Psaltari .
CXXXVII. Psalmi .
LAT. CXXXVI. ON surullinen walitus/ moninaisen pilcan ja ylöncadzen tähden/ cuin Judalaiset kärseit wihollisildans/ Babelin fangeudes/ v. 1.
ja rucous eli toiwotus/ että Jumala costais heidän wihollistens häwäistyxen ja pahuden/ v. 7.
Ps 137:1 BAbelin wirtain tykönä me istuimme ja itkimme/ cosca me Zionin muistimme.
Ps 137:2 Meidän candelem me ripustim pajuihin/ jotca siellä olit.
Ps 137:3 Siellä he käskit meidän weisata/ jotca meitä fangina pidit/ ja iloita meidän itcusam: Weisatcat meille Zionin weisu.
Ps 137:4 Cuinga me weisaisim HERran weisun wieralla maalla ?
Ps 137:5 Jos minä unhodan sinua Jerusalem/ nijn olcon minun oikia käten unohdettu.
Ps 137:6 TArttucon minun kielen suuni lakeen/ ellen minä sinua muista/ ellen minä tee Jerusalemita minun ylimmäisexi iloxeni.
Ps 137:7 HERra muista Edomin lapsia Jerusalemin päiwänä/ jotca sanowat: raadelcat/ raadelcat caicki haman hänen perustuxens asti.
Ps 137:8 Sinä häwitetty tytär Babel/ autuas on se joca sinulle costa/ nijncuin sinä meille tehnyt olet.
Ps 137:9 Autuas on se joca sinun piscuiset lapses otta/ ja paisca kiwijn.