478
Ensimmäinen Samuelin kirja
Daavid kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. Ja Daavid sanoi
Saulille: Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta, jotka sanovat: 'Daa-
vid hankkii sinulle onnettomuutta'? Katso, näethän nyt omin silmin,
kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa, mutta
minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut; sillä
minä ajattelin: 'Minä en satuta kättäni herraani; sillä hän on Herran
voideltu.' Katso itse, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, jo-
ka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi lie-
peestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minul-
la ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua
vastaan rikkonut, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta
hengen. Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja
Herra kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minun käteni ei
sinuun satu. On, niinkuin vanha sananlasku sanoo: 'Jumalattomuus
tulee jumalattomista'; mutta minun käteni ei sinuun satu. Kenen jäl-
keen Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiran-
raatoa, yhtä kirppua! Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon meidän
välillämme, minun ja sinun; hän nähköön ja ajakoon minun asiani
ja auttakoon minut sinun käsistäsi oikeuteeni. Kun Daavid oli päät-
tänyt tämän puheensa Saulille, sanoi Saul: Eikö se ole sinun ääne-
si, poikani Daavid? Ja Saul korotti äänensä ja itki. Ja hän sanoi
Daavidille: Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt
minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. Sinä olet tä-
nä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut
minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi. Sillä kun joku
kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa?
Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä teh-
nyt minulle. Ja katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi
ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi. Niin vanno
nyt minulle Herran kautta, ettet hukuta minun jälkeläisiäni etkä hä-
vitä minun nimeäni isäni suvusta. Ja Daavid vannoi Saulille. Sitten
Saul meni kotiinsa; mutta Daavid ja hänen miehensä nousivat vuo-
rilinnaan.
