TOBIAN KIRJA
3 luku
Toobit ja Saara rukoilevat, ja Jumala kuulee heidän rukouksensa.
1. Silloin minä tulin murheelliseksi ja purskahdin itkuun; ja minä rukoilin tuskassani ja sanoin:
2. »Herra, sinä olet vanhurskas, ja kaikki sinun tekosi ja kaikki sinun tiesi ovat laupeus ja totuus; sinä tuomitset aina oikean ja vanhurskaan tuomion.
3. Muista minua ja katso minun puoleeni. Älä rankaise minua syntieni mukaan, joita isäni ovat tehneet sinun edessäsi.
4. Sillä he olivat tottelemattomat sinun käskyillesi; ja niin sinä annoit meidät alttiiksi ryöstölle, vankeudelle ja kuolemalle ja sallit meidän tulla pilkaksi ja sananparreksi kaikille pakanakansoille, joiden keskuuteen me olemme hajotetut.
5. Niin ovat nyt sinun monet tuomiosi oikeat, kun sinä teet minulle minun ja isieni syntien mukaan, koska emme ole pitäneet sinun käskyjäsi; sillä me emme ole vaeltaneet totuudessa sinun edessäsi.
6. Tee nyt minulle, niinkuin sinulle on otollista. Käske ottaa pois minun henkeni, että minä saisin täältä erota ja tulla maaksi, sillä minulle on parempi kuolla kuin elää, koska minun on täytynyt kuulla valheellisia parjauksia. Minä olen suuren murheen vallassa. Käske, että jo nyt saisin päästä ahdistuksesta ja mennä iankaikkiseen asuntoon. Älä käännä minusta pois kasvojasi.»
7. Tapahtui niin, että samana päivänä myös Raguelin tytär Saara Meedian Ekbatanassa sai kuulla herjauksia isänsä palvelusnaisilta.
8. Sillä hänet oli annettu seitsemälle miehelle, mutta paha henki, Asmodeus, oli tappanut heidät, ennenkuin he olivat yhtyneet häneen. Ja naiset sanoivat hänelle: »Oletko mieletön, kun surmaat miehesi? Sinulla on jo ollut seitsemän miestä, mutta sinua ei ole kutsuttu niistä yhdenkään nimen mukaan.
9. Miksi lyöt meitä? Jos he kuolivat, niin mene heidän perässänsä. Älköön meidän ikinä tarvitko nähdä sinun poikaasi tai tytärtäsi.»
10. Kun hän tämän kuuli, tuli hän niin kovin murheelliseksi, että hän tahtoi hirttäytyä. Mutta hän sanoi: »Minä olen isäni ainoa lapsi. Jos minä sen teen, niin hänelle tulee häpeä, ja minä saatan hänen harmaat hapsensa vaipumaan murheella tuonelaan.»
11. Ja hän rukoili ikkunan edessä ja sanoi: »Ole kiitetty sinä, Herra, minun Jumalani, ja olkoon kiitetty sinun pyhä ja kunnioitettu nimesi iankaikkisesti. Kiittäkööt sinua kaikki sinun tekosi ainiaan.
12. Ja nyt, Herra, minä käännän silmäni ja kasvoni sinun puoleesi.
13. Käske minun erota tämän maan päältä, ettei minun enää tarvitsisi kuulla herjausta.
14. Sinä tiedät, Herra, että minä olen puhdas kaikesta miehen kanssa tehdystä synnistä,
15. ja etten ole saastuttanut nimeäni enkä isäni nimeä siinä maassa, jossa minä elän vankina. Minä olen isäni ainoa lapsi, eikä hänellä ole muuta lasta, joka hänet perisi, eikä muuta läheistä omaista tai tämän poikaa, jolle minun pitäisi säilyttää itseni vaimoksi. Minulta on jo kuollut seitsemän miestä; mitä varten minä vielä eläisin? Mutta jos sinä et näe hyväksi surmata minua, niin käske, että saan kokea laupeutta ja armoa, ettei minun enää tarvitse kuulla herjausta.»
16. Ja molempien rukous tuli kuulluksi Jumalan kirkkauden edessä.
17. Ja Raafael lähetettiin parantamaan heidät molemmat: ottamaan pois Toobitin silmistä valkeat pilkut ja antamaan Saara, Raguelin tytär, vaimoksi Tobiaalle, Toobitin pojalle, koska Tobiaalla oli sukuoikeus saada hänet vaimoksi, sekä kahlehtimaan paha henki Asmodeus.
18. Samaan aikaan palasi Toobit takaisin ja meni taloonsa, ja Saara, Raguelin tytär, astui alas yliskammiostansa.