542
Ensimmäinen kuningasten kirja
minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia. Ja kat-
so, vielä on sinun luonasi Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Ba-
hurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin
Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin
minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua mie-
kalla.' Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas
mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen
harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan. Sitten Daavid meni le-
poon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Ja aika,
jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa
hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolme-
kymmentä kolme vuotta. Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtais-
tuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi. Mutta Adonia,
Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: Rau-
haako sinun tulosi tietää? Hän vastasi: Rauhaa. Sitten hän sanoi:
Minulla on asiaa sinulle. Batseba sanoi: Puhu. Silloin hän sanoi: Si-
nä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntä-
nyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten
kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun veljelleni, sillä Herralta
se hänelle tuli. Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiel-
lä. Hän sanoi hänelle: Puhu. Hän sanoi: Puhu kuningas Salomolle -
sillä sinulta hän ei sitä kiellä - että hän antaisi minulle suunemilai-
sen Abisagin vaimoksi. Batseba vastasi: Hyvä. Minä puhun kunin-
kaalle sinun puolestasi. Silloin Batseba meni kuningas Salomon ty-
kö puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja
meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja
myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle
puolellensa. Sitten hän sanoi: Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä
sitä minulta kiellä. Kuningas sanoi hänelle: Pyydä, äiti, minä en si-
nulta kiellä. Silloin hän sanoi: Annettakoon suunemilainen Abisag
sinun veljellesi Adonialle vaimoksi. Mutta kuningas Salomo vastasi
ja sanoi äidillensä: Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adoni-
alle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle - hänhän on minun vanhin
veljeni - hänelle ja pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle. Ja
