2058
Historia Susannasta ja Danielista
tensä, mutta eivät ilmaisseet kärsimystänsä toisilleen; sillä he häpe-
sivät ilmaista himoansa, että näet halusivat olla yhdessä hänen
kanssaan. Mutta joka päivä he kiihkeästi väijyivät saadakseen häntä
nähdä. Kerran he sanoivat toinen toisellensa: "Menkäämme kotiin,
sillä on aterian aika". Niin he lähtivät pois ja erkanivat toisistansa.
Mutta he kiersivät takaisin ja tulivat samaan paikkaan. Ja kun he
kysyivät toisiltaan syytä, tunnustivat he himonsa. Silloin he sopivat
ajasta, jolloin voisivat tavata hänet yksin. Kun he väijyivät sovelias-
ta päivää, tuli hän kerran, niinkuin joka päivä ennenkin, sinne, mu-
kanansa ainoastaan kaksi tyttöä. Ja hän halusi peseytyä puutar-
hassa, koska oli kuuma. Eikä siellä ollut ketään, paitsi ne kaksi
vanhinta, jotka olivat piiloutuneet ja väijyivät häntä. Ja hän sanoi
tytöille: "Noutakaa minulle öljyä ja voiteita, ja sulkekaa puutarhan
ovet, että saan peseytyä". Niin he tekivät, niinkuin hän sanoi, ja
sulkivat puutarhan ovet ja menivät sivuovista ulos noutamaan, mitä
heidän oli käsketty noutaa, eivätkä nähneet vanhimpia, sillä nämä
olivat piiloutuneet. Kun tytöt olivat menneet ulos, nousivat ne kaksi
vanhinta ja juoksivat Susannan luo, ja sanoivat: "Katso, puutarhan
ovet ovat suljetut, eikä kukaan meitä näe, ja meissä on himo si-
nuun. Sentähden suostu tahtoomme ja ole yhdessä meidän kans-
samme. Mutta ellet sitä tee, niin me todistamme sinua vastaan, et-
tä sinun kanssasi oli joku nuorukainen ja että sinä sentähden lähe-
tit tytöt pois luotasi." Susanna huokasi ja sanoi: "Joka taholta minä
olen ahdistettu: jos minä sen teen, tulee siitä minulle kuolema;
jollen sitä tee, en minä pääse pakoon teidän käsistänne. Parempi
on minulle, etten sitä tee ja joudun teidän käsiinne, kuin että teki-
sin syntiä Herran edessä." Ja Susanna huusi korkealla äänellä. Mut-
ta myös ne kaksi vanhinta huusivat siinä hänen edessään. Ja toi-
nen heistä juoksi ja avasi puutarhan ovet. Kuultuaan huudon puu-
tarhasta riensi talon väki sivuovista katsomaan, mitä Susannalle oli
tapahtunut. Kun sitten vanhimmat puhuivat puhuttavansa, häpesivät
palvelijat suuresti, sillä ei milloinkaan ollut Susannasta puhuttu sel-
laista puhetta. Seuraavana päivänä, kun kansa kokoontui hänen
miehensä Jooakimin luokse, tulivat ne kaksi vanhinta, mieli täynnä
