531
Toinen Samuelin kirja
eläinten yöllä tulla heidän päällensä. Kun Daavidille kerrottiin, mitä
Rispa, Aijan tytär, Saulin sivuvaimo, oli tehnyt, meni Daavid ja otti
Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut Gileadin Jaabeksen mie-
hiltä, jotka olivat varkain ottaneet ne siltä torilta Beet-Seanista, jol-
le filistealaiset olivat heidät ripustaneet silloin, kun filistealaiset
surmasivat Saulin Gilboassa. Ja hän toi sieltä Saulin ja hänen poi-
kansa Joonatanin luut. Myös paaluihin lävistettyjen luut koottiin ja
haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luiden
kanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän, Kiisin, hautaan.
Tehtiin kaikki, mitä kuningas oli käskenyt. Niin Jumala leppyi maal-
le. Taas syttyi sota filistealaisten ja Israelin välillä. Ja Daavid lähti
palvelijoineen sotimaan filistealaisia vastaan. Ja Daavid väsyi. Niin
Jisbi-Benob, Raafan jälkeläisiä, jonka keihäs painoi kolmesataa se-
keliä vaskea ja joka oli puettu uusiin tamineihin, aikoi surmata
Daavidin. Mutta Abisai, Serujan poika, tuli hänen avukseen ja löi fi-
listealaisen kuoliaaksi. Silloin Daavidin miehet vannottivat hänellä
valan sanoen: Sinä et saa enää lähteä meidän kanssamme taiste-
luun, ettet sammuttaisi Israelin lamppua. Sen jälkeen oli taas taiste-
lu filistealaisten kanssa Goobissa: silloin huusailainen Sibbekai sur-
masi Safin, joka myös oli Raafan jälkeläisiä. Taas oli taistelu filis-
tealaisia vastaan Goobissa, Elhanan, Jare-Ooregimin poika, beetle-
hemiläinen, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka peitsen varsi oli niin-
kuin kangastukki. Taas oli taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies,
jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta
kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentä neljä; hänkin polveu-
tui Raafasta. Ja kun hän häpäisi Israelia, surmasi hänet Joonatan,
Daavidin veljen Simean poika. Nämä neljä polveutuivat gatilaisesta
Raafasta; he kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijainsa käden kautta.
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona
Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin
vallasta. Hän sanoi: Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni,
autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka
pelastat minut väkivallasta! 'Ylistetty olkoon Herra' - niin minä huu-
