fore ut, antingen hit eller dit, att du då veta skulle att du skulle döden dö? Och du sade till mig: Jag: hafver hört en god mening.

42. Siis läkkitas kunningas, ja kutsus Simei ja ütles ta wasto: Eks ma olle Jehowa jures sind wandega käsknud ja sind kowwaste maenitsenud ja üttelnud: Sel päwal, kui sa wäljas käid ja lähhäd senna ehk tenna, siis olgo sulle öiete teäda, et sa ilma-armota pead surrema, ja sa ütlesid mo wasto: Se sanna on hea, mis ma kuulnud.

42. Karalius pasikvietė Šimį ir jam tarė: ‘‘Ar aš neprisaikdinau tavęs Viešpačiu, kad tą dieną, kai tu iš Jeruzalės išeisi ir kur nors išvyksi, tikrai mirsi? Tu man sakei: ‘Gerai pasakyta’.

42. Da sandte der König hin und ließ Simei rufen und sprach zu ihm: Habe ich dir nicht geschworen bei dem HERRN und dir bezeugt und gesagt, welches Tages du würdest ausziehen und hierhin oder dahin gehen, daß du wissen solltest, du müßtest des Todes sterben? und du sprachst zu mir: Ich habe eine gute Meinung gehört.

42. Et le roi envoya appeler Shimeï et lui dit: Ne t'avais-je pas fait jurer par l'Éternel, et ne t'avais-je pas protesté, en disant: Sache bien qu'au jour où tu sortiras et où tu iras de côté ou d'autre, tu mourras sans rémission? Et ne me répondis-tu pas: Cette parole est bonne; j'ai entendu?

42. Entónces el rey envió, e hizo venir a Semeí y díjole: ¿No te conjuré yo por Jehová, y te protesté, diciendo: El día que salieres, y fueres acá, o acullá, sepas de cierto que has de morir? Y tú me dijiste: La palabra que he oido es buena.

42 Toen zond de koning, en riep Simei, en zeide tot hem: Heb ik u niet beedigd bij den HEERE, en tegen u betuigd, zeggende: Ten dage van uw uitgaan, als gij zult herwaarts of derwaarts gaan, weet voorzeker, dat gij den dood zult sterven? En gij zeidet tot mij: Dat woord is goed, dat ik gehoord heb.

42. Tedy posłał król, i wezwał Semejego, i rzekł mu: Izalim cię nie poprzysiągł przez Pana, a nie oświadczyłem się przed tobą, mówiąc: Któregobyśkolwiek dnia gdzie wyszedł, wiedz wiedząc, że zapewne umrzesz? I mówiłeś do mnie: Dobre to słowo, którem słyszał.

42. Akkor elkülde a király, és magához hivatá Sémeit, és monda néki: Nemde esküvéssel kényszerítettelek-é téged az Úrra, és bizonyságot tettem néked, ezt mondván: Valamely napon kimenéndesz, [38†] s ide s tova menéndesz, bizonynyal tudjad, hogy meghalsz; és azt mondád nékem: Tetszik e beszéd, megértettem.

42 И послав призвал царь Семея и сказал ему: не клялся ли я тебе Господом и не объявлял ли тебе, говоря: „знай, что в тот день, в который ты выйдешь и пойдешь куда-нибудь, непременно умрешь"? и ты сказал мне: „хорошо";

42. І післав царь закликати Семея, та й каже йому: Чи ж я не поклявся тобі Господом і не завірив тебе: скоро ти звідсї пійдеш куди небудь, мусиш - знай се - вмерти? Ти ж відказав менї: добре! чую!

43. Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin?

43. Miksi et ole pitänyt Herran valaa ja sitä käskyä, jonka minä sinulle käskin?

43. Mixes ole pitänyt HERran wala ja sitä käskyä cuin minä sinulle käskin?

43 Why then have you not kept the oath of Jehovah and the commandment that I have charged you with?

43. Why then hast thou not kept the oath of the LORD, and the commandment that I have charged thee with?

43. Hvorfor har du da ikke holdt Herren Ed og; det Bud, som jeg bød dig?

43. Hvi hafver du då icke hållit dig efter Herrans ed, och det bud som jag dig budit hafver?

43. Mikspärrast polle sa siis mitte Jehowa wannet piddanud, egga sedda käsko, mis ma sind käsknud?

43. Kodėl nesilaikei Viešpaties priesaikos ir mano įsakymo, kurį tau buvau davęs?

43. Warum hast du denn nicht dich gehalten nach dem Eid des HERRN und dem Gebot, das ich dir geboten habe?

43. Pourquoi donc n'as-tu pas gardé le serment de l'Éternel et le commandement que je t'avais donné?

43. ¿Por qué pues no guardaste el juramento de Jehová, y el mandamiento que yo te mandé?

43 Waarom dan hebt gij den eed des HEEREN niet gehouden, en het gebod, dat ik over u geboden had?

43. Przeczżeś tedy nie strzegł przysięgi Paóskiej i przykazania, którem ci był przykazał?

43. Miért nem tartottad hát meg az Úr előtt való esküvést, és a parancsolatot, a melyet néked parancsoltam?

43 зачем же ты не соблюл приказания, которое я дал тебе пред Господом с клятвою?

43. Чом же ти не вважив на виречену перед Господом божбу й на повелїннє тобі дане?

44. Ja kuningas sanoi vielä Siimeille: Sinä tiedät, tunnossasi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille; Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi.

44. Ja kuningas sanoi Simeille: sinä tiedät kaiken sen pahuuden, jonka sinun sydämes tietää, kun sinä isälleni Davidille tehnyt olet, ja Herra on kostanut sinun pahuutes sinun pääs päälle.

44. Ja Cuningas sanoi Simeille: sinä tiedät caiken sen pahuden joca myös sinun sydämelles tiettäwä on jongas minun Isälleni Dawidille tehnyt olet. HERra on costanut sinun pahudes sinun pääs päälle.

44 The king said moreover to Shimei, You know all the evil which your heart has known, what you did to David my father. Therefore Jehovah will return your evil upon your own head.

44. The king said moreover to Shimei, Thou knowest all the wickedness which thine heart is privy to, that thou didst to David my father: therefore the LORD shall return thy wickedness upon thine own head;

44. Og Kongen sagde til Simei: Du ved al den Ondskab, som dit Hjerte er sig bevidst, hvilken du gjorde min Fader David, og Herren har ladet din Ondskab komme tilbage paa dit Hoved.

44. Och Konungen sade till Simei: Du vetst allt det onda, som ditt hjerta med sig vet, som du minom fader David gjort hafver; Herren hafver betalat dina ondsko på ditt hufvud;

44. Weel ütles kunningas Simei wasto: Sa tead keik sedda kurja, mis so süddames on teäda, mis sa mo issa Tawetile teinud : sepärrast on Jehowa ¤ so kurjust jälle taggasi saatnud so Pea peäle.

44. Tu žinai nedorybes, kurias padarei mano tėvui Dovydui. Viešpats sugrąžins tavo nedorybes ant tavo galvos.

44. Und der König sprach zu Simei: Du weißt alle die Bosheit, der dir dein Herz bewußt ist, die du meinem Vater David getan hast; der HERR hat deine Bosheit bezahlt auf deinen Kopf,

44. Et le roi dit à Shimeï: Tu sais tout le mal que tu as fait à David, mon père, et tu en es convaincu dans ton cœur; aussi l'Éternel fait retomber ta méchanceté sur ta tête.

44. Y dijo más el rey a Semeí: Tú sabes todo el mal que tu corazón bien sabe, que cometiste contra mi padre David: mas Jehová ha tornado el mal sobre tu cabeza:

44 Verder zeide de koning tot Simei: Gij weet al de boosheid, die uw hart weet, die gij aan mijn vader David gedaan hebt; daarom heeft de HEERE uw boosheid op uw hoofd doen wederkeren.

44. Nadto król rzekł do Semejego: Ty wiesz wszystko złe, którego świadome jest serce twoje, coś uczynił Dawidowi, ojcu memu, i oddał Pan złość twoję na głowę twoję.

44. Monda annakfelette a király Sémeinek: Te tudod mindazt a gonoszságot, a melyről a te szíved bizonyság, és a melyet atyámmal Dáviddal cselekedtél: [39†] az Úr most mindazt a gonoszságot a saját fejedre fordította.

44 И сказал царь Семею: ты знаешь и знает сердцетвое все зло, какое ты сделал отцу моему Давиду; да обратит же Господь злобу твою на голову твою!

44. І рече царь надто Семеєві: Сам ти знаєш і серце твоє знає все те зло, яке ти заподїяв отцеві мойму Давидові. Нехай же Господь оберне твою злість на твою голову,

45. Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva iäti vahva Herran edessä.

45. Ja kuningas Salomo on siunattu, ja Davidin istuin on vahvistettu Herran edessä ijankaikkisesti.

45. Ja Cuningas Salomo on siunattu ja Dawidin istuin on wahwistettu HERran edes ijancaickisest.

45 But king Solomon will be blessed and the throne of David will be established before Jehovah until everlasting.

45. And king Solomon shall be blessed, and the throne of David shall be established before the LORD for ever.

45. Men Kong Salomo er velsignet, og Davids Trone skal være fast for Herrens Ansigt; til evig Tid.

45. Och Konung Salomo är välsignad, och Davids stol varder befäst för Herranom i evig tid.

45. Agga kunningas Salomon on önnistud ja Taweti aujärg peab Jehowa ees kindel ollema iggaweste.

45. Karalius Saliamonas bus palaimintas ir Dovydo sostas bus įtvirtintas Viešpaties akivaizdoje per amžius’‘.

45. und der König Salomo ist gesegnet, und der Stuhl Davids wird beständig sein vor dem HERRN ewiglich.

45. Mais le roi Salomon sera béni, et le trône de David sera affermi devant l'Éternel à jamais.

45. Y el rey Salomón será bendito, y el trono de David será firme perpetuamente delante de Jehová.

45 Maar de koning Salomo is gezegend; en de troon van David zal bevestigd zijn voor het aangezicht des HEEREN tot in eeuwigheid.

45. Ale król Salomon błogosławiony, stolica Dawidowa będzie utwierdzona przed Panem aż na wieki.

45. Salamon király pedig áldott lészen, és Dávidnak királyi széke lészen állandó az Úr előtt mindörökké.

45 а царь Соломон да будет благословен, и престол Давида да будет непоколебим пред Господом во веки!

45. Царь же Соломон нехай буде благословен, і Давидів престол нехай буде непорушен перед Господом по вічні часи!

46. Ja kuningas käski Benajaa, Joojadan poikaa; niin tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.

46. Ja kuningas käski BenaJaa Jojadan poikaa; hän meni ja löi hänen kuoliaaksi. Ja valtakunta vahvistettiin Salomon käden kautta.

46. Ja Cuningas käski Benaja Jojadan poica hän meni ja löi hänen cuoliaxi. Ja waldacunda wahwistettin Salomon käden cautta.

46 So the king commanded Benaiah the son of Jehoiada. And he went out and fell upon him so that he died. And the kingdom was established in the hand of Solomon.

46. So the king commanded Benaiah the son of Jehoiada; which went out, and fell upon him, that he died. And the kingdom was established in the hand of Solomon.

46. Saa bød Kongen Benaja, Jojadas Søn, og han gik ud og faldt an paa ham, og han døde. Og Riget blev befæstet i Salomo Haand.

46. Och Konungen böd Benaja, Jojada son. Han gick ut, och slog honom, att han blef död. Och riket vardt befäst i Salomos hand.

46. Ja kunningas andis Jojada poia Penajale käsko, ja ta läks wälja ja hakkas temma peäle, et ta surri, ja kunningriik sai kindlaks Salomoni käes.

46. Karalius įsakė Jehojados sūnui Benajui, ir jis išėjęs užmušė Šimį. Karalystė buvo įtvirtinta Saliamono rankose.

46. Und der König gebot Benaja, dem Sohn Jojadas; der ging hinaus und schlug ihn, daß er starb. Und das Königreich ward bestätigt durch Salomos Hand.

46. Et le roi donna ordre à Bénaja, fils de Jéhojada, qui sortit et se jeta sur lui; et il mourut. Et la royauté fut affermie entre les mains de Salomon.

46. Entónces el rey mandó a Banaias, hijo de Joiada, el cual salió, y arremetió a él, y murió: y el reino fué confirmado en la mano de Salomón.

46 En de koning gebood Benaja, den zoon van Jojada; die ging uit, en viel op hem aan, dat hij stierf. Alzo is het koninkrijk bevestigd in de hand van Salomo.

46. A tak rozkazał król Banajasowi, synowi Jojadowemu, który wyszedłszy targnął się naó, i zabił go. A tak utwierdzone jest królestwo w ręce Salomonowej.

46. És parancsola a király Benájának, a Jójada fiának, a ki elméne, és levágá Sémeit, és [40†] meghala. És az ország megerősödék Salamon kezében.

46 и повелел царь Ванее, сыну Иодаеву, и он пошел и поразил Семея, и тот умер.

46. І повелїв царь Банеї Йодаєнкові; він вийшов і стратив його, й той вмер.