466
Ensimmäinen Samuelin kirja
Mutta Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja
ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka;
ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä, aina Gatiin ja
Ekroniin saakka. Sitten israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia
takaa ja ryöstivät heidän leirinsä. Ja Daavid otti filistealaisen pään
ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa.
Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, kysyi hän
sotapäälliköltään Abnerilta: Kenen poika tuo nuorukainen on, Ab-
ner? Abner vastasi: Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en si-
tä tiedä. Niin kuningas sanoi: Kysele sitten, kenen poika tuo nuori
mies on. Ja kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen,
otti Abner hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädes-
sään filistealaisen pää. Niin Saul kysyi häneltä: Kenen poika sinä
olet, nuorukainen? Daavid vastasi: Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain
poika.
Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan
kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin
omaa sieluansa. Ja Saul otti hänet sinä päivänä luoksensa eikä
sallinut hänen enää palata isänsä kotiin. Ja Joonatan teki liiton
Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.
Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daa-
vidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä.
Daavid lähti, minne vain Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niin
Saul asetti hänet sotamiesten päälliköksi, ja se oli mieleen kaikelle
kansalle ja myös Saulin palvelijoille. Ja kun he olivat tulossa, silloin
kun Daavid palasi takaisin surmattuansa filistealaisen, menivät nai-
set kaikista Israelin kaupungeista laulaen ja karkeloiden kuningas
Saulia vastaan, riemuiten, vaskirumpuja ja kymbaaleja lyöden. Ja
karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: Saul voitti tuhat, mut-
ta Daavid kymmenentuhatta. Silloin Saul vihastui kovin, sillä hän
pani sen puheen pahakseen, ja hän sanoi: Daavidille he antavat
kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat; nyt puuttuu häneltä
enää vain kuninkuus. Ja Saul katsoi karsain silmin Daavidia siitä
päivästä alkaen. Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha hen-
