3 luku

Varoitus kielen synneistä 1 – 12 ja kehoitus etsimään ylhäältä tulevaa viisautta ja osoittamaan sitä vaelluksessa 13 – 18.

1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

1 Veljeni, älkää monet *olko opettajia*, sillä tiedätte, että saamme sitä kovemman tuomion.

1. Älkäät, rakkaat veljeni, jokainen pyytäkö opettajana olla, tietäen, että me sitä suuremman tuomion saamme.

1. ÄLkät rackat weljeni jocainen pyytkö opettajana olla tieten että me sitä suuremman duomion saamme:

1. ELket rackat Welieni/ iocainen pytkö Opettaiat olla/ Tieten/ ette me site swreman Domion saama. (Älkäät rakkaat weljeni/ jokainen pyytäkö opettajat olla/ Tieten/ että me sitä suuremman tuomion saamme.)

2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.

2 Sillä usein* kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään koko ruumiinsa.

2. Sillä moninaisissa me kukin puutumme. Mutta joka ei puheessa lankee, se on täydellinen mies, joka voi myös koko ruumiinsa suistaa.

2. Sillä moninaises me cukin puutumma. Mutta joca ei puhes lange se on täydellinen mies joca woi coco ruumins suista.

2. Sille moninaises me caiki putu'ma. Mutta ioca ei Puhesa langea/ se on teudhelinen Mies/ ioca woi mös coco rumins Suiszila hallita. (Sillä moninaisessa me kaikki puutumme. Mutta joka ei puheessa lankea/ se on täydellinen mies/ joka woi myös koko ruumiinsa suitsilla hallita.)

3 Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin.

3 *Katso, panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, ja* ohjaamme niitten koko ruumiin.

3. Katso, me panemme hevosten suuhun suitset, että he meitä kuulisivat, ja heidän koko ruumiinsa me käännämme ympäri.

3. Cadzo me panemma hewoisten suuhun suidzet että he meitä cuulisit ja heidän coco ruumins me ymbärinskäännämme.

3. Catzo me panema Heuoisten Suhun Suitzet/ ette he meite cwlisit/ ia heiden coco rumins me ymberinskänem. (Katso me panemme hewosten suuhun suitset/ että me meitä kuulisit/ ja heidän koko ruumiinsa me ympärinsä käännämme.)

4 Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.

4 Katso, laivatkin, jotka ovat niin isoja ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne (tahansa) perämiehen mieli tekee.

4. Katso, laivat myös, ehkä kuinka suuret he ovat ja jaloilta tuulilta ajetaan, kuitenkin he käännetään ympäri vähällä perälaudalla, kuhunka se tahtoo, joka sitä hallitsee.

4. Cadzo Laiwat myös ehkä cuinga suuret he omat ja jaloilda tuulilda ajetan cuitengin he ymbärinskäätän pienellä styrillä cuhunga se tahto joca sitä hallidze:

4. Catzos/ Laiuat mös echke quinga swret ne ouat ia ialoilda Twlilda aetan/ quite'gi he ymberiketen pienelle Styryllä cuhunga hen tacto ioca sen hallitzepi. (Katsos/ Laiwat myös ehkä kuinka suuret ne owat ja jaloilta tuulilta ajetaan/ kuitenkin he ympäri käännetäään pienella styrillä (peräsimellä) kuhunka hän tahtoo joka sen hallitseepi.)

5 Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!

5 Samoin myös kieli on pieni jäsen, mutta kerskaa kovasti*. Katso, pieni tuli — kuinka suuren metsän se sytyttää!

5. Niin myös kieli on piskuinen jäsen, ja kuitenkin suuria asioita toimittaa. Katso, vähä tuli, kuinka suuren metsän se sytyttää,

5. Nijn myös kieli on piscuinen jäsen ja cuitengin suuria asioita toimitta.

5. Nin mös Kieli ombi yxi piskuinen Jäsen/ ia swret cappalet wlostoimitta. (Niin myös kieli ompi yksi piskuinen jäsen/ ja suuret kappaleet ulos toimittaa.)

6 Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.

6 Myös kieli on tuli, vääryyden maailma. (Näin) kieli on jäsenistämme se, joka tahraa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.

6. Ja kieli on myös tuli, maailma vääryyttä täynnänsä; niin on myös kieli meidän jäsentemme seassa, joka koko ruumiin saastuttaa, ja sytyttää kaiken meidän menomme, koska se helvetistä syttyy.

6. Cadzo wähä tuli suuren medsän sytyttä. Ja kieli on myös yxi tuli mailma wääryttä täynäns. Nijn on myös kieli meidän jäsendem seas joca coco ruumin saastutta ja sytyttä caiken meidän menom cosca se helwetistä sytty.

6. Catzos/ yxi wähe tuli/ quinga swren Metzen se sytyttepi? Ja Kieli o'bi mös yxi Tuli/ yxi Mailma wärytte teune's. Nin ombi Kieli meide' Jäsenein seas/ ia saastutta coco rumin/ ia ylessytyttepi caiken meiden Meno'na/ coska se Heluetiste ylessyttypi. (Katsos/ yksi wähä tuli/ kuinka suuren metsän se sytyttääpi? Ja kieli ompi myös yksi tuli/ yksi maailma wääryyttä täynnänsä. Niin ompi kieli meidän jäsenein seassa/ ja saastuttaa koko ruumiin/ ja ylös sytyttääpi kaiken meidän menonne/ koska se helwetistä ylös syttyypi.)

7 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;

7 Sillä kaiken, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon ihmisluonto kesyttää ja on kesyttänyt.

7. Sillä kaikki luonto, sekä petoin että lintuin ja kärmetten ja merellisten, tehdään lakiaksi, ja on lakiaksi tehty inhimilliseltä luonnolta.

7. Sillä caicki luonnot sekä petoin että linduin ja kärmetten ja merellisten tehdän lakiaxi ja owat lakiaxi tehdyt inhimillisestä luonnosta.

7. Sille ette caiki Loonot seke Petoin ette Linduin/ ia Kermetten ia Merelisten/ Lakioitetan/ ia lakioitut ouat Inhimilisesta Loonosta. (Sillä että kaikki luonnot sekä petoin että lintuin/ ja käärmeitten ja merellisten/ lakioitetaan/ ja lakioitut owat inhimillisestä luonnosta.)

8 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.

8 Mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää. Se on hillitön* ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.

8. Mutta kieltä ei taida yksikään ihminen asettaa, sitä levotointa pahuutta, kuolettavaista myrkkyä täynnänsä.

8. Mutta kieldä ei taida yxikän ihminen lakiaxi tehdä sitä lewotoinda pahutta cuolettawaista myrckyä täynäns.

8. Mutta Kieldä ei yxiken Inhiminen taida lakioitta/ se Leuotoin pahuus/ teusi surmalisie Myrkyie. (Mutta kieltä ei yksikään ihminen taida lakioittaa/ se lewotoin pahuus/ täysi surmallisia myrkkyä.)

9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;

9 Sen avulla kiitämme Jumalaa* ja Isää, ja sillä kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja.

9. Sen kautta me kiitämme Jumalaa ja Isää, ja sen kautta me myös kiroilemme ihmisiä, jotka Jumalan kuvan jälkeen luodut ovat.

9. Sen cautta me kijtämme Jumalata ja Isä ja sen cautta me myös kiroilemma ihmisiä jotca Jumalan cuwan jälken luodut owat.

9. Sen cautta kijte'me me Jumalata ia Ise/ ia sen sama' cautta me kiroileme Inhimisie iotca Jumalan Cuuan ielkin loodhut ouat. (Sen kautta kiitämme me Jumalata ja Isää/ ja sen saman kautta me kiroilemme ihmisiä jotka Jumalan kuwan jälkeen luodut owat.)

10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.

10 Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Veljeni, tämä ei saa olla näin.

10. Yhdestä suusta kiitos ja kirous käy ulos. Ei se niin, rakkaat veljeni, oleman pidä.

10. Yhdestä suusta kijtos ja kirous uloskäy. Ei sen nijn ( rackat weljet ) oleman pidä.

10. Samasta Suusta Kitos ia Kirous wloskieuuet. Eipe sen nijn (rackat Welieni) oleman pidhe. (Samasta suusta kiitos ja kirous ulos käywät. Eipä sen niin (rakkaat weljeni) oleman pidä.)

11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?

11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta?

11. Kuohuuko joku lähde yhdestä huovosta makiaa ja karvasta vettä?

11. Cuohuco jocu lähde yhdestä huogosta makiata ja carwasta wettä?

11. Wloskohuco mös yxi Lehdhe ydheste Hoosta makian ia caruan wedhen? (Ulos kuohuuko myös yksi lähde yhdestä huokosesta makian ja karwaan weden?)

12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.

12 Veljeni, ei kai viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja tai viinipuu viikunoita? *Samoin ei mikään lähde voi antaa suolaista ja makeaa vettä.*

12. Taitaako, rakkaat veljeni, fikunapuu kantaa öljyä, taikka viinapuu fikunia? Niin ei taida myös yksikään lähde suolaista ja makiaa vettä vuotaa.

12. Taitaco myös rackat weljet yxi Ficunapuu canda Öljyä taicka wijnapuu ficunita? Nijn ei taida myös yxikän lähde suolaista ja makiata wettä wuota.

12. Taitaco mös/ rackat weliet/ yxi Ficuna Puu ca'da Oliu/ taicka wina puu Ficunata? Nin ei taidha mös yxiken Lehdhe soolaista ia makiata wette anda. (Taitaako myös/ rakkaat weljet/ yksi wiikunapuu kantaa öljy/ taikka wiinapuu wiikunata? Niin ei taida myös yksikään lähde suolaista ja makiata wettä antaa.)

13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.

13 Kuka keskellänne on viisas ja ymmärtäväinen? Tuokoon hän hyvällä vaelluksellaan näkyviin tekonsa viisauden sävyisyydessä.

13. Kuka viisas ja taitava on teidän seassanne, se osoittakaan hyvällä menollansa työnsä viisauden siveydessä.

13. Cuca wijsas ja cawala on teidän seasan? Se osottacan hänen hywällä menollans hänen työns siweydes ja wijsaudes.

13. Cuca Wisas ia Cauala ombi teidhen keskenen? Se osottacan henen hyuelle Menollans henen Töönse Siweydhes ia wisaudhes. (Kuka wiisas ja kawala ompi teidän keskenän? Se osoittakan hänen hywällä menollansa hänen työnsä siweydessä ja wiisaudessa.)

14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.

14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää pöyhkeilkö älkääkä valhetelko totuutta vastaan.

14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riita sydämessänne, niin älkäät kerskatko ja älkäät valehdelko totuutta vastaan;

14. Mutta jos teillä on catkera kijwaus ja rijta sydämesän nijn älkät kerscatco ja älkät walehtelco totuutta wastan.

14. Mutta ios teille ombi catkera kijuaus/ ia Rijta teidhe' Sydemesen/ nin elket kerskaco/ ia elket walectelco Totutta wastan. (Mutta jos teille ompi katkera kiiwaus/ ja riita teidän sydämessänne/ niin älkäät kerskatko/ ja älkäät walhetelko totuutta wastaan.)

15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.

15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajista lähtevää.

15. Sillä ei se ole viisaus, joka ylhäältä tullut on, vaan maallinen, inhimillinen ja perkeleellinen.

15. Sillä ei se ole se wijsaus joca ylhäldä tullut on waan maalinen inhimillinen ja Perkelelinen.

15. Sille eipe teme ole se wisaus ioca ylehelde tullut ombi/ wa' Maalinen/ Inhimilinen/ ia Perkelelinen. (Sillä eipä tämä ole se wiisaus joka ylhäältä tullut ompi/ waan maallinen/ inhimillinen/ ja perkeleellinen.)

16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

16 Sillä missä on kiivaus ja riitaisuus, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

16. Sillä kussa kiivaus ja riita on, siellä on myös sekaseuraisuus ja kaikki paha meno.

16. Sillä cusa kijwaus ja rijta on siellä on myös secaseuraisus ja caicki paha meno.

16. Sille ette cusa Kijuaus ia Rijta ombi/ sielle ombi Secaseuraus/ ia caiki paha Meno. (Sillä että kussa kiiwaus ja riita ompi/ siellä ompi sekaseuraus/ ja kaikki paha meno.)

17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksi puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, epäilemätön ja teeskentelemätön.

17. Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, siviä, uskova, täynnä laupiutta ja hyviä hedelmiä, eriseuratoin ja ulkokullatoin.

17. Mutta se wijsaus joca ylhäldä on se on puhdas rauhallinen siwiä uscowa täynäns laupiutta ja hywiä hedelmitä eriseuratoin ja ulcocullatoin.

17. Mutta se Wisaus ioca ylhelde ombi/ se on ensin puhdas/ sitelehin Rauhalinen/ Siuie/ Uskoittaua/ teusi Laupiutta/ ia hyuie Hedhelmite/ Eriseuratoin Wlconcullatoin. (Mutta se wiisaus joka ylhäältä ompi/ se on ensin puhdas/ siitä lähin rauhallinen/ siweä/ uskottawa/ täysi laupiutta/ ja hywää hedelmitä/ eriseuratoin ulkokullatoin.)

18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.

18. Mutta vanhurskauden hedelmä rauhassa kylvetään niille, jotka rauhan pitävät.

18. Mutta wanhurscauden hedelmät rauhasa kylwetän nijlle jotca rauhan pitäwät.

18. Mutta ne Wanhurskaudhen Hedhelmet/ kylueten rauhasa ninen iotca Rauhan piteuet. (Mutta ne wanhurskauden hedelmät/ kylwetään rauhassa niiden jotka rauhan pitäwät.)