5 luku

Apostoli käskee efesolaisia vaeltamaan rakkaudessa 1, 2, välttämään kaikkia paheita 3 – 5, pysymään erillään pimeyden töistä ja nuhtelemaan niistä 6 – 14 sekä ottamaan vaarin vaelluksestaan 15 – 21 Vaimojen tulee olla miehilleen alamaisia Herrassa 22 – 24, ja miesten tulee rakastaa vaimojaan, niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa 25 – 33.

1 Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset,

1 Olkaa siis Jumalan seuraajia niin kuin rakkaat lapset

1. Niin olkaat siis Jumalan seuraajat, niinkuin rakkaat lapset,

1. NIjn olcat sijs Jumalan seurajat nijncuin rackat lapset.

1. NIn olcat nyt Jumalan Tauoittaiat/ ninquin rackat Lapset/ (Niin olkaat nyt Jumalan tawoittajat/ niinkuin rakkaat lapset/)

2 ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi".

2 ja vaeltakaa rakkaudessa niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän puolestamme lahjana ja uhrina, Jumalalle suloiseksi tuoksuksi.

2. Ja vaeltakaat rakkaudessa, niinkuin myös Kristus meitä rakasti ja antoi itsensä ulos meidän edestämme lahjaksi, uhriksi ja Jumalalle makiaksi hajuksi.

2. Ja waeldacat rackaudes: nijncuin Christus meitä racasti ja ulosandoi hänens meidän edestäm lahjaxi uhrixi ja Jumalalle makiaxi hajuxi.

2. ia waeldacat rackaudhesa/ samalmoto quin Christus meite racasti/ ia itze hene's wlosandoi meiden edesten/ Lahiaxi ia Uffrixi/ Jumalalle makiaxi haijuxi. (ja waeltakaat rakkaudessa/ samalla muotoa kuin Kristus meitä rakasti/ ja itse hänens ulos antoi meidän edestän/ Lahjaksi ja uhriksi/ Jumalalle makiaksi hajuksi.)

3 Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne — niinkuin pyhien sopii —

3 Mutta haureutta ja mitään saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako keskellänne — niin kuin pyhien sopii —

3. Mutta huoruutta ja kaikkea riettautta eli ahneutta älkäät antako teidän seassanne mainitakaan, niinkuin pyhäin sopii,

3. Mutta huorutta ja caicke riettautta eli ahneutta älkät andaco teidän seasan ensingän mainita nijncuin pyhäin sopi.

3. Mutta Hoorutta ia caiki Riettautta/ eli Ahneutta/ elket andaco ensingen teiden seasan mainitta/ ninquin Pyhein tulepi. (Mutta huoruutta ja kaikki riettautta/ eli ahneutta/ älkäät antako ensinkään teidän seassan mainita/ niinkuin pyhäin tuleepi.)

4 Älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.

4 älköön myös rivoutta ja* tyhmää lorua tai ilveilyä, jotka eivät ole sopivia, vaan ennemmin kiitosta.

4. Ja häpiällisiä sanoja ja hulluja puheita eli jaarituksia, jotka ei mihinkään kelpaa, vaan paremmin kiitossanoja.

4. Ja häpiälisiä sanoja ja hulluja puheita eli jaarituxia jotca ei mihingän kelpa waan parammin kijtossanoja:

4. Ja häpieliset sanat/ ia Hullutpuhet eli Jarituxet iotca eiuet mihingen kelpa/ Waan paramin Kijtossana. (Ja häpeälliset sanat/ ja hullut puheet eli jaaritukset jotka eiwät mihinkään kelpaa/ waan paremmin kiitossana.)

5 Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella — sillä hän on epäjumalanpalvelija — ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.

5 Sillä sen tiedätte [ja tunnette], ettei yhdelläkään haureuden harjoittajalla tai saastaisella tai ahneella — hän on epäjumalan palvelija — ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.

5. Sillä se te tietäkäät, ettei yksikään huorintekiä, taikka saastainen, eli ahne, joka epäjumalan palvelia on, ole Kristuksen ja Jumalan valtakunnan perillinen.

5. Sillä se te tietkät ettei yxikän salawuoteinen taicka saastainen eli ahne ( joca epäjumalan palwelia on ) ole Christuxen ja Jumalan waldacunnan perillinen.

5. Sille se te tietkä/ ettei yxiken Wärtamies taicka Saastainen eli Ahne (ioca ombi Epeiumalan Paluelia) ole Perilinen Christusen ia Jumalan Waldakunnasa. (Sillä se te tietäkää/ ettei yksikään wärtämies (salawuoteinen) taikka saastainen eli ahne (joka ompi epäjumalan palwelija) ole perillinen Kristuksen ja Jumalan waltakunnassa.)

6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;

6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä sellaisten vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia*.

6. Älkäät antako yhdenkään pettää teitänne turhilla puheilla; sillä sentähden Jumalan viha epäuskoisten päälle tulee.

6. Älkät andaco yhdengän pettä teitän turhilla puheilla: sillä sentähden Jumalan wiha epäuscoisten lasten päälle tule.

6. Elket ydhengen andaco teiten pette turhilla puheilla/ Sille sen syyn tedhen Jumalan wiha tulepi Epeuskoisten Lasten ylitze. (Älkäät yhdenkään antako teitän pettä turhilla puheilla/ Sillä sen syyn tähden Jumalan wiha tuleepi epäuskoisten lasten ylitse.)

7 Älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan.

7 Älkää siis olko heidän osatoverejaan.

7. Älkäät sentähden olko heidän osaveljensä.

7. Älkät sentähden olco heidän osaweljens:

7. Senteden elket olco heiden Osaweliens/ (Sentähden älkäät olko heidän osaweljensä/)

8 Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina

8 Sillä ennen te olitte pimeys, mutta nyt olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina

8. Sillä muinen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaat niinkuin valkeuden lapset;

8. Sillä muinen te olitta pimeys mutta nyt te oletta walkeus HERrasa.

8. Sille ette muijnen te olitta Pimeys/ Mutta nyt te oletta Walkius Herrasa. (Sillä että muinen te olitte pimeys/ mutta nyt te oletta walkius Herrassa.)

9 — sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä —

9 — sillä Hengen* hedelmä ilmenee kaikkinaisena hyvyytenä ja vanhurskautena ja totuutena —

9. (Sillä Hengen hedelmä on kaikessa hyvyydessä ja vanhurskaudessa ja totuudessa,)

9. Waeldacat nijncuin walkeuden lapset: sillä Hengen hedelmä on caikes hywydes ja wanhurscaudes ja totuudes.

9. Waeltaca ninquin Walkiudhen Lapset. Sille Hengen hedhelme ombi caikisa Hywuydhesa ia Wanhurskaudhesa/ ia totudhesa/ (Waeltakaa niinkuin walkeuden lapset. Sillä Hengen hedelmä ompi kaikissa hywyydessä ja wanhurskaudessa/ ja totuudessa/)

10 ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;

10 ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle

10. Ja koetelkaat, mikä Herralle otollinen on.

10. Ja coetelcat mikä HERralle otollinen olis.

10. Ja coetelkat mite Herralle otolinen olis. (Ja koetelkaat mitä Herralle otollinen olisi.)

11 Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.

11 älkääkä olko osallisia pimeän hedelmättömiin tekoihin, vaan ennemminkin *nuhdelkaa niistä*.

11. Älkäät olko osalliset pimeyden hedelmättömissä töissä, vaan paremmin nuhdelkaat.

11. Älkät olco osalliset hedelmättömäin pimeyden töistä waan parammin nuhdelcat heitä:

11. Ja elket osaliset olgho ninen Hedhelmettömein Pimeyden Töidhen cansa/ waan paramin nuchdelkat heite. (Ja älkäät osalliset olko niinen hedelmättömäin pimeyden töiden kanssa/ waan paremmin nuhdelkaat heitä.)

12 Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät;

12 Sillä häpeällistä on sanoakin, mitä he salassa tekevät.

12. Sillä mitä salaa heilta tapahtuu, se on häpiä sanoakin;

12. Sillä mitä sala tapahtu se olis häpiä ilmoitta.

12. Sille mite heilde sala tapactu/ se olis mös häpie wlossano. (Sillä mitä heiltä salaa tapahtuu/ se oli myös häpeä ulos sanoa.)

13 mutta tämä kaikki tulee ilmi, kun valkeus sen paljastaa, sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valkeutta.

13 Mutta *kaikki, minkä valo paljastaa, tulee ilmi*; sillä kaikki, mikä tulee ilmi, on valoa.

13. Mutta kaikki ne ilmi tulevat, kuin he valkeudelta rangaistaan; sillä kaikki, mikä ilmi tulee, se on valkeus.

13. Mutta caicki nämät ilmei tulewat cosca he walkeudelda rangaistan: sillä caicki cuin ilmei tule se on walkeus. Sentähden hän sano:

13. Mutta caiki nämet ilmei tuleuat/ coska ne walkiudhesta rangaistaan/ Sille ette caiki quin ilmei tule/ se on walkeus. Senteden hen sano/ (Mutta kaikki nämät ilmi tulewat/ koska ne walkeudesta rangaistaan/ Sillä että kaikki kuin ilmi tulee/ se on walkeus. Sentähden hän sanoo/)

14 Sentähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!"

14 Sen vuoksi Hän sanoo: "Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!"

14. Sentähden hän sanoo: heräjä sinä, joka makaat, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee.

14. Heräjä sinä joca macat ja nouse cuolleista nijn Christus sinua walaise.

14. Yleshere sine ioca macat/ ia ylesnouse nijste Cooleista/ nin Christus sinun yleswalghasepi. (Ylösherää sinä joka makaat/ ja ylösnouse niistä kuolleista/ niin Kristus sinun ylöswalaiseepi.)

15 Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat,

15 Katsokaa siis tarkoin kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat,

15. Niin katsokaat, että te visusti vaellatte, ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat.

15. NIjn cadzocat että te wisusti waellatte ei nijncuin tyhmät waan nijncuin wijsat:

15. Nin catzocat nyt ette te wijsahasti waellatte/ ei ninquin ne tyhmet/ waan ninquin ne wijsaat. (Niin katsokaat nyt että te wiisahasti waellatte/ ei niinkuin ne tyhmät/ waan niinkuin ne wiisaat.)

16 ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.

16 *ottaen vaarin ajasta*, sillä päivät ovat pahat.

16. Ja hankitkaat teitänne ajallansa; sillä aika on paha.

16. Ja hangitcat teitän ajallans: sillä aica on paha.

16. Ja hangitcat teiten aialla's/ Sille aica ombi * paha. (Ja hankitkaat teitä ajallansa/ Sillä aika ompi paha.)

17 Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.

17 Älkää sen vuoksi olko mielettömiä vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.

17. Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.

17. Älkät sentähden olco taitamattomat waan taitawat mikä HERran tahto on.

17. Se'teden elket olgho taitamattomat/ waan taitauaiset/ mike Herran tachto on. (Sentähden älkäät olko taitamattomat/ waan taitawaiset/ mikä Herran tahto on.)

18 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,

18 Älkää juopuko viinistä — *se johtaa irstauteen* — vaan täyttykää Hengellä,

18. Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä.

18. Ja älkät juopuco wijnasta josta paha meno tule.

18. Ja elket te iopuco Winasta/ iosta paha meno nousepi/ (Ja älkää juopuko wiinasta/ josta paha meno nouseepi/)

19 puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,

19 puhuen keskenänne psalmein ja kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen ja veisaten sydämessänne ylistystä Herralle,

19. Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän sydämessänne,

19. Waan olcat täytetyt Pyhällä Hengellä ja puhucat keskenän Psalmeista ja kijtoswirsistä ja hengellisistä lauluista weisaten ja soittain HERralle teidän sydämesän.

19. Waan olcatta teutetydh Pyhelle He'gelle/ ia puhucat keskenen Psalmeista/ ia Kijtoswirsiste ia Hengelisille Lauluijlla/ weisaten ia leikiten Herralle teiden sydhemesenne/ (Waan olkaatte täytetyt Pyhällä Hengellä/ ja puhukaat keskenän psalmeista/ kiitowirsistä ja hengellisillä lauluilla/ weisaten ja leikiten Herralle teidän sydämissänne/)

20 kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

20 kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

20. Kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen.

20. Kijttäin aina Jumalata ja Isä jocaidzen edestä meidän HERran Jesuxen Christuxen nimeen:

20. Aina kijtteden Jumala ia Ise/ iocaitze' edeste/ meiden Herran Iesusen Christusen Nimese/ (Aina kiittäen Jumalaa ja Isää/ jokaisen edestä/ meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimessä/)

21 Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.

21 ja olkaa toisillenne alamaiset Jumalan* pelossa.

21. Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.

21. Ja olcat toinen toisenne alammaiset Jumalan pelgosa.

21. Ja olcat keskenen alamaiset toinen toisenna Jumalan pelghosa. (Ja olkaat keskenään alamaiset toinen toisenne Jumalan pelossa.)

22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;

22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle.

22. Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle.

22. WAimot olcan miehillens alammaiset nijncuin HERralle:

22. Waimot olcat heiden Miestens alamaiset ninquin Herralle. (Waimot olkaat heidän miestensä alamaiset niinkuin Herralle.)

23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

23 sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, (ja) Hän (on) ruumiin Vapahtaja.

23. Sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää, ja hän on ruumiin vapahtaja.

23. Sillä mies on waimon pää nijncuin Christus on Seuracunnan pää ja hän on hänen ruumins holhoja.

23. Sille ette Mies ombi waimo' pää/ Ninquin mös Christus ombi Seurakunnan pää/ ia hen ombi henen Rumins Terueys. (Sillä että mies ompi waimon pää/ Niinkuin myös Kristus ompi seurakunnan pää/ ja hän ompi hänen ruumiinsa terweys.)

24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

24 Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot myös vaimot kaikessa (omille) miehilleen alamaiset.

24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.

24. Mutta nijncuin Seuracunda on Christuxelle alammainen nijn myös waimot pitä miehillens caikis alammaiset oleman.

24. Mutta ninquin Seurakunda ombi Christusen alamainen/ nin mös Waimot pite caikis alamaiset oleman heiden Miestens. (Mutta niinkuin seurakunta ompi Kristuksen alamainen/ niin myös waimot pitää kaikissa alamaiset olla heidän miestensä.)

25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

25 Miehet, rakastakaa vaimojanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta,

25. Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä,

25. MIehet racastacat teidän waimojan nijncuin myös Christus Seuracunda racasti ja ulosannoi idzens hänen tähtens.

25. Miehet/ racastacat teiden waimoijan/ Ninquin mös Christus racasti Seurakunda/ ia itzens wlosannoi henen tedhens/ (Miehet/ rakastakaat teidän waimojain/ Niinkuin myös Kristus rakasti seurakuntaa/ ja itsensä ulosantoin hänen tähtensä.)

26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,

26 jotta Hän sen pyhittäisi puhdistettuaan* sen vesipesulla sanassa,

26. Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:

26. Että hän sen pyhitäis ja on sen jo puhdistanut weden pesos sanan cautta.

26. Se' päle ette henen piti sen pyhittemen/ ia ombi sen puhdhastanut wedhen Leulysä Sanan cautta. (Sen päälle että hänen piti sen pyhittämän/ ja ompi sen puhdistanut weden löylyssä Sanan kautta.)

27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

27 asettaakseen *sen kirkkaana eteensä seurakuntana,* jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään sellaista, vaan jotta se olisi pyhä ja nuhteeton.

27. Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis.

27. Että hän saatais idzellens cunnialisen Seuracunnan jolla ei pilckua eikä ryppyä ole eli jotacuta muuta sencaltaista waan että hän pyhä ja laittamatoin olis.

27. Senpäle ette henen piti itzellens saataman ydhen cunnialisen Seurakunnan/ iolla ei ole pilcu eli Ryppyä/ taicka iotacuta semmotoista/ Waan ette hene' piti Pyhen ia Laittamattoman oleman. (Senpäälle että hänen piti itsellensä saataman yhden kunniallisen seurakunnan/ jolla ei ole pilkkua eli ryppyä/ taikka jotakuta semmoista/ waan että hänen piti pyhän ja laittamattoman oleman.)

28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.

28 Samoin tulee [myös] miesten rakastaa vaimojaan niin kuin omia ruumiitaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.

28. Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.

28. Miehet pitä waimojans racastaman nijncuin omia ruumitans.

28. Nin mös Miehet pite heiden Waimonsa racastaman/ quin heiden oma Rumista'sa. (Niin myös miehet pitää heidän waimonsa rakastaman/ kuin heidän pitää omaa ruumistansa.)

29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,

29 Sillä kukaan ei ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä niin kuin Herrakin* seurakuntaa.

29. Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.

29. Joca hänen waimoans racasta hän racasta idziäns: sillä ei yxikän ole oma lihans coscan wihannut waan elättä ja rawidze sitä. Nijncuin myös HERra Seuracunda:

29. Joca henen Waimonsa racastapi/ hen racasta itzense/ Sille ettei yxiken coskan ole wihanut oma Lihansa/ waan hen elette ia rauitze sen/ Ninquin mös HErra Seurakunnan. (Joka hänen waimonsa rakastaapi/ hän rakastaa itsensä/ Sillä ettei yksikään koskaan ole wihannut omaa lihaansa/ waan hän elättää ja rawitsee sen/ Niinkuin myös Herra seurakunnan.)

30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä (Hänen lihaansa ja Hänen luitaan).

30 Sillä me olemme Hänen ruumiinsa jäseniä, (Hänen lihaansa ja Hänen luitaan).

30. Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa.

30. Sillä me olemma hänen ruumins jäsenet hänen lihastans ja luistans.

30. Sille me olema Jesenet hene' Rumihistansa/ ia henen Lihastansa/ ia henen Luistansa. (Sillä me olemme jäsenet hänen ruumihistansa/ ja hänen lihastansa/ ja hänen luistansa.)

31 Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

31 Sen vuoksi mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

31. Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.

31. Sentähden ylönanda ihminen Isäns ja äitins ja pysy waimons tykönä ja nijn caxi tulewat yhdexi lihaxi.

31. Se' syyn tedhen ylenandapi Inhiminen Isens ia Eitins/ ia iepi Waimonsa tyge/ ia caxi tuleuat ydhexi lihaxi. (Sen syyn tähden ylenantaapi ihminen isänsä ja äitinsä/ ja jääpi waimonsa tyko/ ja kaksi tulewat yhdeksi lihaksi.)

32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

32 Tämä salaisuus on suuri — puhun näet Kristuksesta ja seurakunnasta.

32. Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.

32. Tämä salaisus on suuri mutta minä puhun Christuxesta ja Seuracunnasta.

32. Teme * Salaus o'bi swri/ mutta mine puhu' Christusesta ia Seuraku'nasta. (Tämä salaus ompi suuri/ mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.)

33 Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

33 Kuitenkin myös teistä itse kukin rakastakoon vaimoaan niin kuin itseään, mutta vaimo kunnioittakoon miestään.

33. Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.

33. Cuitengin racastacan cukin teistä waimoans nijncuin idziäns mutta peljätkän waimo miestäns.

33. Quitengi itzecuki mös teiste racastacan hene' Waimons/ ninquin itzense/ Mutta waimo cauattacan Miestense. (Kuitenkin itsekukin myös teistä rakastakaan hänen waimonsa/ niinkuin itsensä/ Mutta waimo kawahtakaan miestänsä.)