484
Ensimmäinen Samuelin kirja
le hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa. Sillä Herra antoi sinut
tänä päivänä minun käsiini, mutta minä en tahtonut satuttaa kättä-
ni Herran voideltuun. Katso, niinkuin sinun henkesi tänä päivänä on
ollut suuriarvoinen minun silmissäni, niin on myös minun henkeni
oleva suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän on pelastava minut kai-
kesta hädästä. Saul sanoi Daavidille: Siunattu ole sinä, poikani
Daavid! Mihin sinä ryhdyt, siihen sinä pystyt. Sitten Daavid meni
pois, ja Saul palasi kotiinsa.
Mutta Daavid ajatteli mielessään: Kerran Saulin käsi kuitenkin tuho-
aa minut. Minulla ei ole muuta neuvoa kuin pelastautua filistealais-
ten maahan. Silloin Saul huomaa turhaksi enää etsiä minua kaikki-
alta Israelin alueelta, ja niin minä pelastun hänen käsistänsä. Niin
Daavid nousi ja meni, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hä-
nen kanssaan, Aakiin, Maaokin pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Daa-
vid asettui miehinensä Aakiin luo Gatiin. Jokaisella oli perheensä
mukanaan, Daavidilla molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja
karmelilainen Abigail, Naabalin vaimo. Kun sitten Saulille ilmoitettiin,
että Daavid oli paennut Gatiin, ei hän enää etsinyt häntä. Ja Daa-
vid sanoi Aakiille: Jos minä olen saanut armon sinun silmiesi edes-
sä, niin annettakoon minulle paikka jossakin maaseutukaupungissa,
asuakseni siellä. Sillä miksi sinun palvelijasi asuisi kuninkaan kau-
pungissa sinun luonasi? Niin Aakis antoi hänelle sinä päivänä Sikla-
gin. Sentähden on Siklag Juudan kuningasten oma vielä tänä päi-
vänä. Aika, jonka Daavid asui filistealaisten maassa, oli vuosi ja
neljä kuukautta. Daavid lähti miehinensä, ja he tekivät ryöstöretkiä
gesurilaisten, geresiläisten ja amalekilaisten maahan. Sillä nämä
asuivat siinä maassa, joka muinoin ulottui Suuriin päin ja Egyptin
maahan asti. Ja hävittäessään maata Daavid ei jättänyt yhtään
miestä eikä naista henkiin, otti lampaat, raavaat, aasit, kamelit ja
vaatteet ja palasi sitten takaisin ja tuli Aakiin luo. Ja kun Aakis ky-
syi: Ette kai ole tänään tehneet ryöstöretkeä? vastasi Daavid: Kyllä,
Juudan Etelämaahan, tahi: Jerahmeelilaisten Etelämaahan, tahi:
Keeniläisten Etelämaahan. Daavid ei jättänyt yhtään miestä eikä
naista henkiin, vietäväksi Gatiin, sillä hän ajatteli: Ne voisivat kertoa
