Jobin kirja
1884
ikävöitsisit kättesi tekoa.
16. Silloin sinä laskisit minun
askeleeni, et pitäisi vaaria
minun synnistäni;
17. rikokseni olisi sinetillä
lukittuna kukkaroon, ja pahat
tekoni sinä peittäisit piiloon.
18. Mutta vuorikin vyöryy ja
hajoaa, ja kallio siirtyy
sijaltansa,
19. vesi kuluttaa kivet, ja
rankkasade huuhtoo pois maan
mullan; niin sinä hävität
ihmisen toivon.
20. Sinä masennat hänet iäksi,
ja hän lähtee; sinä muutat
hänen muotonsa ja lähetät
hänet menemään.
21. Kohoavatko hänen lapsensa
kunniaan - ei hän sitä tiedä,
vaipuvatko vähäisiksi - ei hän
heitä huomaa.
Jes. 63:16 Sinähän olet meidän
isämme, sillä Aabraham ei
meistä tiedä eikä Israel meitä
tunne: sinä, Herra, olet meidän
isämme; meidän Lunastajamme
on ikiajoista sinun nimesi.
22. Hän tuntee vain oman
ruumiinsa kivun, vain oman
sielunsa murheen.
15. Luku
1. Sitten teemanilainen Elifas
lausui ja sanoi:
2. Vastaako viisas tuulta
pieksämällä, täyttääkö hän
rintansa itätuulella?
3. Puolustautuuko hän
puheella, joka ei auta, ja
sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4. Itse jumalanpelonkin sinä
teet tyhjäksi ja rikot hartauden
Jumalaa rukoilevilta.
5. Sillä sinun pahuutesi panee
sanat suuhusi, ja sinä valitset
viekasten kielen.
6. Oma suusi julistaa sinut
syylliseksi, enkä minä; omat
huulesi todistavat sinua
vastaan.
7. Sinäkö synnyit ihmisistä
ensimmäisenä, luotiinko sinut
ennenkuin kukkulat?
Sananl. 8:25 Ennenkuin vuoret
upotettiin paikoilleen, ennen
kukkuloita, synnyin minä,
8. Oletko sinä kuulijana
Jumalan neuvottelussa ja
