472
Ensimmäinen Samuelin kirja
päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt
noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma.
Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: Miksi hänet on
surmattava? Mitä hän on tehnyt? Silloin Saul heitti keihään häntä
kohti surmataksensa hänet. Niin Joonatan ymmärsi, että hänen
isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin. Ja Joonatan nousi pöydästä,
vihasta hehkuen, eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä,
sillä hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli
häväissyt tätä. Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle,
niinkuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan
pieni poikanen. Ja hän sanoi pojalle: Juokse noutamaan nuolet,
jotka minä ammun. Ja pojan juostessa hän ampui nuolen hänen
ylitsensä. Ja kun poika oli tulemassa siihen paikkaan, missä Joona-
tanin ampuma nuoli oli, huusi Joonatan pojalle ja sanoi: Nuoli on
edessäsi, sinnempänä. Ja Joonatan huusi vielä pojalle: Riennä no-
peasti, älä seisahtele! Niin Joonatanin poikanen otti nuolen ja tuli
herransa luo. Eikä poika tiennyt asiasta mitään; ainoastaan Joona-
tan ja Daavid tiesivät sen. Ja Joonatan antoi aseensa pojalle, joka
hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: Mene ja vie nämä kaupun-
kiin. Ja kun poika oli mennyt, nousi Daavid ylös etelän puolelta; ja
hän lankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa; ja he
suutelivat toisiansa ja itkivät yhdessä; Daavid itki hillittömästi. Ja
Joonatan sanoi Daavidille: Mene rauhassa. Niin on, kuin me mo-
lemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on
todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni
ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.' Sitten Daavid nousi ja
lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin.
Ja Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Mutta Ahimelek tuli
vavisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: Miksi sinä tulet yksin,
eikä ole ketään sinun kanssasi? Daavid vastasi pappi Ahimelekille:
Kuningas on käskenyt minut asialle ja sanoi minulle: 'Älköön ku-
kaan saako tietää mitään siitä asiasta, jolle minä sinut lähetän, ja
siitä käskystä, jonka minä olen sinulle antanut.' Ja palvelijat minä
olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan. Anna nyt minulle, mitä
