1184
Valitusvirret
ja palatkaamme Herran tykö. Kohottakaamme sydämemme ynnä
kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa. Me olemme luopu-
neet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi, olet
peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse. Tunkiok-
si ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa. Suut ammol-
laan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme. Osaksemme
on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen. Vesipurot juokse-
vat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä siihen asti, kunnes
katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta. Silmäni tuottaa tuskaa mi-
nun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden. Kiihkeästi
pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni. He
sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä. Vedet
tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa. Minä huusin
sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä. Sinä kuulit minun huutoni:
Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää. Si-
nä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: Älä pelkää.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni. Olethan
nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus. Olet-
han nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa
minua vastaan. Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,
kaikki heidän juonensa minua vastaan. Minun vastustajaini huulet ja
heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää. Istuivatpa he
tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna. Kosta heille, Her-
ra, heidän kättensä teot. Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon
heitä sinun kirouksesi. Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät
Herran taivaan alta.
Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta; kuinka ovat
pyhät kivet viskeltyinä kaikkien katujen kulmiin! Siionin pojat, nuo
kalliit, punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi - kuinka he ovatkaan
saviastiain arvossa, savenvalajan kätten tekojen! Aavikkosudetkin ta-
ritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani,
on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa. Imeväisen kieli tarttuu
