33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

3 Luku

3 Luku

Profeetan rukous ja ylistys.

Propheta, kuultuansa vitsauksen välttämättömyyden, rukoilee Herraa vihassa muistamaan laupiutta.

II. Luettelee entisiä Jumalan hyviä töitä vangeille lohdutukseksi ja pelastuksen toivoksi.

III. Surunsa alla turvaa Lunastajaansa.

1. Profeetta Habakukin rukous; virren tapaan.

1. Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.

2. Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen peljästynyt. Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta.

2. Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa muista laupiutta.

3. Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä.

3. Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta*, Sela! hänen kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan.

2. Moos. 19:16 Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta.

2 Mos 19:16. Kuin kolmas päivä tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkäisen jylinä ja tulen leimaus, ja paksu pilvi vuoren päälle, ja sangen väkevä basunan ääni: niin kaikki kansa, jotka leirissä olivat, pelvosta vapisivat.

5. Moos. 33:2 hän sanoi: Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli.

5 Mos 33:2. Ja sanoi: Herra on tullut Sinaista*, ja noussut heille Seiristä**, ja ilmestynyt Paranin vuorelta, ja on tullut kymmenentuhannen pyhän kanssa, ja tulinen laki hänen oikiassa kädessänsä heidän tykönsä.

Tuom. 5:4 Kun sinä, Herra, lähdit liikkeelle Seiristä, kun sinä tulit astuen Edomin maasta, niin maa järisi, ja taivaat vuotivat, pilvet vuotivat vettä.

Tuom 5:4. Herra, kuin sinä läksit Seiristä* ja kävit Edomin kedolta, silloin maa vapisi, taivaat myös tiukkuivat, ja pilvet pisaroitsivat vettä.

4. Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho.

4. Hänen paisteensa oli niin kuin valkeus*, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu.

2. Moos. 24:17 Ja Herran kirkkaus vuoren kukkulalla näytti israelilaisten silmissä kuluttavalta tulelta.

2 Mos 24:17. Ja Herran kunnia oli nähdä niinkuin kuluttavainen tuli, vuoren kukkulalla, Israelin lasten edessä.

5. Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.

5. Hänen edellänsä kävi rutto*, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä.

2. Moos. 9:3 niin katso, Herran käsi on lyövä sinun karjaasi, joka on kedolla, hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita ylen ankaralla ruttotaudilla.

2 Mos 9:3. Katso, Herran käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla, hevosten päällä, aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä, lammasten päällä, sangen raskaan ruttotaudin kanssa.

2. Moos. 12:29 Ja puoliyön aikana tapahtui, että Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa olevan vangin esikoiseen asti, ynnä kaikki karjan esikoiset.

2 Mos 12:29. Ja tapahtui puoliyön aikana, että Herra löi kaikki esikoiset Egyptin maalla, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa istuman piti, niin vangin esikoiseen asti, joka oli vankihuoneessa, ja kaikki eläinten esikoiset.

6. Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset.

6. Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi.

Ps. 68:8 Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä, kun sinä kuljit erämaassa, - Sela -

7. Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telttavaatteet vapisevat.

7. Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan.

Tuom 7:21. Ja jokainen seisoi siallansa leirin ympärillä. Silloin rupesi kaikki leiri juoksemaan, huutamaan ja pakenemaan.

8. Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako sinun vihasi virtoja, merta sinun kiivastuksesi, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla?

8. Etkös, Herra, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses meressä*? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton.

2. Moos. 14:26 Mutta Herra sanoi Moosekselle: Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä.

2 Mos 14:26. Mutta Herra sanoi Mosekselle: ojenna kätes meren ylitse, että vedet juoksisivat Egyptiläisten ylitse, heidän vaunuinsa ja ratsasmiestensä ylitse.

2 Mos 14:29. Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta, ja vedet olivat heille niin kuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa.

2. Moos. 15:3 Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä.

2 Mos 15:3. Herra on äsken sotamies: Herra on hänen nimensä.

9. Paljas, paljastettu on sinun jousesi: valat, vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan.

9. Sinä veit sinun joutses edes, niin kuin sinä olet sukukunnille vannonut ja sanonut, Sela! ja jaoit virrat maassa.

5. Moos. 32:41 kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä -

Jos 3:16. Niin seisoi se vesi, joka ylimmäiseltä puolelta juoksee, koottuna yhdessä läjässä, sangen kaukana Adamin kaupungin puolessa, joka on Zartanin tykönä; mutta se vesi, joka juoksi alas korven mereen, nimittäin Suolaiseen mereen, väheni ja juoksi pois; niin meni kansa yli Jerihon kohdalla.

10. Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade purkaa vettä, syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle.

10. Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat*, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen.

Ps. 77:19 Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.

Ps 77:19. Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

11. Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa.

11. Aurinko ja kuu seisoivat siallansa*; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja sinun sauvas pitkäisen leimauksella.

Joos. 10:12 Silloin puhui Joosua Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa.

Jos 10:12. Silloin puhui Josua Herralle sinä päivänä, jona hän antoi Amorilaiset Israelin lasten eteen, ja sanoi Israelin läsnä ollessa: aurinko, seiso alallas* Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa.

Jos 10:13. Ja aurinko ja kuu seisahtivat, siihenasti kuin kansa kosti vihamiehensä. Eikö tämä ole kirjoitettu hurskaan kirjassa? Niin seisoi aurinko keskellä taivasta ilman laskemata koko päivän.

12. Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa.

12. Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas.

13. Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.

13. Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, Sela!

14. Sinä lävistät heidän omilla keihäillään pään heidän johtajiltansa, jotka hyökkäävät hajottamaan minua - se on heidän ilonsa - aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa.

14. Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niin kuin tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niin kuin he olisivat köyhän syöneet salaisesti.

15. Sinä ajat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua.

15. Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa.

Ps. 77:20 Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.

16. Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.

16. Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa minä saisin levätä vaivani ajalla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii meitä vastaan.

17. Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa.

17. Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman: öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman.

18. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa.

18. Mutta minä iloitsen Herrassa, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.

Ps. 46:2 Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.

Ps 46:4. Vaikka vielä meri pauhais ja lainehtis*, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, Sela!

Ps 46:5. Kuitenkin on Jumalan kaupunki* ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat.

19. Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani. Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani.

19. Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niin kuin peuran jalat*, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani.

2. Sam. 22:34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

2 Sam 22:34. Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.

Ps. 18:34 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

Habakukin Kirjan loppu.