TOBIAN KIRJA
11 luku
Kotiinpaluu.
1. Senjälkeen Tobias lähti matkalle, ja hän kiitti Jumalaa siitä, että hän oli tehnyt hänen matkansa onnelliseksi. Ja hän sanoi jäähyväiset Raguelille ja hänen vaimolleen Ednalle. Sitten hän kulki eteenpäin, kunnes saapui Niinivee läheisyyteen.
2. SilloinRaafael sanoi Tobiaalle: »Etkö tiedä, veljeni, kuinka oli isäsi laita lähtiessäsi hänen luotansa?
3. Kiiruhtakaamme vaimosi edellä ja laittakaamme talo järjestykseen.
4. Ja ota kalan sappi käteesi.» Sitten he lähtivät matkalle, ja koira seurasi heitä.
5. Mutta hHanna istui ja katsoi tietä pitkin nähdäkseen poikansa.
6. Ja kun hän huomasi hänen tulevan, sanoi hän hänen isälleen: »Katso, poikani tulee ja mies, joka lähti hänen kanssaan».
7. Ja Raafael sanoi: »Minä tiedän, että isäsi tulee avaamaan silmänsä.
8. Voitele sapella hänen silmänsä; kun hän tuntee kirvelyä, niin hän hieroo niitä, ja valkeat pilkut putoavat pois, ja hän näkee sinut.»
9. Mutta Hanna kiiruhti heitä vastaan ja lankesi poikansa kaulaan ja sanoi hänelle: »Minä olen nähnyt sinut, lapseni, nyt tahtoisin kuolla». Ja he molemmat purskahtivat itkuun.
10. Silloin Toobit meni ovelle ja oli loukata itsensä. Mutta poika riensi häntä vastaan,
11. tarttui isäänsä ja siveli sapella isänsä silmiä sanoen: »Ole turvallisella mielellä, isä».
12. Kun nyt silmiä alkoi kirvellä, hieroi hän niitä.
13. Silloin lähtivät hänen silmistään valkoiset pilkut, ja hän näki poikansa ja lankesi hänen kaulaansa
14. ja purskahti itkuun ja sanoi: »Ylistettävä olet sinä, Jumala, ylistettävä sinun nimesi iankaikkisesti, ja ylistettävät kaikki sinun pyhät enkelisi.
15. Sillä sinä olet kurittanut minua, mutta olet nyt minua armahtanut. Katso, minä näen poikani Tobiaan.» Silloin hänen poikansa meni riemuiten huoneeseen; ja hän kertoi isälleen, mitä suurta ja ihmeellistä hänelle oli tapahtunut Meediassa.
16. Senjälkeen Toobit meni ulos kohtaamaan miniänsä Niiniveen portille; ja hän iloitsi ja kiitti Jumalaa. Ja ne, jotka näkivät hänen käyvän, ihmettelivät sitä, että hän oli saanut näkönsä.
17. Mutta Toobit tunnusti heidän edessään, että Jumala oli armahtanut häntä. Ja kun Toobit lähesty miniäänsä Saaraa, tervehti hän häntä sanoen: »Ole tervetullut, tyttäreni; ylistetty olkoon Jumala, joka on tuonnut sinnut meidän tykömme, niin olkoot myös isäsi ja äitisi». Ja kaiken hänen veljiensä keskuudessa Niinivessä oli ilo.
18. Myös Akiakar ja hänen veljensä poika Nasbas saapuivat häihin.
19. Ja Tobiaan häitä vietettiin ilon vallitessa seitsemän päivää.