2 luku

Paavali kehoittaa filippiläisiä olemaan yksimielisiä ja Kristuksen esikuvan mukaan nöyriä 1 – 11 sekä pelolla ahkeroimaan, että pelastuisivat 12 – 18, toivoo pian voivansa lähettää heidän tykönsä Timoteuksen ja itsekin tulla Filippiin 19 – 24, jonne nyt palauttaa kovasta taudista parantuneen Epafrodituksen 25 – 30.

1 Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,

1 Jos siis on jotain kehoitusta Kristuksessa, jos jotain rakkauden lohtua, jos jotain Hengen yhteyttä, jos jotain sydämellisyyttä ja laupeutta,

1. Jos siis joku neuvo on teidän tykönänne Kristuksessa, jos joku rakkauden lohdutus, jos joku hengen osallisuus, jos joku sydämellinen rakkaus ja laupius,

1. ONgo nyt neuwo teidän tykönän Christuxes ongo lohdutust rakaudes ongo Hengen osallisutta ongo sydämelist rackautta ja laupiutta ?

1. ONgo nyt iotakan manausta teiden tykenen Christusesa/ Onga iotaki lohutosta Rackaudhesa/ Ongo iotaki Hengen Osalisutta/ Ongo iotaki sydhemelist rackautta ia Laupiutta. (Onko nyt jotakin manausta teidän tykönän Kristuksessa/ Onko jotakin lohdutusta rakkaudessa/ Onko jotakin Hengen osallisuutta/ Onko jotakin sydämellistä rakkautta ja laupiutta.)

2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset

2 niin tehkää iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä, teillä on sama rakkaus ja yksimielisinä ajattelette samaa,

2. Niin täyttäkäät minun iloni, että teillä olis yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtäpitäväiset.

2. Nijn täyttäkät minun ilon että teillä olis yxi mieli yhtäläinen rackaus ja te olisitta yximieliset ja yhtäpitäwäiset.

2. Nin teuteket minun ilon/ Ette teille olis yxi mieli/ ychteleinen Rackaus/ yximieliset/ ia ychtepiteueiset olisitta. (Niin tehkäät minun ilon/ Että teillä olisi yksi mieli/ yhtäläinen rakkaus/ yksimieliset ja yhtäpitäwäiset olisitte.)

3 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

3 ette tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan nöyryydessä pitäen toisia itseänne parempina.

3. Älkäät tehkö mitään riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessä pitäin toinen toisensa parempana kuin itsensä.

3. Älkät tehkö mitän rijdan eli turhan cunnian cautta waan nöyryden pitäin toinen toisens parembana cuin idzens.

3. Elket miten techkö rijdhan eli turhan cunnian cautta/ Waan neurydhen cautta piteket keskenen toinen toisensa ialombana quin itze henense. (Älkäät mitään tehkö riidan eli turhan kunnian kautta/ Waan nöyryyden kautta pitäkäät keskenän toinen toisensa jalompana kuin itse hänensä.)

4 ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.

4 Älkää katsoko kukin vain omaa hyötyänne, vaan* myös toisten hyötyä.

4. Ja älkään jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta.

4. Ja älkän jocainen oma parastans cadzoco waan toisen parasta.

4. Ja elken cuki itze parastans catzoco/ waan iocainen toisensa parasta. (Ja älkään kukin itse parastansa katsoko/ waan jokainen toisensa parasta.)

5 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

5 Olkoon (siis) teillä se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksellakin,

5. Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,

5. Cullakin olcon se ajatus cuin Christuxella Jesuxella oli

5. Sille se sama halu olcohon teisse/ quin mös oli Christuses Iesuses/ (Sillä se sama halu olkoon teissä/ kuin myös oli Kristuksessa Jesuksessa.)

6 joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,

6 joka ei, vaikka Hänellä oli Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen,

6. Joka, vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla,

6. Joca waicka hän oli Jumalan muodos ei lukenut saalihixi Jumalan muotoinen olla:

6. Joca waicka hen oli Jumalan caltainen/ eipe hen wäkiwallaxi lukenut/ Jumalan caltainen olla/ (Joka waikka hän oli Jumalan kaltainen/ eipä hän wäkiwallaksi lukenut/ Jumalan kaltainen olla/)

7 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

7 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan hahmon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja havaittiin olennoltaan sellaiseksi kuin ihminen.

7. Vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi,

7. Waan alensi idzens otti orjan muodon päällens ja tuli muiden ihmisten wertaisexi ja löyttin menoisa nijncuin ihminen.

7. Waan itze'se tyhijexi laski/ otti Orian modhon pälense/ ia tuli muidhen Inhimisten wertaisexi/ ia menoista ninquin Inhiminen leuttin/ (Waan itsensä tyhjäksi laski/ otti orjan muodon päällensä/ ja tuli muiden ihmisten wertaiseksi/ ja menoista niinkuin ihminen löydettiin.)

8 hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

8 Hän nöyryytti itsensä ollen kuuliainen kuolemaan asti, aina ristin kuolemaan asti.

8. Ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen, nöyryytti itsensä ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ja ristin kuolemaan asti.

8. Nöyrytti idzens ja oli cuoleman saacka cuuliainen ja Ristin cuoleman asti.

8. Itzense neurytti/ ia oli cwliainen haman Cooleman saacka/ ia/ Ristin cooleman asti. (Itsensä nöyryytti/ ja oli kuuliainen hamaan kuolemaan saakka/ ja /ristinkuolemaan asti.)

9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,

9 Sen vuoksi Jumala onkin Hänet korkealle korottanut ja antanut Hänelle nimen, joka on kaikkia nimiä korkeampi,

9. Sentähden on Jumala hänen myös korottanut ja antanut hänelle nimen, joka kaikkia nimiä suurin on:

9. Sentähden on Jumala hänen myös corgottanut ja andanut hänelle nimen joca caickia nimiä suurin on

9. Senteden ombi Jumala mös Henen yleskorghottanut/ ia andanut Henelle ydhen Nimen ioca caikein nimein ylitze on/ (Sentähden ompi Jumala myös hänen ylöskorottanut/ ja antanut Hänelle yhden nimen joka kaikkein nimein ylitse on/)

10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,

10 jotta kaikki polvet — sekä taivaallisten että maallisten ja maan alaisten olentojen — notkistuisivat Jeesuksen nimeen

10. Että Jesuksen nimeen pitää kaikki polvet heitänsä kumartaman, jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat,

10. Että Jesuxen nimeen pitä caicki polwet heidäns cumartaman jotca Taiwasa ja maan päällä ja maan alla owat.

10. Ette Iesusen Nimehen pite caiki Poluet cumartaman/ iotca Taiuasa ia Maan päle ia maan alla ouat/ (Että Jesuksen nimeen pitää kaikki polwet kumartaman/ jotka taiwaassa ja maan päällä ja maan alla owat/)

11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

11 ja jokainen kieli tunnustaisi *Isän Jumalan* kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

11. Ja kaikki kielet pitää tunnustaman, että Jesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi.

11. Ja caicki kielet pitä tunnustaman että Jesus Christus on HERra Isän Jumalan cunniaxi.

11. ia caiki Kielet pite tunnustaman/ Ette Iesus Christus ombi HERRA/ Isen Jumalan cunniaxi. (ja kaikki kielet pitää tunnustaman/ Että Jesus Kristus ompi HERRA/ Isän Jumalan kunniaksi.)

12 Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;

12 Siis, rakkaani, niin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa — ei ainoastaan niin kuin läsnä ollessani, vaan paljoa enemmän nyt poissa ollessani — pelolla ja vavistuksella oman pelastuksenne hyväksi,

12. Sentähden, minun rakkaani, niinkuin te aina olette kuuliaiset olleet, (ei ainoastansa minun läsnäollessani, mutta nyt paljoa enemmin minun poissa-ollessani), laittakaat pelvolla ja vapistuksella, että te autuaaksi tulisitte.

12. SEntähden minun rackani nijncuin te aina oletta cuuliaiset ollet ei ainoastans minun läsnä ollesani mutta myös paljo enämmin minun poisollesani laittacat pelgolla ja wapistuxella että te autuaxi tulisitta:

12. Nyt senteden minun Rackahani/ ninquin te aina oletta cwliaiset olleet/ Ei ainostans minun tykenollesani/ waan mös nyt palio enemin minun poisollesani/ souitelcat Pelghon ia wapistoxen cansa/ ette te autuaxi tulisitta. (Nyt sentähden minun rakkahani/ niinkuin te aina olette kuuliaiset olleet/ Ei ainoastansa minun tykön ollessani/ waan myös nyt pajon enemmin minun pois ollessani/ sowitelkaat pelon ja wapistuksen kanssa/ että te autuaaksi tulisitte.)

13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen, että tekemisen mielisuosionsa parhaaksi.

13. Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että toimituksen, hyvän suosionsa jälkeen.

13. Sillä Jumala waicutta teisä sekä tahdon että toimituxen hänen hywän suosions jälken.

13. Sille Jumala on se/ ioca teisse waikuttapi/ seke tahdhon ette mös teghon/ henen hyuen sosionsa ielken. (Sillä Jumala on se/ joka teissä waikuttaapi/ sekä tahdon että myös teon/ hänen hywän suosionsa jälkeen.)

14 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä,

14 Tehkää kaikki ilman nurinaa ja epäröintiä,

14. Tehkäät kaikki napisematta ja kamppailematta.

14. Tehkät caicki napisemata ja epäilemätä:

14. Techket caiki ilman napitzemata ia ilman epelemete/ (Tehkäät kaikki ilman napisematta ja ilman epäilemättä/)

15 että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,

15 jotta olisitte moitteettomat ja puhtaat, nuhteettomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joitten joukossa loistatte valonlähteinä maailmassa,

15. Että te olisitte laittamattomat ja yksivakaiset, nuhteettomat Jumalan lapset pahanilkisen ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden seassa te paistakaat niinkuin kynttilät maailmassa,

15. Että te olisitta paidzi panetusta selkiät ja laittamattomat Jumalan lapset sen äpärän ja häijyn sugun keskellä ja paistacat heidän seasans nijncuin kyntilät mailmasa sijnä että te elämän sanasa pysytte.

15. Senpäle ette te olisitta paitzi panetusta ia selkiet/ ia Jumala' Lapset/ laittamattomat/ sen äperen ia heijun Sughun keskelle/ Joinenga seas te paistacat ninquin Kyntelet mailmassa/ sijnä/ ette te Elemen Sanassa pysytte/ (Sen päälle että te olisitte paitsi panetusta ja selkeät/ ja Jumalan lapset/ laittamattomat/ sen äpärän ja häijyn suwun keskellä/ Joinenka seassa te paistakaat niinkuin kynttilät maailmassa/ siinä/ että te Elämän Sanassa pysytte/)

16 tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.

16 pysyessänne elämän sanassa, minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä vaivaa nähnyt.

16. Että te elämän sanassa pysytte, minulle Kristuksen päivänä kerskaamiseksi, etten minä hukkaan juossut olisi eli turhaan työtä tehnyt.

16. Minulle Christuxen päiwänä kerscamisexi etten minä huckan juosnut olis eli turhan työtä tehnyt.

16. Minulle kerskamisexi Christusen peiuenä/ ettei mine huckan iooxenut olisi/ taicka turhan töte tehnyt. (Minulle kerskaamiseksi Kristuksen päiwänä/ ettei minä hukkaan juoksenut olisi/ taikka turhaan työtä tehnyt.)

17 Vaan jos minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne;

17 Mutta jos minut uhrataankin * teidän uskonne uhri- ja palvelutoimituksen vuoksi*, niin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne.

17. Ja jos minä uhrattaisiin teidän uhrin ja uskon palveluksenne tähden, niin minä iloitsen ja riemuitsen kaikkein teidän kanssanne.

17. Ja jos minä uhrataisin teidän usconna uhrin ja Jumalan palweluxenne tähden nijn minä iloidzisin ja riemuidzisin caickein teidän cansan.

17. Ja waicka ios mine * Wffrataisin ylitze teiden Uskon ia Jumalanpalueluxen Wffrin/ Nin mine iloitzen ia remuitze' teiden caikein cansan. (Ja waikka jos minä uhrattaisiin ylitse teidän uskon ja jumalanpalweluksen uhrin/ Niin minä iloitsen ja riemuitsen teidän kaikkein kanssan.)

18 samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa minun kanssani!

18 Samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa kanssani!

18. Sentähden tekin minun kanssani iloitkaat ja riemuitkaat.

18. Sentähden pitä teidängin minun cansani iloidzeman ja riemuidzeman.

18. Sen saman syyn tedhen pite teiden mös iloitzeman/ ia remuitzeman minun cansani. (Sen saman syyn tähden pitää teidän myös iloitseman/ ja riemuitseman minun kanssani.)

19 Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on.

19 Mutta Herrassa Jeesuksessa toivon pian voivani lähettää* Timoteuksen luoksenne, jotta minäkin olisin hyvillä mielin saatuani tietää tilanne.

19. Mutta minä toivon Herrassa Jesuksessa, että minä pian Timoteuksen teidän tykönne lähetän, että minäkin ihastuisin, kuin minä tietää saan, kuinka teidän tilanne on.

19. MUtta minä toiwon HERras Jesuxes että minä pian Timotheuxen teidän tygönne lähetän että minäkin ihastuisin cosca minä tietä saan cuinga teidän kätenne käy:

19. Mutta mine toiuon Herras Iesusesa/ ette mine pian leheten Timotheusen teiden tygen/ ette mineki ihastuxis olisin/ coska mine saan tiete quinga teiden käten kieupi. (Mutta minä toiwon Herrassa Jesuksessa/ että minä pian lähetän Timoteuksen teidän tykön/ että minäkin ihastuksissa olisin/ koska minä saan tietää kuinka teidän käten käypi.)

20 Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne;

20 Minulla ei näet ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi asioistanne,

20. Sillä ei minulla ole ketään, jolla yksi mieli minun kanssani on ja joka niin visusti murheen teistä pitää.

20. Sillä ei minulla ole ketän jolla yxi mieli minun cansani on ja joca nijn wisust murhen teistä pitä.

20. Sille ei ole minulla keten/ iolla iwri nin ombi yxi mieli minun cansani/ iolla nin kijndie mureh teiste ombi. (Sillä ei ole minulla ketään/ jolla juuri niin ompi yksi mieli minun kanssani/ jolla niin kiinteä murhe teistä ompi.)

21 sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.

21 sillä kaikki etsivät omaansa, eivät sitä, mikä on Kristuksen Jeesuksen.

21. Sillä he etsivät kaikki omaansa ja ei niitä mitkä Jesuksen Kristuksen ovat.

21. Sillä he edziwät caicki omaistans ja ei Jesuxen oma.

21. Sille he caiki etziuet omahistans/ ia ei Iesusen Cheistusen oma. (Sillä he kaikki etsiwät omaansa/ ja ei Jesuksen Kristuksen omaa.)

22 Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä.

22 Mutta hänen koetellun mielensä tunnette, että niin kuin poika isäänsä, hän on kanssani palvellut ilosanoman julistamisessa.

22. Mutta te tiedätte hänen koettelemuksensa; sillä niinkuin lapsi isänsä kanssa on, niin on hän minun kanssani evankeliumissa palvellut.

22. Mutta te tiedätte hänen kiusauxens: sillä nijncuin lapsi Isäns cansa on nijn on hän minun cansani Evangeliumis palwellut.

22. Mutta te tiedette hene' kiusauxe's. Sille quin Lapsi Isens cansa/ nin hen on Eua'geliumis minu' cansani paluellut. (Mutta te tiedätte hänen kiusauksensa. Sillä kuin lapsi isänsä kanssa/ niin hän on ewankeliumissa minun kanssani palwellut.)

23 Hänet minä siis toivon voivani lähettää heti, kun olen saanut nähdä, miten minun käy.

23 Hänet siis toivon voivani lähettää heti saatuani nähdä, miten minun käy.

23. Tämän siis minä toivon lähettäväni, kuin minä olen asiani toimittanut.

23. Sen minä toiwon cohta teille lähettäwäni cosca minä olen asiani toimittanut.

23. Sen saman mine toiuon teille cochta lehette coska mine olen asijoittani catzonut. (Sen saman minä toiwon teille kohta lähettää koska minä olen asioitani katsonut.)

24 Ja minä luotan Herrassa siihen, että itsekin pian olen tuleva.

24 Mutta luotan Herrassa siihen, että itsekin pian tulen.

24. Mutta minä uskallan Herran päälle, että minä itsekin olen pian tuleva.

24. Mutta minä uscallan HERran päälle että minä idzekin olen pian sinne tulewa.

24. Mutta mine Uskalan Herran päle/ ette mine mös itze pian olen tuleua. (Mutta minä uskallan Herran päälle/ että minä myös itse pian olen tulewa.)

25 Katson kuitenkin välttämättömäksi palauttaa luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafrodituksen, teidän lähettinne ja auttajan minun tarpeissani.

25 Olen kuitenkin pitänyt välttämätönnä lähettää luoksenne Epafrodituksen, veljeni ja työkumppanini ja taistelutoverini, teidän lähettinne ja minun tarpeeni täyttäjän*.

25. Vaan minä olen nähnyt tarpeelliseksi teidän tykönne lähettää veljeä Epaphroditusta, joka minun virkaveljeni ja sotakumppanini ja teidän myös apostolinne on, joka minua myös tarpeessani autti;

25. WAan minun nähdäxeni olis tarpellinen teidän tygönne lähettä welje Epaphroditusta joca minun apulaisen ja sotacumpanin ja teidän myös Apostolin on: joca minua hädäs palweli:

25. Waan minun nähdhexeni olis tarpelinen/ teiden tygen lehette sen Welien Epaphroditum/ ioca minun Apumiehen/ ia Sotacumpanin/ ia teiden Apostolin ombi/ ioca minua hädhese palueli. (Waan minun nähdäkseni olis tarpeellinen/ teidän tykön lähettää sen weljen Epaphroditum/ joka minun apumiehen/ ja sotakumppanin ja teidän apostolin ompi/ joka minua hädässä palweli.)

26 Sillä hän ikävöi teitä kaikkia ja on kovin levoton siitä, että olitte kuulleet hänen sairastavan.

26 Sillä hän oli ikävissään kaikkien teidän tähtenne ja levoton, koska olitte kuulleet hänen sairastavan.

26. Sillä hän ikävöitsi kaikkia teitä, ja oli kovin suruissansa, että te hänen sairaaksi kuulleet olitte.

26. Sillä hän ikäwöidze caickia teitä ja oli suruisans että te hänen kipiäxi cuullet olitta nijncuin hän jo cuolema kielis olikin.

26. Senwooxi ette hen teite caiki ikewöitzi/ ia oli sangen surusans/ senteden ette te cwllet olitta henen kipieexi/ Ninquin hen mös totta oli io coolemakielis. (Sen wuoksi että hän teitä kaikkia ikäwöitsi/ ja oli sangen surussansa/ sentähden että te kuulleet olitte hänen kipeeksi/ Niinkuin hän myös totta oli jo kuolemankielissä.)

27 Ja hän olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle.

27 Hän olikin sairaana, kuoleman kielissä. Mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, jotten saisi murhetta murheen lisäksi.

27. Ja tosin hän oli jo kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti hänen päällensä, ja ei ainoastaan hänen, vaan myös minun päälleni, etten minä murhetta murheen päälle olisi saanut.

27. Mutta Jumala armahti hänen päällens ei ainoastans hänen päällens waan myös minun päälleni etten minä murhetta murhen päälle olis saanut.

27. Mutta Jumala armachti henen pälens/ Ja ei waiuoin henen pälens/ waan mös minun pälen/ ettei minun pitenyt saaman murehta murehen päle. (Mutta Jumala armahti hänen päällensä/ Ja ei waiwoin hänen päällensä/ waan myös minun päällen/ ettei minun pitänyt saaman murhetta murheen päälle.)

28 Lähetän hänet sentähden kiiruimmiten, että te hänet nähdessänne taas iloitsisitte ja minäkin olisin murheettomampi.

28 Lähetän hänet sen vuoksi sitä pikemmin, jotta te hänet nähdessänne taas iloitsisitte ja minä olisin murheettomampi.

28. Sentähden olen minä hänen sitä pikemmin lähettänyt, että te taas hänen saisitte nähdä ja iloitsisitte, ja minulla myös vähempi murhetta olis.

28. Mutta minä olen hänen sitä pikemmin lähettänyt että te hänen saisitta nähdä ja wastudest iloidzisitta: ja minulla myös wähembi murhetta olis.

28. Mutta mine olen henen site nopiamin lehettenyt/ Senpäle ette te saisitta henen nähdhä/ ia wastwdhesta iloitzisitta/ ia minulla mös wehembi murechta olis. (Mutta minä olen hänen sitä nopeammin lähettänyt/ Sen päälle että te saisitte hänen nähdä/ ja wastuudessa iloitsisitte/ ja minulla myös wähempi murhetta olis.)

29 Ottakaa siis hänet vastaan Herrassa kaikella ilolla, ja pitäkää semmoisia kunniassa;

29 Ottakaa hänet siis vastaan Herrassa kaikella ilolla, ja pitäkää sellaisia kunniassa.

29. Niin ottakaat häntä Herrassa vastaan kaikella ilolla ja pitäkäät senkaltaiset kunniassa;

29. Nijn ottacat händä HERrasa wastan caikella ilolla ja pitäkät sencaltaiset cunniasa.

29. Nin ruuetkat nyt hende wastan Herrasa caikella ilolla/ ia piteket sencaltaiset cunniasa. (Niin ruwetkaat nyt häntä wastaan Herrassa kaikella ilolla/ ja pitäkäät senkaltaiset kunniassa.)

30 sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle sen palveluksen, mitä te ette voineet tehdä.

30 Sillä Kristuksen työn vuoksi hän joutui kuoleman partaalle, kun *ei välittänyt hengestään* täyttääkseen sen, mitä palveluksestanne minun suhteeni puuttui.

30. Sillä Kristuksen työn tähden oli hän niin kuolemaa lähestynyt, ettei hän hengestänsä totellut, että hän olis minua teidän puolestanne palvellut.

30. Sillä Christuxen asian tähden oli hän nijn cuolemata lähestynyt että hän wähä kyllä hengens puoleen ajatteli waan olis minua teidän puolestanne palwellut.

30. Sille ette Christusen asian tedhen/ oli hen Coolemata nin lehestynyt/ ette hen wähe aijatteli Hengens polen/ senpäle ette hen minua paluelis teiden polestan. (Sillä että Kristuksen asian tähden/ oli hän kuolemata niin lähestynyt/ että hän wähän ajatteli henkensä puoleen/ senpäälle että hän minua palwelisi teidän puolestan.)