541
Ensimmäinen kuningasten kirja
valtaistuimesi.' Ja kuningas on rukoillut vuoteessansa. Ja vielä on
kuningas puhunut näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka
tänä päivänä on asettanut jälkeläisen istumaan minun valtaistuimel-
lani, niin että minä olen sen omin silmin nähnyt.' Silloin kaikki
Adonian kutsuvieraat joutuivat kauhun valtaan ja nousivat ja meni-
vät kukin tiehensä. Mutta Adonia pelkäsi Salomoa, nousi, meni ja
tarttui alttarin sarviin. Ja Salomolle ilmoitettiin: Katso, Adonia on
peläten kuningas Salomoa tarttunut alttarin sarviin ja sanonut: 'Ku-
ningas Salomo vannokoon minulle tänä päivänä, ettei hän miekalla
surmaa palvelijaansa'. Silloin Salomo sanoi: Jos hän osoittautuu
kunnon mieheksi, ei hiuskarvaakaan hänen päästään ole putoava
maahan; mutta jos hänessä huomataan jotakin pahaa, on hänen
kuoltava. Ja kuningas Salomo lähetti tuomaan hänet pois alttarilta;
niin hän tuli ja kumarsi kuningas Salomoa. Ja Salomo sanoi hänel-
le: Mene kotiisi.
Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa
Salomoa sanoen: Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja
ole mies. Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vael-
lat hänen teitänsä ja noudatat hänen säädöksiänsä, käskyjänsä, oi-
keuksiansa ja todistuksiansa, niinkuin on kirjoitettuna Mooseksen
laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne
käännyt; että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta
puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että vaeltavat
minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sie-
lustansa, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtais-
tuimella.' Sinä tiedät myöskin, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt
minulle - tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Ab-
nerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tap-
poi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotave-
rellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hä-
nellä oli jalassaan. Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hä-
nen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan. Mutta
gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät
niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat
