1999
Ensimmäinen makkabealaisten kirja
olijat syöksyivät nyt kaupunkiin, ja kaupungissa syntyi suuri häm-
minki. Ja kaupungin asukkaat nousivat, vaatteet reväistyinä, vaimoi-
neen ja lapsineen muureille ja huusivat suurella äänellä ja pyysivät,
että Simon tekisi heidän kanssaan sovinnon. Ja he sanoivat: "Älä
kohtele meitä pahojen tekojemme mukaan, vaan laupeutesi mu-
kaan". Silloin Simon sopi heidän kanssaan eikä enää sotinut heitä
vastaan; mutta kuitenkin hän ajoi heidät ulos kaupungista ja puh-
disti talot, joissa oli epäjumalankuvia, ja niin hän kulki siihen sisälle
virsien ja kiitoslaulujen kaikuessa. Ja hän poisti siitä kaiken saastu-
tuksen ja sijoitti siihen miehiä, jotka noudattivat lakia; ja hän vah-
visti sen entistä lujemmaksi ja rakensi siihen itselleen asunnon.
Mutta Jerusalemin linnaväki oli estetty pääsemästä ulos maaseudul-
le, se ei voinut ostaa eikä myydä; sentähden se kärsi kovaa puu-
tetta ja monet heistä kuolivat nälkään. Silloin he huusivat ja anoi-
vat Simonilta sovintoa. Hän suostuikin siihen; kuitenkin hän ajoi lin-
naväen sieltä pois ja puhdisti linnan saastutuksesta. Ja hän tuli
sinne kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä toista kuuta
vuonna 171 laulaen ylistystä ja palmunoksia kantaen, kannelten,
kymbaalien ja harppujen, virsien ja kiitoslaulujen kaikuessa, koska
suuri vihollinen oli hävitetty Israelista. Ja hän sääti, että tätä päi-
vää oli vietettävä joka vuosi riemuiten. Sitten hän varusti vielä
enemmän linnan vieressä olevaa temppelivuorta; ja hän itse asui
siellä ominensa. Mutta kun Simon näki, että hänen poikansa Jo-
hannes oli kunnon mies, asetti hän hänet koko sotaväen päällikök-
si, ja Johannes asui Gasarassa.
Vuonna 172 kuningas Demetrius kokosi sotajoukkonsa ja lähti
Meediaan sieltä hankkiakseen itsellensä apuväkeä taisteluun Tryfo-
nia vastaan. Kun Arsakes, Persian ja Meedian kuningas, sai kuulla,
että Demetrius oli tunkeutunut hänen alueellensa, lähetti hän erään
sotapäällikkönsä ottamaan hänet elävänä vangiksi. Tämä lähti liik-
keelle ja voitti Demetriuksen sotajoukon, otti hänet vangiksi ja vei
hänet Arsakeen eteen; tämä pani hänet vankeuteen. Juudan maas-
sa oli rauha, niin kauan kuin Simon eli. Hän harrasti kansansa pa-
rasta, ja hänen valtansa ja hänen maineensa oli heille aina mielui-
