1071
Jesajan kirja
minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalai-
set, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaak-
seen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pi-
tävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä
tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja hei-
dän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani,
sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuo-
neeksi. Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut:
Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi. Kaikki kedon
eläimet, tulkaa syömään, te metsän eläimet kaikki. Israelin vartijat
ovat kaikki sokeita, eivät he mitään käsitä; he ovat kaikki mykkiä
koiria, jotka eivät osaa haukkua. He näkevät unta, makailevat ja
nukkuvat mielellään. Ja näillä koirilla on vimmainen nälkä, ei niitä
mikään täytä. Ja tällaisia ovat paimenet! Eivät pysty mitään huo-
maamaan, ovat kaikki kääntyneet omille teilleen, etsivät kukin omaa
voittoansa, kaikki tyynni. Tulkaa, minä hankin viiniä, ryypätkäämme
väkevätä; olkoon huomispäivä niinkuin tämäkin ylenpalttisen ihana.
Vanhurskas hukkuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat
miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas
otetaan pois pahuutta näkemästä. Hän menee rauhaan: jotka va-
kaasti vaeltavat, he saavat levätä kammioissansa. Mutta te tulkaa
tänne, te velhottaren lapset, te avionrikkojamiehen ja porttovaimon
sikiöt. Kenellä te iloanne pidätte? Kenelle avaatte suunne ammol-
leen ja kieltä pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia, val-
heen sikiöitä? Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokai-
sen vihreän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa, kalli-
onrotkoissa! Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, siinä se on,
sinun arpasi; niille sinä olet juomauhrit vuodattanut, ruokauhrit uh-
rannut. Siihenkö minä tyytyisin! Korkealle ja valtavalle vuorelle sinä
valmistit vuoteesi; sinne sinä myös nousit teurasuhria uhraamaan.
Oven ja pihtipielen taakse sinä panit omat merkkisi. Sillä minusta
luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi;
sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan
mielelläsi, näit heidän häpynsä. Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi,
