456
Ensimmäinen Samuelin kirja
rässään. Ja he kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja löi
heidät kuoliaaksi hänen jäljessänsä. Tässä ensimmäisessä kahakas-
sa surmasivat Joonatan ja hänen aseenkantajansa noin kaksikym-
mentä miestä, noin puolen auranalan suuruisella maa-alalla. Silloin
syntyi kauhu leirissä ja sen ulkopuolella, koko sotaväessä; myös
vartiosto ja ryöstöosasto joutuivat kauhun valtaan. Maakin järisi, ja
niin syntyi Jumalan kauhu. Ja Saulin tähystäjät Benjaminin Gibeas-
sa huomasivat lauman hajoavan ja menevän sinne tänne. Niin Saul
sanoi väelle, joka oli hänen kanssansa: Pitäkää katselmus ja katso-
kaa, kuka on mennyt pois meidän luotamme. Ja kun katselmus pi-
dettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa ol-
leet läsnä. Ja Saul sanoi Ahialle: Tuo tänne Jumalan arkki. Sillä
Jumalan arkki oli siihen aikaan israelilaisten hallussa. Mutta Saulin
vielä puhutellessa pappia kävi meteli filistealaisten leirissä yhä suu-
remmaksi. Niin Saul sanoi papille: Jätä sikseen. Silloin Saul kutsutti
koolle kaiken väen, joka oli hänen kanssaan, ja he tulivat taistelu-
paikalle, ja katso, toisen miekka oli toista vastaan, ja oli mitä suu-
rin hämminki. Myös ne hebrealaiset, jotka ennestään olivat filis-
tealaisten vallassa ja jotka olivat tulleet heidän kanssaan ja olivat
leirissä, menivät niiden israelilaisten puolelle, jotka olivat Saulin ja
Joonatanin kanssa. Ja kun ne Israelin miehet, jotka olivat piiloutu-
neet Efraimin vuoristoon, kuulivat filistealaisten pakenevan, yhtyivät
hekin kaikki ajamaan heitä takaa taistelussa. Niin Herra antoi Israe-
lille voiton sinä päivänä, ja taistelu levisi Beet-Aavenin toiselle puo-
lelle. Israelin miehet olivat sinä päivänä ylen rasitetut, mutta Saul
vannotti kansan ja sanoi: Kirottu olkoon se mies, joka syö mitään
ennen iltaa ja ennen kuin minä olen kostanut vihollisilleni. Ja koko
kansa oli ruokaa maistamatta. Ja kun he kaikki tulivat metsään, oli
maassa hunajata. Kun kansa tuli kennokakkujen ääreen, niin katso,
niistä vuoti hunajata, mutta ei kukaan vienyt kättään suuhun, sillä
kansa pelkäsi valaa. Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hä-
nen isänsä vannotti kansan; niin hän ojensi sauvan, joka oli hänen
kädessään, pisti sen kärjen kennokakkuun ja vei sitten kätensä
suuhunsa, ja silloin hänen silmänsä kirkastuivat. Mutta eräs mies
