543
Ensimmäinen kuningasten kirja
kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: Jumala rangais-
koon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä,
että on puhunut näin. Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on
minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtais-
tuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni:
Adonia on tänä päivänä kuolemalla rangaistava. Ja kuningas Salo-
mo lähetti Benajan, Joojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi; ja
hän kuoli. Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: Mene maatilallesi
Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa,
koska sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavi-
din edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt.
Niin Salomo karkoitti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti
sen sanan, minkä Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta. Ja kun
sanoma tästä tuli Jooabille - sillä Jooab oli liittynyt Adoniaan,
vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin - pakeni Jooab Herran ma-
jaan ja tarttui alttarin sarviin. Mutta kun kuningas Salomolle ilmoi-
tettiin: Jooab on paennut Herran majaan ja on alttarin ääressä, lä-
hetti Salomo Benajan, Joojadan pojan, sanoen: Mene ja lyö hänet
kuoliaaksi. Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: Näin käs-
kee kuningas: 'Tule ulos'. Mutta hän vastasi: En, tässä minä kuolen.
Silloin Benaja palasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: Näin Joo-
ab puhui, ja näin hän vastasi minulle. Kuningas sanoi hänelle: Tee,
niinkuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että
poistaisit minusta ja minun isäni perheestä sen viattoman veren,
jonka Jooab on vuodattanut. Ja Herra antakoon hänen verensä tul-
la hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi mies-
tä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät
miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin,
Neerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juu-
dan sotapäällikön. Heidän verensä tulkoon Jooabin pään päälle ja
hänen jälkeläistensä pään päälle, iankaikkisesti. Mutta Daavidilla ja
hänen jälkeläisillään, hänen suvullansa ja hänen valtaistuimellansa
olkoon rauha Herralta iankaikkisesti. Niin Benaja, Joojadan poika,
meni ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet haudattiin omaan taloonsa
