Jobin kirja
1883
oikeutta kanssasi!
4. Syntyisikö saastaisesta
puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
Ps. 14:3 Mutta kaikki ovat
poikenneet pois, kaikki tyynni
kelvottomiksi käyneet; ei ole
ketään, joka tekee sitä, mikä
hyvää on, ei yhden yhtäkään.
5. Hänen päivänsä ovat
määrätyt, ja hänen
kuukausiensa luku on sinun
tiedossasi; sinä olet asettanut
hänelle määrän, jonka ylitse
hän ei pääse.
6. Niin käännä katseesi pois
hänestä, että hän pääsisi
rauhaan ja että hän saisi iloita
niinkuin palkkalainen päivän
päätettyään.
Ps. 39:14 Käännä pois katseesi
minusta, että minä ilostuisin,
ennenkuin menen pois eikä
minua enää ole.
7. Onhan puullakin toivo:
vaikka se maahan kaadetaan,
kasvaa se uudelleen, eikä siltä
vesaa puutu.
8. Vaikka sen juuri vanhenee
maassa ja sen kanto kuolee
multaan,
9. niin se veden tuoksusta
versoo jälleen ja tekee oksia
niinkuin istukas.
10. Mutta mies kun kuolee,
makaa hän martaana; kun
ihminen on henkensä heittänyt,
missä hän on sitten?
11. Vesi juoksee pois järvestä,
ja joki tyhjenee ja kuivuu;
Jes. 19:5 Vedet virrasta
loppuvat, joki ehtyy ja kuivuu.
12. niin ihminen lepoon
mentyänsä ei enää nouse.
Ennenkuin taivaat katoavat,
eivät he heräjä eivätkä
havahdu unestansa.
13. Oi, jospa kätkisit minut
tuonelaan, piilottaisit minut,
kunnes vihasi on asettunut,
panisit minulle aikamäärän ja
sitten muistaisit minua!
14. Kun mies kuolee, virkoaako
hän jälleen henkiin? Minä
vartoaisin kaikki
sotapalvelukseni päivät, kunnes
pääsyvuoroni joutuisi.
15. Sinä kutsuisit, ja minä
vastaisin sinulle, sinä
