P. Pawalin Toinen Epistola Corintherein tygö
2121
aeterna timere
V. Lucu .
APostoli lohdutta: että waicka tämä
catowainen ruumis poistulis/ nijn heillä
on catomatoin toiwosa Taiwasa/ jota
he myös ikäwöidzewät/ v. 1. Ja
sentähden (sano hän) ahkeroidzit he
aina waelda Jumalalle kelwollisest: että
heidän caickein pitä Christuxen
Duomion eteen tuleman/ ja jocainen
saaman sen jälken cuin hän elänyt on/
v. 9. Wasta taas hänen wircaans ja
kerscauxeens/ että mitä hän sijnä teki/
sen teki hän Jumalan cunniaxi/ ja heille
rakennuxexi/ v. 11. Cuin hän
Christuxelle welca oli/ v. 14. Sano mikä
hänen wircans on: nimittäin/ Saarnata
sitä sowindota joca on Christuxes
tapahtunut/ v. 17. Sentähden hän myös
neuwo heitä Jumalan cansa sopiman/
v. 20.
5:1 MUtta me tiedämme/ että jos
tämän majan mailmallinen huone
purjetan/ meillem olewan rakennuxen
Jumalalda raketun/ huonen/ ei käsillä
tehdyn/ joca on ijancaickinen
Taiwahisa.
5:2 Jota me myös huocamma/ meidän
majam/ joca Taiwasta on/ ja
ikäwöidzemmä/ että me sillä puetuxi
tulisimma:
5:3 Jos me muutoin puetettuna/ ja ei
alasti löyttäisi.
5:4 Sentähden nijncauwan cuin me täsä
ajallises majas olemma/ nijn me
huocamma ja olemma rasitetut/ etten
me tahdo rijsuttuna/ waan puetettuna
olla/ että se cuolewainen elämästä
nieltäisin.
5:5 Mutta joca meitä sijhen walmista/
se on Jumala/ joca hengen on meille
pandixi andanut.
5:6 Nijn me olemma sentähden aina
hywäs turwas/ ja tiedämme/ että
nijncauwan cuin me ruumisa asumma/
nijn me olemma oudot HERrasa:
5:7 Sillä me waellamma uscosa/ ja en
cadzomises.
5:8 Mutta meillä on turwa/ ja paljo
halamma enämmin olla pois ruumista/
ja olla cotona HERran tykönä.
5:9 Sentähden waicka me cotona
olemma/ eli ulcona waellamma/ nijn
me ahkeroidzemma/ että me hänelle
kelpaisim.
5:10 Sillä meidän caickein pitä tuleman
Christuxen Duomioistuimen eteen/ että
jocainen sais sen jälken cuin hän
eläisäns tehnyt on/ olcon se hywä eli
paha.
5:11 ETtä me sijs tiedämme/ että HERra
pitä peljättämän/ nijn me olemma
siwiät ihmisten cansa/ mutta Jumalalle
olemma me julkiset. Cuitengin minä
toiwon/ että me olemma myös julki
teidängin omasatunnosan.
5:12 En me taas kersca idziäm teidän
edesän/ waan me annamme teille tilan
kerscataxen meistä/ että teilläkin olis
kerscamist nijtä wastan/ jotca idziäns
caswoin jälken kerscawat/ ja ei
