2001
Ensimmäinen makkabealaisten kirja
dän sanansa ja panna julkisiin asiakirjoihin, että Spartan kansalla
säilyisi niistä muisto. Ja jäljennöksen niistä me olemme valmista-
neet lähetettäväksi ylimmäiselle papille Simonille'." Tämän jälkeen
Simon lähetti Numeniuksen Roomaan, mukanaan suuri kultainen kil-
pi, joka painoi tuhat miinaa, vahvistamaan heidän kanssaan liiton.
Kun kansa sai kuulla näistä tapahtumista, sanoivat he: "Miten
voimme osoittaa Simonille ja hänen pojilleen kiitollisuutta? Sillä hän
ja hänen veljensä ja isänsä huone ovat seisoneet lujina ja taistel-
leet Israelin vihollisia vastaan, karkoittaen heidät, ja lujittaneet sen
vapauden." Ja he kaiverruttivat sen muistiin vaskitauluihin ja ripusti-
vat ne pylvääseen Siionin vuorelle. Ja kirjoitus kuului näin: "Kah-
deksantenatoista päivänä elul-kuuta vuonna 172, joka on kolmas
vuosi Simonin, suuren ylimmäisen papin, Jumalan kansan ruhtinaan,
hallitessa, julistettiin meille suuressa pappien ja kansan ja kansan
päämiesten ja maan vanhinten kokouksessa näin: Koska niin usein
on maassa ollut sotia, ovat Simon, Mattatiaan poika, Jooaribin poi-
kien jälkeläinen, ja hänen veljensä antautuneet vaaralle alttiiksi ja
torjuneet kansansa viholliset, että heidän pyhäkkönsä ja laki säilyi-
sivät, ja hankkineet kansallensa suuren maineen. Ja kun Joonatan
oli liittänyt yhteen heidän kansansa ja tullut heidän ylimmäiseksi
papikseen, ja kun hän oli tullut otetuksi heimonsa tykö, niin heidän
vihollisensa päättivät hyökätä heidän maahansa hävittääkseen sen
ja ojentaakseen kätensä heidän pyhäkköänsä vastaan. Silloin nousi
Simon ja taisteli kansansa puolesta, ja hän kulutti paljon omia va-
rojaan, varusti kansansa sotamiehet aseilla ja antoi heille palkan.
Hän linnoitti Juudean kaupungit ja Beetsuurin Juudean rajalla, mis-
sä ennen vihollisilla oli ollut asevarastonsa, ja pani sinne varusvä-
eksi juutalaisia. Hän linnoitti myös Joppen, joka on meren rannalla,
sekkä Gasaran Asdodin rajalla, missä viholliset olivat ennen asu-
neet, ja pani sinne asumaan juutalaisia, ja hän varasi niihin kaik-
kea, mikä oli tarpeellista niiden kunnossapitoon. Kun kansa havaitsi
Simonin uskollisuuden ja sen maineen, jonka hän oli päättänyt
hankkia kansallensa, niin he asettivat hänet ruhtinaakseen ja ylim-
mäiseksi papiksi, koska hän oli tehnyt tämän kaiken ja koska hän
