Jeremian Walituswirret .

I. Lucu.

JEremia walitta waikiast Judan ja Jerusalemin puolesta/ että he nijn surkiasti olit hajotetut/ fangitut ja orjuteen joutunet/ v. 1.
3. etc. Että sekä ystäwät ja wihamiehet cadzoit heidän ylön/ ja ei kengän heitä auttanut eikä lohduttanut/ v. 2.
7. 8. 16. 17. heidän rascasten syndeins ja ricostens tähden/ v. 5.
8. 14. 18. Rucoile että HERra Jumala tahdois cuitengin nähdä sitä/ ja costa heidän wihollisillens nijncuin hän oli luwannut/ v. 20.


Val. v. 1:1 CUinga se Caupungi nijn autiana on/ joca täynäns Canssa oli? Hän on nijncuin leski. Joca ylimmäinen oli pacanain seas/ ja wallan päällä oli maacunnisa/ sen täyty nyt weron alaisna olla.
Val. v. 1:2 Yli yötä hän itke/ nijn että kyynelet poskilda wuotawat/ ei hänen ystäwistäns kengän händä lohduta. Waan caicki hänen lähimmäisens cadzowat hänen ylön/ ja owat hänen wihollisexens tullet.
Val. v. 1:3 Juda on fangittu radollisudes ja rascas orjudes/ hän asu pacanain seas/ ja ei löydä lepo/ caicki hänen wihollisens pahasti menewät hänen cansans.
Val. v. 1:4 Zionin tiet owat autiat/ ettei kengän juhlille tule/ caicki hänen porttins owat autiana/ hänen Pappins huocawat/ ja hänen neidzens surkiast cadzowat/ ja hän idze on murheisans.
Val. v. 1:5 Hänen wihollisens woitti/ hänen wihollisillens käy hywäst/ sillä HERra on hänen surkiudella täyttänyt/ hänen pahain tecoins paljouden tähden/ ja hänen lapsens owat fangina mennet pois wihollisten edellä.
Val. v. 1:6 Ja caicki caunistus on Zionin tyttärildä lähtenyt pois/ hänen päämiehens owat nijncuin ne jäärät jotca ei laiduinda löydä/ ja woimatoinna käywät edes waatian eteen.
Val. v. 1:7 Jerusalem muista tällä ajalla/ cuinga radollinen ja hyljätty hän on/ ja cuinga paljo hän wanhast hywä pitänyt on/ että caicki hänen Canssans wihollisen alla on/ ja ei kengän heitä auta/ hänen wihollisens näkewät heidän ilons hänes/ja naurawt hänen lepons.
Val. v. 1:8 Jerusalem on syndiä tehnyt/ sentähden täyty hänen olla nijncuin saastainen waimo/ caicki jotca händä cunnioitit/ cadzowat hänen ylön/ että he hänen häpiäns näkewät/ mutta hän huoca ja lange maahan.
Val. v. 1:9 Hänen saastaisudens tarttu kijnni hänen liepesens/ ei hän olis luullut/ että hänelle näin pidäis wijmein käymän/ hän on tosin ylön hirmuisesta cukistettu maahan/ ja ei kengän sijttekän ole joca händä lohdutta/ HERra/ cadzo minun radollisuttani/ sillä wihollinen suurest kersca.
Val. v. 1:10 Wihollinen on pannut kätens caickein hänen callisten caluins päälle/ sillä hänen täyty cadzo pääldä/ että pacanat hänen pyhyteens käwit/ joista sinä kieldänyt olet/ ettei heidän pitänyt sinun seuracundaas tuleman.
Val. v. 1:11 Caicki hänen Canssans huocawat leipä keriäten/ he annoit parhat cappalens ruast/ että he sieluns wirgotaisit/ HERra/ cadzo sijs/ ja näe/ cuinga minä olen halwaxi tullut.
Val. v. 1:12 Teille caikille minä sanon/ jotca tästä käytte ohidze/ cadzocat sijs ja nähkät/ jos jocu kipu on/ nijncuin minun kipun/ joca minua nijn syö/ sillä HERra täytti minun surulla/ hänen hirmuisen wihans päiwänä.
Val. v. 1:13 Corkeudesta hän lähetti tulen minun luihini/ ja andoi sen woimallisen olla nijsä/ minun jalcani eteen wiritti hän wercon/ ja sysäis minun tacaperin/ hän on tehnyt minun autiaxi/ että minun yli päiwä täyty murehtia.
Val. v. 1:14 Minun rascat syndini owat herännet hänen rangaistuxens cautta/ ja ynnä caicki tullet minun caulani päälle/ nijn että caicki minun wäken minus hucku/ nijn HERra on minulle tehnyt/ etten minä woi sillen nosta ylös.
Val. v. 1:15 HERra on tallannut caicki wäkewät alas/ cuin minulla olit/ hän on andanut minusta juhlan cuulutta/ minun nuoria miehiäni cadottaman/ HERra andoi neidzen/ Judan tyttären wijnacuopas polke.
Val. v. 1:16 Sentähden minä nijn itken/ ja molemmat minun silmäni wettä wuotawat/ että lohduttaja/ joca minun sieluani pidäis wirgottaman/ on minusta caucana/ minun lapseni owat pois/ sillä wihollinen on woittanut.
Val. v. 1:17 Cuin Zion kätens ojenda/ nijn ei kengän ole joca händä lohdutta/ HERra on käskenyt Jacobist/ että ne jotca hänen ymbärilläns owat hänen wihollisens olisit/ sillä Jerusalem pitä heidän seasans nijncuin saastainen waimo oleman.
Val. v. 1:18 Wanhurscas on HERra: sillä minä olen hänen suullens tottelematoin ollut/ cuulcat caicki Canssat ja cadzocat minun kipuani/ minun neidzeni ja nuorucaiseni owat fangiuteen mennet.
Val. v. 1:19 Minä cudzuin ystäwäni awuxeni/ mutta he owat minun wietellet/ minun Pappini ja wanhimmat Caupungisa owat näändynet/ sillä he kerjäwät leipä/ hengens wirgottaxens.
Val. v. 1:20 HERra/ cadzos/ cuinga minä olen ahdistuxes/ että se caicki minun sisällystäni kiwistele/ minun sydämen tykyttä minun ruumisani: sillä minä olen täynäns murhetta: ulcona miecka/ ja huonesa cuolema on minun leskexi tehnyt.
Val. v. 1:21 Kyllä se cuulu/ että minä huocan/ ja ei cuitengan minulla ole lohduttaja/ caicki minun wiholliseni cuulewat minun onnettomudeni/ ja sijtä riemuidzewat/ sinä sen teet. Nijn anna sijs se päiwä tulla/ jongas cuuluttanut olet/ että heillen käwis/ cuin minullengin.
Val. v. 1:22 Anna caicki heidän pahudens tulla sinun etees/ ja tee heille/ nijncuins minullengin teit caickein minun pahain tecoini tähden: sillä minun huocauxen on suuri/ ja minun sydämen on murheisans.

Vers. 22. Anna caicki heidän pahudens ) Cadzo Ierem. 11:20.

II. Lucu.

PRopheta muistuttele wielä wisummin/ ja surcuttele Canssan cauhiata häwitystä/ nimittäin/ että heidän kirckons oli jaotettu/ v. 1.
Caicki heidän linnans ja asumasians cukistetut/ v. 2.
Heidän woimans ja waldacundans särjetty/ etc. v. 3.
Tärkimmäst: HERran olewan heidän wihollisens/ joca oli cukistanut caiken heidän cunnians/ v. 4.
etc. Syyn tähän: että heidän Prophetans olit saarnannet heille mielinoutexi/ eikä ilmoittanet heille heidän ricoxitans/ sijhenasti että heille nijn tapahtui/ v. 14.
Että caicki heidän wihollisens löit käsiäns yhten ja wilistit heitä/ v. 15.
Neuwo heitä itkemän ja walittaman sitä/ ja rucoileman HERralda apua/ v. 18.
opetta myös heitä/ cuinga heidän pitä sitä tekemän/ v. 20.

Val. v. 2:1 CUinga HERra on wihoisans Zionin tyttären pimittänyt? hän on Israelin cunnian heittänyt taiwasta maan päälle. Ei hän ole muistanut astinlautans hänen wihapäiwänäns?
Val. v. 2:2 HERra on armottomast cadottanut caicki Jacobin asumiset. Hän on hirmuisudesans Judan tyttären scantzit särkenyt/ ja lyönyt heitä maahan. Hän on rijwannut/ sekä waldacundans/ että päämiehens.
Val. v. 2:3 Hän on Israelin wäkewyden hänen hirmuises wihasans särkenyt. Hän on oikian kätens wetänyt tacaperin/ cosca wihollinen tuli/ ja on Jacobis tulen sytyttänyt/ joca culutta caicki ymbärins.
Val. v. 2:4 Hän on joudzens jännittänyt/ nijncuin wihollinen/ hänen oikian kätens on hän wienyt/ nijncuin wainollinen/ ja on tappanut caicki mitä suloinen oli nähdä/ ja hänen wihans nijncuin tulens wuodattanut/ Zionin tyttären majaan.
Val. v. 2:5 HERra on nijncuin wihollinen/ hän on Israelin raadellut/ hän on caicki hänen huonens raadellut/ ja on hänen scantzins turmellut. Hän on Judan tyttärille paljo walitust ja murehta tehnyt.
Val. v. 2:6 Ja hän hajotti hänen majans/ nijncuin krydimaan/ ja hänen asumisens turmeli/ HERra on andanut unohta Zionis sekä juhlat että Sabbathit/ ja on andanut hänen hirmuises wihasans/ sekä Cuningat että Papit häwäistä.
Val. v. 2:7 HERRa on heittänyt hänen Altarins pois/ ja hänen pyhydens aldixi andanut/ ja hän on hyljännyt hänen huonens muurit wihollisen käsijn/ nijn että he owat HERran huonesa huutanet/ nijncuin juhlalla.
Val. v. 2:8 HERra ajatteli hajottaxens Zionin tyttären muurit/ hän on nuoran wetänyt sen ylidze/ ja ei ole käändänyt käsiäns pois/ sijhenasti että hän sen hucutais/ torni seiso surkiast/ ja muuri on cukistettuna.
Val. v. 2:9 Hänen porttins owat wajotetut maahan/ hän särkenyt hänen salpans ja tyhjäxi tehnyt/ hänen Cuningans ja päämiehens owat pacanain seas/ josa ei he Lakia saa cuulla/ eikä heidän Prophetans näkyä HERralda löydä.
Val. v. 2:10 Zionin tyttären wanhimmat macawat maan päällä/ ja owat äneti/ he heittäwät tuhca pääns päälle/ ja owat puettanet idzens säckijn/ Jerusalemin neidzet käywät alla päin.
Val. v. 2:11 Nijn olen minä itkenyt/ että minun silmäni puhkewat/ nijn että minun sisällyxeni kiwistele/ minun maxan on wuodatettu maan päälle/ minun Canssani tyttären tähden/ cosca imewäiset ja piscuiset Caupungin catuilla näännyit.
Val. v. 2:12 Cosca he sanoit äitillens: cusa on leipä ja wijna? cosca he Caupungin catuilla näännyit/ nijncuin surman haawoitetut/ ja annoit hengens ylön heidän äitins sylijn.
Val. v. 2:13 Ah sinä Jerusalemin tytär/ keneen minä wertautan sinun/ eli minä minä sinun pidän? sinä neidzy Zionin tytär/ mihingä minä sinua wertautan/ jolla minä sinua lohdutaisin? sillä sinun wahingos on suuri nijncuin meri/ cuca taita sinua paranda?
Val. v. 2:14 Sinun Prophetas owat sinulle saarnannet turhutta/ ja hulluja näkyjä/ ja ei sinun pahoja tecojas sinulle ilmoittanet/ jolla he olisit sinun fangiudes estä tainnet/ waan owat sinulle saarnannet turhia saarnoja/ joilla he saarnasit sinun ulos maastas.
Val. v. 2:15 Caicki ohidzekäywäiset paucuttawat käsiäns sinun tähtes/ ja wiheltelewät sinua/ ja pudistelewat päätäns Jerusalemin tyttärelle. Tämäkö se Caupungi on/ josta sanotan: se on cackein jaloin/ josta coco maacunda iloidze?
Val. v. 2:16 Caickein wiholliset ammottelewat suutans sinua wastan/ wilistäwät sinua/ ja kiristäwät hambaitans/ ja sanowat: me olemma hänen hucuttanet/ tämä on se päiwä/ jota me halaisim/ me saimme sen/ me olemma nijn cauwan elänet.
Val. v. 2:17 Se HERra on tehnyt nijncuin hän oli ajatellut/ hän on täyttänyt sanans/ jonga hän aica ennen käskenyt oli/ hän on armottomat hucuttanut/ hän on ilauttanut wihollises sinust/ ja sinun wainollistes wallan corgottanut.
Val. v. 2:18 Heidän sydämens huuta HERran tygö. O sinä Zionin tyttären muuri/ anna päiwällä ja yöllä kyynelet wuota/ nijncuin ojan/ älä myös lacka/ älkön myös sinun silmäis munat.
Val. v. 2:19 Nouse yöllä ja huuda/ wuodata sinun sydämes ensimäises walwos HERran eteen/ nijncuin wettä/ nosta kätes hänen puoleens/ sinun piscuistes sieluin tähden/ jotca näljästä näändynet owat/ jocaidzen catun nurkisa.
Val. v. 2:20 HERra näe ja cadzo/ jongas nijn turmellut olet/ pitäkö myös waimotkin hänen ruumins hedelmät syömän/ ne nuorimmat lapsucaisetkin/ tuscalla waaxan pituet? pitäkö Prophetat ja Papit/ HERran Pyhäs nijn tapetuxi tuleman.
Val. v. 2:21 Catuilla maasa olit nuoret ja wanhat/ minun neidzeni ja nuorucaiseni owat miecan cautta langennet/ sinä olet tappanut sinun wihapäiwänäs/ sinä olet armottomast teurastanut.
Val. v. 2:22 Sinä olet minun wiholliseni ymbäristöldä cudzunut/ nijncuin juhlapäiwänä/ nijn ettei kengän HERran wihan päiwänä ole pääsnyt eikä jäänyt: sillä jotca minä caswatin ja ruokein/ ne minun wihollisen on mestannut.

Vers. 1. Astinlautans ) Näin hän cudzu Jerusalemin Kircon/ sillä siellä oli heillä tapa langeta maahan/ nijncuin Jumalan jalcain eteen/ ja rucoilla händä.
V. 3. Wäkewyden. ) Se on/ Waldacunnan.
V. 10. Änetti ) se on/ He owat hucas/ ei heistä enä ole.
V. 14. Sinun Prophetas ) Ajattele mikä wahingo on sijtä cosca Caupungilla eli maalla owat sencaltaiset saarnajat/ jotca ei rangaise suuria erhetyxiä ja ricoxita: Waan andawat idzens tehdä änettömäxi ja saarnawat myötäkielin: nimittäin/ että he saarnawat Canssan ulos maalda/ onnettomuteen ja häwityxeen.

III. Lucu.

JEremia walitta täsä taas hänen ja hänen Canssans surua ja waiwaisutta/ v. 1.
Rucoile Jumalan sitä nähdä/ ja toiwo wielä hänen auttawan heitä/ v. 19.
Että hänen laupiudens on peräti suuri/ v. 22.
Ylistä kärsimystä/ ja toiwo ristisä/ cuinga jalot cappalet ne owat/ v. 26.
Sillä ei HERra rangaise häwittäxens/ waan että hän taas auttais/ v. 31.
Sentähden ei pidä napistaman händä wastan: waan syndejä wastan/ v. 37.
Herättä sijtte idzens ja hänen Canssans tutkisteleman heitäns sencaltaisita olewan ansainnen ricoxillans/ etc. v. 40.
Walitta ja itke sitä/ v. 47.
Ja rucoile/ että HERra cuulis heidän asians/ ja costais heidän wihollisillens/ v. 55.

Val. v. 3:1 MInä olen se mies/ jonga wiheljäisyttä nähdä täyty hänen hirmuisudens widzan cautta.
Val. v. 3:2 Hän johdatti minua ja wei pimeyteen ja ei walkiuteen.
Val. v. 3:3 Hän on kätens käändänyt minua wastan/ ja toimitta toisin aina minun cansani.
Val. v. 3:4 Hän on tehnyt minun lihani ja minun nahcani wanhaxi/ ja minun luuni musertanut.
Val. v. 3:5 Hän rakensi minua wastan/ ja sapella ja waiwalla hän minua kääri.
Val. v. 3:6 Hän on minun pannut pimeyteen/ nijncuin aica cuollet.
Val. v. 3:7 Hän on minun muurannut sisälle/ etten minä pääse ulos/ ja minua cowaan jalcapuuhun pannut.
Val. v. 3:8 Ja waicka minä pargun ja huudan/ nijn hän corwans tukidze minun rucouxestani.
Val. v. 3:9 Hän on muurannut minun tieni kijnni wuojon kiwillä/ ja minun polcuni sulkenut.
Val. v. 3:10 Hän on wäijynyt minua/ nijncuin carhu/ nijncuin Lejoni salaudes.
Val. v. 3:11 Hän on minun andanut tieldä exyä/ hän on minua repinyt säpäleixi/ ja turhaxi tehnyt.
Val. v. 3:12 Hän on joudzens jännittänyt/ ja asetti minun nuolella tarcoitetta.
Val. v. 3:13 Hän ambuis minun munascuihini hänen wijnistäns.
Val. v. 3:14 Minä olen caiken minun Canssani nauro/ ja heidän jocapäiwäinen wirtens.
Val. v. 3:15 Hän on haikiudella minun rawinnut/ ja coiruoholla juowuttanut.
Val. v. 3:16 Hän on minun hambani säpäleixi musertanut/ hän kieritti minun tuhgasa.
Val. v. 3:17 Minun sielun on ajettu pois rauhasta/ minun täyty hywän unohta.
Val. v. 3:18 Minä sanoin: minun woiman ja minun toiwon HERran päälle on pois.
Val. v. 3:19 Muista sijs/ cuinga minä nijn radollinen ja hyljätty/ coiruoholla ja sapella juotettu olen.
Val. v. 3:20 Sinä cuitengin sitä ajattelet: Sillä minun sielun sano sitä/
Val. v. 3:21 minä panen sydämeni/ sentähden minä wielä nyt toiwon.
Val. v. 3:22 HERran laupiudesta se on/ etten me ratki huckunet/ ei hänen laupiudens wielä loppunut:
Val. v. 3:23 Waan joca huomen se on usi/ ja sinun uscollisudes on suuri.
Val. v. 3:24 HERra on minun osan sano minun sielun/ sentähden tahdon minä häneen toiwo.
Val. v. 3:25 Sillä HERra on hywä nijlle/ jotca häneen toiwowat/ ja nijlle sieluille/ jotca händä kysywät.
Val. v. 3:26 Hywä on olla kärsiwäisnä/ ja HERralda apua toiwo.
Val. v. 3:27 Hywä on ihmiselle/ ijestä canda nuorudesans.
Val. v. 3:28 Että hän istu yxinäns/ on wait/ cosca jotakin hänen päällens tule/
Val. v. 3:29 Ja pane suuns tomuhun/ ja odotta toiwo/
Val. v. 3:30 Ja anda lyödä poskillens/ ja paljo pilcka kärsi.
Val. v. 3:31 Sillä ei HERra syöxä pois ijancaickisest/ waan hän saatta murhellisexi/
Val. v. 3:32 Ja taas armahta hänen suurest laupiudestans/
Val. v. 3:33 Sillä ei hän sydämestäns ihmisiä curita/ eikä murheseen saata.
Val. v. 3:34 Nijncuin hän tahdois radolliset maan päällä anda paina ratki alas/
Val. v. 3:35 Ja heidän syyns anda Jumalan edes wääränä olla/
Val. v. 3:36 Ja heitä wäärin duomita/ nijncuin ei HERra sitä näkiskän.
Val. v. 3:37 CUca tohti sijs sano: sencaltaiset tapahtuwat ilman HERran käskytä?
Val. v. 3:38 Ja ettei hywä eli paha tule hänen käskyns cautta?
Val. v. 3:39 Mixi sijs ihmiset nurisewat heidän eläisäns? Jocainen nuriscan hänen syndejäns wastan.
Val. v. 3:40 Tutkistelcam ja edzikäm meidän menom ja palaitkam HERran tygö.
Val. v. 3:41 Nostacam meidän sydämem ja kätem taiwasen päin/ Jumalan tygö.
Val. v. 3:42 Me/ me olemma syndiä tehnet/ ja cowacorwaiset ollet/ sentähden sinä oikein teit/ ettes säästänytkän.
Val. v. 3:43 Waan sinä olet wihalla meitä pimittänyt/ ja wainonnut/ ja armottomast surmannut.
Val. v. 3:44 Sinä werhotit idzes pilwellä/ ettei rucous pääsnyt sen läpidze.
Val. v. 3:45 Sinä olet meitä loaxi ja saastaisudexi Canssain seas tehnyt.
Val. v. 3:46 Caicki meidän wihollisem owat suutans ammottanet meitä wastan.
Val. v. 3:47 Me painetan alas ja rangaistan pelgolla ja ahdistuxella.
Val. v. 3:48 Minun silmäni wuotawat wesiojia/ minun Canssani tyttären surkiuden tähden.
Val. v. 3:49 Minun silmäni wuotawat/ ja ei taida lacata/
Val. v. 3:50 Sillä ei he asetu/ sijhenasti että HERra cadzo taiwast alas ja näke.
Val. v. 3:51 Minun silmäni culutta minulda elämäni/ minun Caupungini tytärten tähden.
Val. v. 3:52 Minun wiholliseni owat minun ajanet/ nijncuin linnun ilman syytä.
Val. v. 3:53 He owat minun elämäni cuoppan salwannet/ ja heittänet kiwen minun päälleni.
Val. v. 3:54 He owat myös minun pääni wedellä walanet/ nijn minä sanoin: nyt minä ratki hucas olen.
Val. v. 3:55 Mutta minä huudin sinun nimes/ HERra/ alhalda cuopasta/
Val. v. 3:56 Ja sinä cuulit minun äneni/ Älä sinun corwias kätke minun huocauxestani ja huudostani.
Val. v. 3:57 Lähene/ cosca minä sinua huudan/ ja sano: älä pelkä.
Val. v. 3:58 Ratcaise sinä HERra minun sieluni asia/ ja lunasta minun hengen.
Val. v. 3:59 HERra cadzo/ cuinga minun nijn wääryttä tehdän/ ja auta minua minun oikeuteni.
Val. v. 3:60 Sinä näet caicki heidän costons/ ja caicki heidän ajatuxens minusta.
Val. v. 3:61 HERra/ sinä cuulet heidän pilckans/ ja caicki heidän ajatuxens minua wastan/
Val. v. 3:62 Minun wainollisteni huulet ja heidän neuwons minua wastan yli päiwä.
Val. v. 3:63 Cadzo sijs/ cosca he maata panewat eli nousewat/ nijn he minusta wirsiä laulawat.
Val. v. 3:64 Costa heille HERra nijncuin he ansainnet owat.
Val. v. 3:65 Anna heidän sydämens wapista/ ja sinun kiroustas tuta.
Val. v. 3:66 Waino heitä hirmuisudella/ ja hucuta heitä HERran taiwan alda.

Vers. 18. Minun toiwon HERran päälle on pois ) Jumaliset päästäwät myös toisinans ristin alla sencaltaisia sanoja/ jotca näyttäwät heidän kärsimättömydens ja heickomielisydens/ nijncuin myös Jobis kyllä nähdän: jonga HERra anda tapahtu että myös he ymmärräisit heidän wiheljäisydens/ ja sitä enämbi nöyrytäisit idzens hänen edesäns/ ja rucoilisit: HERra älä johdata meitä kiusauxeen. Nijn hän taas lohdutta heitä ja anda sen heille andexi.
v. 55. Cuopasta ) Nimittäin sieldä cunga hän oli paiscattu/ Ier. 38:6.
v. 64. Costa ) Ier. 11:20.

IV. Lucu.

PRopheta walitta täsä erinomaisest sitä suurta nälkä cuin hänen Canssans näki cosca Jerusalem pijritetty oli/ v. 1.
Johonga syy oli/ että heidän wäärät Prophetans/ ja Pappins wuodatit wanhurscasten weren/ v. 13.
Ja nijn armottomast/ että heitä cauhistui/ nijn että myös pacanat ennustit/ ettei heidän pitänyt sijtä hyötymän/ v. 14.
Sen syyn tähden oli HERra myös hajottanut heidän/ ja andanut heidän ja heidän Cuningans wihollisen käsijn/ v. 16.
Ennusta/ että HERRA on andawa heidän häwäisiäillens Edomereille nijn myös tapahtu heidän pahudens tähden/ ja armahtawan taas Zionita/ v. 21.

Val. v. 4:1 CUinga on culda nijn mustennut? ja jalo culda nijn muuttunut? ja pyhän kiwet owat joca catulla hajotetut.
Val. v. 4:2 Zionin kempit pojat/ cullan werraxi luetut/ cuinga ne owat sawiastian caltaisexi arwatut/ jotca sawenwalaja teke.
Val. v. 4:3 Drakit taridzewat nisät pojillens/ ja imettäwät heitä/ mutta minun Canssani tyttären täyty armotoin imewäisille olla/ nijncuin yöcköi corwesa.
Val. v. 4:4 Imewäisten kieli tartui suun lakeen janon tähden/ ne nuoret lapsucaiset anowat leipä/ ja ei ole ketän/ joca heille sitä jaca.
Val. v. 4:5 Jotca muinen söit hercullisest/ he owat catulla näändynet/ jotca muinen olit silkillä waatetetut/ heidän täyty nyt loasa maata.
Val. v. 4:6 Minun Canssan tyttären syndi on suurembi/ cuin Sodoman syndi/ joca äkistä cukistettin/ ja ei yxikän käsi sijhen ruwennut.
Val. v. 4:7 Hänen Nazareins olit puhtammat cuin lumi/ ja walkemmat cuin riesca/ heidän ihons oli punaisembi cuin Coralli/ heidän cadzandons oli nijncuin Saphir.
Val. v. 4:8 Mutta nyt on heidän ihons nijn mustennut syngeydest/ ettei he catuilla tuta taita/ heidän nahcans rippu heidän luisans/ se cuiwettui nijncuin puu.
Val. v. 4:9 Miecalla tapetuille oli parembi/ cuin nijlle/ jotca nälkään cuolit/ jotca näändymän ja huckuman piti näljästä.
Val. v. 4:10 Laupiammat waimot täyty omia lapsians keittä ruaxens/ minun Canssani tyttären surkiudes.
Val. v. 4:11 HERra on hänen hirmuisudens täyttänyt/ hän on wuodattanut hänen julman wihans/ hän on Zionis tulen sytyttänyt/ joca myös hänen perustuxens polttanut on.
Val. v. 4:12 Ei Cuningat maan päällä sitä olis usconet/ eikä caicki ihmiset maan päällä/ että wainollisen ja wihollisen piti tuleman Jerusalemin portist sisälle.
Val. v. 4:13 Mutta se on hänen Prophetains syndein tähden/ ja heidän Pappeins pahain tecoin tähden/ jotca siellä wanhurscasten weren wuodatit.
Val. v. 4:14 He käwit sinne ja tänne catuilla/ nijncuin sokiat/ ja olit werellä rywetetyt/ ja ei tainnet heidän waatteisins ruweta.
Val. v. 4:15 Waan huusit heitä/ wälttäkät saastaiset/ wälttäkät/ wälttäkät/ älkät mihingän ruwetco: sillä he wältit heitä/ ja pakenit heitä/ nijn että myös pacanain seas sanottin: ei he cauwan siellä pysy.
Val. v. 4:16 Sentähden on HERran wiha heitä hajottanut/ ja ei sillen cadzo heidän päällens/ ettei he Pappia cunnioittanet/ eikä wanhoja armahtanet.
Val. v. 4:17 Cuitengin meidän silmäm curkistelit tyhjän awun jälken/ sijhenasti että he wäsyit: cosca me odotimma sitä Canssa/ joca ei meitä autta woinut.
Val. v. 4:18 He wäijywät meitä/ nijn etten me rohke meidän catuillam käydä/ silloin myös meidän loppum tuli/ meidän päiwäm culuit/ meidän loppum on tullut.
Val. v. 4:19 Meidän wainojam olit nopiammat cuin Cotcat taiwan alla/ wuorilla he myös meitä wainoisit/ ja corwesa he meitä wartioidzit.
Val. v. 4:20 HERran woideltu/ joca meidän turwam oli/ on fangittu heidän werckoihins/ cosca he meitä hajotit/ johon me turwaisim/ että me hänen warjons alla eläisim pacanain seas.
Val. v. 4:21 ILoidze ja riemuidze sinä Edomin tytär/ joca asut Uzin maalla: sillä sen calkin pitä myös sinulle tuleman/ ja sinun pitä myös juopuman ja alasti tuleman.
Val. v. 4:22 Mutta sinun pahoilla tegoillas on loppu/ sinä Zionin tytär/ ei hän sillen anna sinua wiedä pois/ mutta sinun pahat tecos/ Edomin tytär/ pitä hänen edzimän/ ja sinun syndis ilmoittaman.

Vers. 1. Pyhän ) Se on Kircon
v. 3. Armotoin ) Ei hän taida hänen lapsians imettä/ jonga cuitengin tekewät julmat eläimet: sillä nijn suuri on nälkä/ etc.
v. 13. Jotca wuodatit ) Ymmärretän/ että wäärät Prophetat ja Papit owat kehoittanet Cuningan ja Canssan wuodattaman wanhurscasten/ se on: Jumalan Prophetain ja oikiain opettajain werta/ jotca heitä waraisit ja neuwoit parannuxeen: ja wahwistit heidän nijn heidän syndijns ja suruttomattomuteens/ Supr. cap. 2:14.
v. 14. Rywetetyt ) Se on/ he olit wuodattanet paljo wiatoinda werta.
v. 16. Ettei he cunnioittanet ) Nimittäin wiholliset ei säästänet Pappeja eikä muita cunniallisia miehiä.
v. 17. Tyhjän ) he luotit idzens Egyptijn ja ihmisijn/ ja löit hywät Prophetat rohkiast cuoliaxi.
v. 20. woideltu ) Se on/ meidän Cuningam: sillä me luulimme/ ettei meidän waldacunnallam pitänyt hätä oleman/ ja me cadzoimme ylön caicki pacanoita.

V. Lucu.

PRopheta rucoile Jumalata/ että hän sijs cuitengin cadzois ja näkis heidän wiheljäisydens cuin he näit sekä näljäst ja heidän wihollisildans/ v. 1.
Huoca syndein tähden/ joilla he sencaltaisia ansainnet owat/ v. 17.
Ja rucoile ettei HERra tahdois heitä peräti unhotta: waan autta heitä taas heidän maallens. v. 19.

Val. v. 5:1 MUista HERra/ cuinga meille tapahtui/ cadzo/ ja näe meidän ylöncadzettam.
Val. v. 5:2 Meidän perimyxem on muucalaisten osaxi tullut/ ja meidän huonem ulconaisten.
Val. v. 5:3 Meidän äitim owat nijncuin lesket.
Val. v. 5:4 Wettä/ joca meidän omam oli/ me joimme rahallam/ omat halgot me ostim hinnalla.
Val. v. 5:5 Caulallam me waiwa kärseim/ ja ehkä me jo wäsynet olimme/ ei cuitengan meille lepo annettu.
Val. v. 5:6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian ala meitäm andaman/ että me sijttekin leipä meidän rawinnoxem saisimme.
Val. v. 5:7 Meidän Isäm owat syndiä tehnet/ ja ei sillen ole käsis/ ja meidän pitä heidän pahoja tecojans nautidzeman.
Val. v. 5:8 Oriat meitä wallidzewat/ ja ei ole kengän/ joca meitä heidän käsistäns pelasta.
Val. v. 5:9 Meidän pitä hakeman meidän leipäm hengen pacolla/ miecan edes corwesa.
Val. v. 5:10 Meidän ihom on poldettu nijncuin pädzis/ sen hirmuisen näljän tähden.
Val. v. 5:11 He owat waimot Zionis raiscannet/ ja neidzet Judan Caupungeisa.
Val. v. 5:12 Ruhtinat he owat hirttänet/ ja wanhimbita ei he cunnioittanet.
Val. v. 5:13 Nuorucaiset piti jauhaman/ ja piscuiset puita candaisans piti combastuman.
Val. v. 5:14 Wanhat puutuit porteista/ ja nuorucaiset ei sillen candeletta soita.
Val. v. 5:15 Meidän sydämem riemu loppui/ meidän dantzim on käändynyt murhexi.
Val. v. 5:16 Meidän päästäm on Cruunu pudonnut/ woi meitä/ että me nijn olemma syndiä tehnet !
Val. v. 5:17 Sentähden on myös meidän sydämem murehisans/ ja meidän silmäm owat piminnet.
Val. v. 5:18 Zionin wuoren tähden/ että se nijn häwitetty on/ että ketut hänes juoxendelewat.
Val. v. 5:19 Mutta sinä HErra/ joca ijancaickisest olet/ ja sinun istuimes ijästä ikän.
Val. v. 5:20 Mixis meidän nijn unohdat? ja nijn cauwan meitä peräti hyljät?
Val. v. 5:21 Palauta HERra meitä jällens sinun tygös/ että me taas palajaisimme/ udista meidän päiwäm nijncuin he algusta olit.
Val. v. 5:22 Sillä sinä olet meitä heittänyt pois/ ja sinä olet sangen suurest wihastunut meidän päällem.

Jeremian Walituswirten loppu.

Valitse
luku

1 2 3
4 5