476
Ensimmäinen Samuelin kirja
sukka hänen mukanaan. Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli mennyt
Kegilaan. Niin Saul sanoi: Jumala on jättänyt hänet minun käsiini,
sillä hän on itse sulkenut itsensä sisälle, kun on mennyt kaupun-
kiin, jossa on ovet ja salvat. Sitten Saul kuulutti kaiken kansan so-
taan, menemään alas Kegilaan, piirittämään Daavidia ja hänen mie-
hiänsä. Kun Daavid sai tietää, että Saul hankki hänelle tuhoa, sanoi
hän pappi Ebjatarille: Tuo tänne kasukka. Ja Daavid sanoi: Herra,
Israelin Jumala! Sinun palvelijasi on kuullut, että Saul aikoo tulla
Kegilaan hävittämään kaupungin minun tähteni. Luovuttavatko Kegi-
lan miehet minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul, niinkuin palvelijasi
on kuullut? Herra, Israelin Jumala, ilmoita se palvelijallesi. Herra
vastasi: Tulee. Ja Daavid kysyi vielä: Luovuttavatko Kegilan miehet
minut ja minun mieheni Saulin käsiin? Herra vastasi: Luovuttavat.
Niin Daavid nousi miehinensä, joita oli noin kuusisataa miestä, ja
he lähtivät Kegilasta ja kuljeskelivat paikasta toiseen. Mutta kun
Saulille kerrottiin, että Daavid oli päässyt pakoon Kegilasta, luopui
hän retkestänsä. Ja Daavid oleskeli erämaassa vuorten huipuilla;
hän oleskeli Siifin erämaan vuoristossa. Ja Saul etsi häntä kaiken
aikaa, mutta Jumala ei antanut häntä tämän käsiin. Daavid huoma-
si, että Saul oli lähtenyt väijymään hänen henkeänsä, ja Daavid oli
Hooreksessa, Siifin erämaassa. Silloin Saulin poika Joonatan nousi
ja meni Daavidin luo Hoorekseen ja rohkaisi häntä Jumalassa. Hän
sanoi hänelle: Älä pelkää; sillä minun isäni Saulin käsi ei ole ta-
paava sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen
olemaan lähinnä sinua. Myös minun isäni Saul tietää kyllä sen. Sit-
ten he molemmat tekivät liiton Herran edessä. Ja Daavid jäi Hoo-
rekseen, mutta Joonatan palasi kotiinsa. Mutta siifiläisiä meni Sau-
lin luo Gibeaan, ja he sanoivat: Daavid piileksii meillä päin, vuorten
huipuilla Hooreksessa, Gibeat-Hakilassa, joka on kallioerämaasta
etelään. Niin tule nyt sinne, kuningas, milloin vain haluat tulla; me
kyllä luovutamme hänet kuninkaan käsiin. Saul sanoi: Herra siunat-
koon teitä, kun te säälitte minua. Menkää, pitäkää häntä vielä sil-
mällä, tiedustelkaa ja katsokaa, missä paikassa hänen jalkansa liik-
kuu ja kuka hänet on siellä nähnyt; sillä minulle on sanottu, että
