Jobin kirja
1882
kaikkia minun polkujani.'
27. koska panet jalkani
jalkapuuhun, vartioitset kaikkia
minun polkujani ja piirrät rajan
jalkapohjieni ääreen? -
Jes. 50:9 Katso, Herra, Herra
auttaa minua; kuka minut
syylliseksi tuomitsee? Katso,
kaikki he hajoavat kuin vaate;
koi heidät syö.
28. Hän hajoaa kuin lahopuu,
kuin koinsyömä vaate.
Jes. 50:9 Katso, Herra, Herra
auttaa minua; kuka minut
syylliseksi tuomitsee? Katso,
kaikki he hajoavat kuin vaate;
koi heidät syö.
14. Luku
1. Ihminen, vaimosta syntynyt,
elää vähän aikaa ja on täynnä
levottomuutta,
2. kasvaa kuin kukkanen ja
lakastuu, pakenee kuin varjo
eikä pysy.
Job 8:9 Mehän olemme
eilispäivän lapsia emmekä
mitään tiedä, päivämme ovat
vain varjo maan päällä.
Ps. 90:9 Niin kaikki meidän
päivämme kuluvat sinun vihasi
alla, vuotemme päättyvät meiltä
kuin huokaus.
Ps. 103:15 Ihmisen elinpäivät
ovat niinkuin ruoho, hän
kukoistaa niinkuin kukkanen
kedolla.
Ps. 144:4 Ihminen on kuin
tuulen henkäys, hänen päivänsä
niinkuin pakeneva varjo.
Jes. 40:6 Ääni sanoo: Julista!
Toinen vastaa: Mitä minun
pitää julistaman? Kaikki liha on
kuin ruoho, ja kaikki sen
kauneus kuin kedon kukkanen:
Viis 2:5 Sillä meidän
elämämme on varjo, joka
menee ohitse, ja kun
loppumme on tullut ei
palautusta enää ole; sillä siihen
on painettu sinetti, eikä kukaan
sitä muuta.
Hepr. 13:14 sillä ei meillä ole
täällä pysyväistä kaupunkia,
vaan tulevaista me etsimme.
3. Ja sellaista sinä pidät
silmällä ja viet minut käymään
