1067
Jesajan kirja
sani meni ensin alas Egyptiin asumaan siellä muukalaisena, ja sit-
ten Assur sorti sitä ilman syytä. Ja nyt, mitä minulla on tekemistä
täällä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi?
Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan
alati, kaiket päivät. Sentähden minun kansani on tunteva minun ni-
meni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se,
joka sanon: Katso, tässä minä olen. Kuinka suloiset ovat vuorilla
ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hy-
vän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: Sinun Juma-
lasi on kuningas! Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he rie-
muitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa
Siioniin. Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot,
sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin. Herra paljas-
taa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan
ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. Pois, pois! Läh-
tekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä,
puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat. Sillä ei teidän tarvitse kii-
ruusti lähteä, ei paeten kulkea; sillä Herra käy teidän edellänne, Is-
raelin Jumala seuraa suojananne. Katso, minun palvelijani menes-
tyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin
monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkal-
tainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten
hahmo - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen
tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole
kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he
saavat havaita.
Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoite-
taan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivas-
ta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hä-
net, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden
tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota
emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän
kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä
