2 luku

Kristus ei tule, ennen kuin luopumus tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy 1 – 12 Paavali kiittää Jumalaa siitä, että Jumala on kutsunut tessalonikalaiset omistamaan Kristuksen kirkkauden 13, 14, kehoittaa heitä kestäväisyyteen ja toivottaa heille Herralta voimaa 15 – 17.

1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,

1 Mutta mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja kokoontumiseemme Hänen luokseen, niin pyydämme teitä, veljet,

1. Mutta me rukoilemme teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisen ja meidän kokoontumisemme kautta hänen tykönsä,

1. Mutta me rucoilemma teitä rackat weljet meidän Herran Jesuxen Christuxen tulemisen cautta ja meidän Seuracundamme hänesä:

1. MUtta me rucolema teite/ rackat Weliet/ meiden Herran Iesusen Christusen Tulemisen cautta/ ia meiden Seuraku'dane henesse/ (Mutta me rukoilemme teitä/ rakkaat weljet/ meidän Herran Jesuksen Kristuksen tulemisen kautta/ ja meidän seurakuntanne hänessä/)

2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.

2 ettette heti horju mieleltänne, ettekä menetä malttianne minkään hengen tai sanan tai muka meidän kirjeemme vuoksi, ikään kuin Kristuksen päivä jo olisi käsissä.

2. Ettette aivan nopiasti teitänne salli teidän mielestänne kääntää pois eli peljätettää, ei hengen, eikä puheen, eikä kirjan kautta, niin kuin se meiltä lähetetty olis, niinkuin Kristuksen päivä jo käsissä olis.

2. Ettet te aiwa nopiast teitän salli teidän mielestän poiskäätä eli peljätettä ei Hengen eikä puhen eli Kirjan cautta nijncuin se meildä lähetetty olis että Christuxen päiwä jo käsis on.

2. Ettei te nopiasti teiten salli teide' mielesten poiskende/ eikä pelietettä/ eike Hengen cautta/ taicka Puhe' cautta/ eli Breiuein cautta/ quin se meilde olis lehetetty/ Ninquin se Christusen peiue käsis olis. (Ettei te nopeasti teitän salli teidän mielestän pois kääntää/ eikä peljätettää/ Eikä Hengen kautta/ taikka puheen kautta/ eli brewein (kirjeiden) kautta/ kuin se meiltä olis lähetetty/ Niinkuin se Kristuksen päiwä käsissä olis.)

3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

3 Älköön kukaan teitä vietelkö millään tavalla. Sillä se päivä tulee vasta, kun ensin tapahtuu luopumus ja ilmestyy synnin ihminen, kadotuksen lapsi,

3. Älkäät antako kenenkään teitänne vietellä millään tavalla; sillä ei hän ennen tule kuin luopumus tapahtuu ja synnin ihminen ilmoitetaan, kadotuksen lapsi,

3. Älkät andaco kenengän teitän wietellä millän tawalla. Sillä ei hän ennen tule cuin luopumus tapahtu ja synnin ihminen ilmoitetan se cadotuxen lapsi.

3. Elket kenengen andaco teiten wietelle iollaki modhalla. Sille eipe Herra tule/ ellei se Poisloopumus ennen tule/ ia se synnin Inhiminen tule ilmoitetuxi/ ia se cadhotuxen Lapsi/ (Älkäät kenenkään antako teitän wietellä jollakin muodolla. Sillä eipä Herra tule/ ellei se poisluopumus ennen tule/ ja se synnin ihminen tule ilmoitetuksi/ ja se kadotuksen lapsi/)

4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

4 joka vastustaa ja korottaa itsensä kaiken yläpuolelle, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että asettuu (Jumalana) Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

4. Joka on vastaanseisoja, ja korottaa itsensä kaikkein päälle, mikä jumalaksi taikka jumalanpalveluksi kutsutaan, niin että hän istuttaa itsensä Jumalan templiin niinkuin Jumala, ja tekee itsensä jumalaksi.

4. Joca on wastanseisoja ja corgotta idzens caickein päälle cuin Jumalaxi taicka Jumalan palweluxexi cudzutan nijn että hän istutta idzens Jumalan Templijn nijncuin Jumala ja teke idzens Jumalaxi.

4. Joca ombi yxi Wastanseisoija/ ia itzense yleskorghotta caikein ylitze quin Jumalaxi taicka Jumalan paluelus cutzutan/ Nin/ ette hen itzens istuttapi Jumalan Templijn/ nin quin yxi Jumala/ ia teettele itzens/ ninquin hen olis JUmala. (Joka ompi yksi wastaanseisoja/ ja itsensä ylös korottaa kaikkein ylitse kuin Jumalaksi taikka Jumalan palwelus kutsutaan/ Niin/ että hän itsensä istuttaapi Jumalan templiin/ niin kuin yksi Jumala/ ja teettelee itsensä/ niinkuin hän olisi jumala.)

5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?

5 Ettekö muista, että kun vielä olin luonanne, sanoin tämän teille?

5. Ettekö te muista, että minä teidän tykönänne ollessani näitä jo teille sanoin?

5. Ettekö te muista että minä teidän tykönän ollesani näitä jo teille sanoin?

5. Ettekö te muista/ ette coska mine wiele olin teiden tykenen/ neite teille sanoin? (Ettekö te muista/ että koska minä wielä olin teidän tykönän/ näitä teille sanoin?)

6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.

6 Ja nyt tiedätte, mikä* estää, niin että hän (omalla) ajallaan ilmestyy.

6. Ja mikä nyt estää, te tiedätte, että hän pitää ajallansa ilmoitettaman.

6. Ja mikä wielä estä te tiedätte: että hänen pitä ajallans ilmoitettaman.

6. Ja mike sen wiele estepi/ te tiedhette/ ette henen pite aijalans ilmoitetuxi tulema'. (Ja mikä sen wielä estääpi/ te tiedätte/ että hänen pitää ajallansa ilmoitetuksi tuleman.)

7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,

7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa. On vain se, joka nyt pidättää, kunnes se on poissa tieltä.

7. Sillä hän nyt pahuutta vaikuttaa salaisesti, ainoastaan että se, mikä nyt estää, tulee pois.

7. Joca jo nyt pahutta waicutta salaisest ainoastans että sen cuin nyt estä pitä poistuleman.

7. Sille ette io hen nyt Pahuden waickuttapi salaisesta. Waiuoin se quin nyt pitepi/ sen pite poistulema'/ (Sillä että jo hän nyt pahuuden waikuttaapi salaisesti. Waiwoin se kuin nyt pitääpi/ sen pitää pois tuleman/)

8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,

8 Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra (Jeesus) hävittää suunsa henkäyksellä ja tuhoaa tulemuksensa ilmestyksellä,

8. Ja silloin se pahanilkinen ilmoitetaan, jonka Herra suunsa hengellä tappaa, ja tekee hänen kanssansa lopun, tulemisensa ilmoituksen kautta,

8. Ja silloin se pahanelkinen ilmoitetan jonga Herra suuns Hengellä tappa ja teke hänen cansans lopun hänen tulemisens ilmoituxen cautta.

8. ia silloin se Pahaelkinen ilmoitetuxi tule/ Jonga HERRA pite tappaman henen suuns Hengelle/ ia pite henen cansans Lopun tekemen/ Henen Tulemisens ilmotuxen cautta sen/ (ja silloin se pahanilkinen ilmoitetuksi tulee/ Jonka HERRA pitää tappaman hänen suunsa Hengellä/ ja pitää hänen kansansa lopun tekemän/ Hänen tulemisensa ilmoituksen kautta sen/)

9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä

9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta, apuna valheen kaikki voima ja tunnusteot ja ihmeet

9. Jonka tulemus saatanan vaikutuksen jälkeen tapahtuu, kaikella voimalla ja merkeillä ja petollisilla ihmeillä,

9. Jonga tulemus Satanan waicutuxen jälken tapahtu caickinaisilla petollisilla merkeillä ja woimalla.

9. Jonga tulemus tapachtupi Perkelen waikutuxen ielkin/ caikinaisten walehelisten Wäkein ia Merckein ia Ihmettein cansa/ (Jonka tulemus tapahtuupi perkeleen waikutuksen jälkeen/ kaikkinaisten walheellisten wäkein ja merkkein ja ihmeitten kanssa/)

10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

10 ja kaikki vääryyden viettelykset niille turmioksi, jotka joutuvat kadotukseen sen vuoksi, etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, * voidakseen pelastua'.

10. Ja kaikella vääryyden petoksella niiden seassa, jotka kadotukseen tulevat, ettei he rakkautta totuuden puoleen ottaneet, autuaaksi tullaksensa.

10. Ja caickinaisilla ihmeillä ja wiettelyxillä wääryteen nijden seas jotca cadotuxeen tulewat: ettei he rackautta totuuden puoleen ottanet autuaxi tullaxens.

10. ia caikinaisten wiettelysten cansa wäryttehen/ ninen seas iotca cadhotetuxi tuleuat. Senedeste/ ettei he ottaneet rackautta Totudhen polen/ ette he autuaxi tulisit/ (ja kaikkinaisten wiettelysten kanssa wääryytehen/ niinen seassa jotka kadotetuksi tulewat. Sen edestä/ ettei he ottaneet rakkautta totuuden puoleen/ että he autuaaksi tulisit/)

11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,

11 Sen vuoksi Jumala lähettää heille voimallisen eksytyksen, jotta he uskovat valheen,

11. Sentähden on Jumala heille lähettävä väkevän eksytyksen, niin että he valheen uskovat:

11. Sentähden on Jumala heille lähettäwä wäkewän exytyxen nijn että he walhen uscowat:

11. Ja senteden Jumalan pite lehettemen heille wäkeuen exytoxen/ nin ette heiden pite Walhen vskoman/ (Ja sentähden Jumalan pitää lähettämän heille wäkewän eksytyksen/ niin että heidän pitää walheen uskoman/)

12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

12 niin että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan ovat mielistyneet vääryyteen.

12. Että ne kaikki tuomittaisiin, jotka ei totuutta uskoneet, vaan vääryyteen suostuvat.

12. Että ne caicki duomitaisin jotca ei totuutta usconet waan wääryteen suostuwat.

12. Senpäle ette caiki ne pite domittaman/ iotca eiuet Totutta Uskoneet/ waan piteuet haluns Wärytehen. (Sen päälle että kaikki ne pitää tuomittaman/ jotka eiwät totuutta uskoneet/ waan pitäwät halunsa wääryytehen.)

13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.

13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa tähtenne, veljet, te Herran rakastamat, sen vuoksi, että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhitykseen totuuteen uskomisen perusteella.

13. Mutta meidän pitää aina teidän edestänne Jumalaa kiittämän, rakkaat veljet Herrassa, että Jumala on teidät alusta autuuteen valinnut, Hengen pyhityksen kautta ja totuuden uskossa,

13. Mutta meidän pitä aina teidän edestän Jumalata kijttämän rackat weljet Herrasa että Jumala on teidän algusta autuuteen walinnut Hengen pyhityxen cautta totuuden uscosa:

13. Mutta meiden pite Jumalata aina kijttemen teiden edeste'/ rackat Weliet/ HERralda racastetudh/ ette Jumala on teite wloswalinnud alghusta aututehen/ sen Hengen pyhitoxe' cautta/ ia Totudhen Uskosa/ (Mutta meidän pitää Jumalata aina kiittämän teidän edestän/ rakkaat weljet/ HERralta rakastetut/ että Jumala on teitä uloswalinnut alusta autuutehen/ sen Hengen pyhityksen kautta/ ja totuuden uskossa/)

14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.

14 Siihen Hän [myös] on kutsunut teidät ilosanomamme välityksellä, Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen.

14. Johonka hän teitä meidän evankeliumin kautta kutsunut on, meidän Herran Jesuksen Kristuksen kunnian omaisuuteen.

14. Johonga hän teitä meidän Evangeliumim cautta cudzunut on meidän Herran Jesuxen Christuxen omaisuteen.

14. Johonga hen teite cutzunut on meide' Euangeliumin cautta/ saaman meiden HErran Iesusen Christusen cunnialisen omaisudhen. (Johonka hän teitä kutsunut on meidän ewankeliumin kautta/ saaman meidän Herran Jesuksen Kristuksen kunniallisen omaisuuden.)

15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.

15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko puheestamme tai kirjeestämme.

15. Niin olkaat siis, rakkaat veljet, pysyväiset ja pitäkäät ne säädyt, jotka te oppineet olette, olkoon se meidän saarnastamme taikka kirjastamme.

15. Nijn olcat sijs rackat weljet pysywäiset ja pitäkät ne säädyt cuin te oppenet oletta olcon se meidän saarnastam taicka Kirjastam.

15. Nin seisocat nyt rackat Weliet/ ia piteket ne Sädhyt iotca te opitta/ olcon se meiden Sarnastan taicka Breiuiste. (Niin seisokaat nyt rakkaat weljet/ ja pitäkäät ne säädyt jotka te opitte/ olkoon se meidän saarnastan taikka breweistä. (kirjeistä))

16 Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon,

16 Mutta Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala (ja) Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iäisen lohdutuksen ja hyvän toivon,

16. Mutta itse meidän Herra Jesus Kristus, ja Jumala ja meidän Isämme, joka meitä rakasti ja antoi meille ijankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon armon kautta,

16. Mutta idze meidän Herram Jesus Christus ja Jumala meidän Isäm joca meitä racasti ja andoi meille ijancaickisen lohdutuxen ja hywän toiwon armon cautta:

16. Mutta itze meiden Herran Iesus Christus ia Jumala/ ia meiden Isen/ ioca meite racasti/ ia meille annoi ijancaikisen Lohutoxen ia ydhen Hyuen Toiuon/ Armon cautta/ (Mutta itse meidän Herran Jesus Kristus ja Jumala/ ja meidän Isän/ joka meitä rakasti/ ja meille annoi iankaikkisen lohdutuksen ja yhden hywän toiwon/ armon kautta/)

17 lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.

17 lohduttakoon sydämiämme ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä puheessa ja työssä.

17. Lohduttakoon teidän sydämenne, ja teitä kaikkinaisessa opissa ja hyvässä työssä vahvistakoon!

17. Se lohduttacon teidän sydämen ja teitä caickinaises opis ja hywäsä työsä wahwistacon.

17. se lohuttacon teiden sydhemen/ ia wahuistacon teite caikinaises Opis ia hyuese Töese. (se lohduttakoon teidän sydämen/ ja wahwistakoon teitä kaikkinaisessa opissa ja hywissä töissä.)