Hiobin Kirja
1030
30:12 Oikialle puolelle/ jolda minä
wiherjöidzin/ asetit he idzens minua
wastan ja lyckäisit pois minun jalkani/
ja teit tien minun päälleni/ hucuttaxens
minua.
30:13 He owat cukistanet minun
polcuni/ se oli huokia heille minua
wahingoitta ilman kenengän awuta.
30:14 He owat tullet sisälle nijncuin
suurten racoin läpidze/ ja owat
secaseuraisin carannet sisälle.
30:15 Pelco on käändynyt minua
wastan/ ja nijncuin tuuli wainonnut
minun cunniatani/ ja nijncuin juoxewa
pilwi minun autuuttani.
30:16 Mutta nyt caata minun sielun
hänens minun päälleni/ ja minun
murhepäiwäni owat minun käsittänet.
30:17 Yöllä minun luuni läwistettin
caikin paicoin läpidze.
30:18 Suuren woiman cautta minä
monella muoto waatetetan/ ja hän on
wyöttänyt minun nijncuin minun
hameni pään läwellä.
30:19 Minä sotcutan locaan/ ja
werratan tomuun ja tuhcaan.
30:20 Minä hudan sinun tygös/ nijn et
sinä wasta minua/ käyn minä edes/ nijn
et sinä minusta tietäwäns ole.
30:21 Sinä olet muuttunut minulle
hirmuisexi/ ja wainot minua kätes
woimalla.
30:22 Sinä nostat minun tuuleen/ ja
sulat minun woimallisest.
30:23 Sillä minä tiedän ettäs annat
minun cuolemaan/ joca on se huone/
cuin caikille eläwille on eteen asetettu.
30:24 Ei hän cuitengan ojenna kättäns
luutarhaan/ eikä huuda cadotuxestans.
30:25 Minä itkin cowana aicana/ ja
minun sielun armahti köyhä.
30:26 Minä odotin hywä ja paha tuli/
minä odotin walkeutta/ ja pimeys tuli.
30:27 Minun sisällyxeni kiehuwat
lackamata/ murhen aica on minun
ennättänyt.
30:28 Minä käyn mustettuna/ ehkei
Auringo minua ruscoittanut.
30:29 Minä nousen Canssan seas ja
huudan/ minä olen kärmehten weli/ ja
Strutzlinnun cumpani.
30:30 Minun nahcan on mustettunut/
ja minun luuni owat cuiwetut.
30:31 Minun candelen on muuttunut
walituxexi/ ja minun huilun itcuxi.
Vers.10. He) ne owat Chaldealaiset. v.
11. Suidzet minun suustani) se on/ on
minulda waunut ja ajajan wiran/ se on/
minun waldani ottanut pois/ v. 18
Waatetetan) se on/ moninainen waiwa
tule wäkewäst minun päälleni/ nijn
etten minä taida sitä estä/ minä wyötän
minuni/ nijn etten minä taida tulla sijtä
ulos/ ja pitä pitämän päälläni nijncuin
hamen. v. 24. Luutarhaan) se on/
luutarhas minä cuitengin saan lewon.
XXXI. Lucu .
HIob juttele coco hänen elämäns/ että
hän on aina waeldanut Jumalan edes
omalla hywällä tunnolla/ ja elänyt
cunnialisest/ v. 1. ei ole poikennut
