2 luku

Vastakin on oleva valheenopettajia, jotka viettelevät monta 1 – 3, mutta saavat tuomionsa samoin kuin syntiä tehneet enkelit, Nooan aikuinen maailma ja Sodoman ja Gomorran kaupungit 4 – 10; he ovat itserakkaita, hekumallisia ja ahneita 10 – 16, turmeluksen orjia, jotka syntiin viekoittelevat eksytyksistä jo päässeitä 17 – 22.

1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.

1 Mutta kansan joukossa oli myös valheprofeettoja niin kuin teidänkin keskellänne on oleva valheen opettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja ja kieltävät Herran, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen turmion.

1. Niin oli myös vääriä prophetaita kansan seassa, niinkuin teidänkin sekaanne vääriä opettajia tulee, jotka vahingolliset eriseurat tuovat ja kieltävät sen Herran, joka heidät ostanut on, saattain itsellensä nopian kadotuksen,

1. OLi myös wääriä Prophetaita Canssan seas nijncuin teidängin secan wääriä opettait tule jotca wahingoliset eriseurat tuowat ja kieldäwät sen HERran joca heidän ostanut on saattain heillens nopian cadotuxen.

1. MUtta olit mös falskit Prophetat Canssan seasa ninquin mös teiden seasan tuleuat falskit Opettaiat/ Jotca segan siselle touat wahingolliset Eriseurat. Ja poiskieldeuet mös sen Herra' ioca heite ostanut on. Ja saattauat itze heille's nopean Cadhotoxen. (Mutta oli myös falskit profeetat kansan seassa niinkuin myös teidän seassanne tulevat falskit opettajat/ Jotka sekaan sisälle tuovat wahingolliset eriseurat. Ja pois kieltävät myös sen Herran, joka heitä ostanut on. Ja saattavat itse heillensä nopean kadotuksen.)

2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;

2 Moni on seuraava heidän * turmiollisia teitään*, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi.

2. Ja moni noudattaa heidän kadotustansa, joiden kautta totuuden tie pilkataan.

2. Ja monda noudatta heidän hucutustans. Joiden cautta totuden tie pilcatan/

2. Ja monda noutauat heiden hukutostans. Joinenga cautta Totudhen tije pilcata'/ (Ja monta noutavat heidän hukutustansa. Joidenka kautta totuuden tie pilkataan/)

3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.

3 Ahneudessaan he valheellisin sanoin hankkivat teistä hyötyä, Mutta ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän turmionsa torku.

3. Ja ahneudesta ajatelluilla sanoilla pitää heidän teitä kauppaaman, joiden tuomio ei silleen kauvan viivy, eikä heidän kadotuksensa makaa.

3. Ja ahneudest ajatetuilla sanoilla pitä heidän teitä cauppaman. Joiden Duomio ei sillen cauwan wijwy eikä cadotuxens maca.

3. Ja ahneuxesta dicteratuilla sanoilla pite heiden teiste caupaman. Joille io Domio ei sille cauuan wiuy/ Ja heidhen Cadhotoxensa ei maca. (Ja ahneudesta dicteratuilla (ajatelluilla) sanoilla pitää heidän teistä kauppaaman. Joille jo tuomio ei silleen kauan wiivy./ Ja heidän kadotuksensa ei makaa.)

4 Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.

4 Sillä kun Jumala ei säästänyt enkelejä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen ja jätti pimeyden kahleihin* tuomiota varten säilytettäviksi,

4. Sillä jos ei Jumala armahtanut niitä enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan on pimeyden kahleilla helvettiin syössyt, ja antoi ylön heidät tuomioon kätkettää,

4. Sillä jos ei Jumala nijtä Engeleitä jotca syndiä teit armahtanut waan on pimeyden cahleilla helwettin syösnyt ja ylönannoi heidän Duomioon kätkettä.

4. Sille ios Jumala nijte Engelite/ iotca syndi teit ei ole armahtanut/ Waan o'bi heite pimeyden cahleilla Heluettijn söxenyt/ Ja ylena'noi ette heiden piti Domioho' ketketteme'. (Sillä jos Jumala ei niitä enkeleitä/ jotka syntiä teki ei ole armahtanut/ Waan ompi heitä pimeyden kahleilla helvettiin syöksenyt/ Ja ylenantoi että heidän piti tuomiohon kätkettämän.)

5 Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.

5 niin Hän ei säästänyt muinaista maailmaakaan. Kuitenkin Hän varjeli kahdeksantena Nooan, vanhurskauden saarnaajan, antaessaan vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle.

5. Ja ei ole armahtanut entistä maailmaa, vaan vapahti Noan vanhurskauden saarnaajan itse kahdeksantena, ja toi vedenpaisumisen jumalattomain maailman päälle;

5. Ja ei ole armahtanut endistä mailmat waan wapahti Noen wanhurscauden Saarnajan idze cahdexandena ja toi wedenpaisumuxen jumalattoman mailman päälle.

5. Ja ei ole armahtanut site entiste Mailma/ waan wapacti Noe sen wanhurskaudhen Sarnaian itze cadexa'na/ Ja wei Wedhenpaisumuxen ylitze sen Jumalattoman Mailma'. (Ja ei ole armahtanut sitä entistä maailmaa/ waan wapahti Noa sen wanhurskauden saarnaajan itse kahdeksantena/ Ja wei wedenpaisumuksen ylitse sen jumalattoman maailman.)

6 Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.

6 Hän poltti myös poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne esimerkiksi 'siitä lähin jumalattomasti eläville'.

6. Ja on ne kaupungit Sodoman ja Gomorran tuhaksi tehnyt, kukistanut ja kadottanut, ja teki ne jumalattomille peljästykseksi, jotka sitte tulevat olivat;

6. Ja on ne Caupungit Sodoman ja Gomorran tuhaxi tehnyt cukistanut ja cadottanut ja teki ne jumalattomille peljätyxexi jotca sijtte tulewat olit.

6. Ja ombi ne Caupungit Sodoman ia Gomorran tuhaxi tehnyt/ yleskukistanut ia cadhottanut/ Ja teki ne Esicuuaxi nijlle Jumalattomille/ iotca sijtte tuleman piti. (Ja ompi ne kaupungit Sodoman ja Gomorran tuhaksi tehnyt/ ylöskukistanut ja kadottanut/ Ja teki ne esikuvaksi niille jumalattomille/ jotka sitten tuleman piti.)

7 Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;

7 Ja Hän pelasti hurskaan Lootin, jota vaivasi laittomien vaellus irstaudessa.

7. Ja on pelastanut hurskaan Lotin, joka riettaisilta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin;

7. Ja on pelastanut hurscan Lothin joca riettaisilda ihmisildä heidän haureudens menolla waiwattin.

7. Ja ombi pelastanut sen hurskan Loth/ ioca waiuattijn reetoilda Inhimisilde heiden hauriudhen elemen menosta. (Ja ompi pelastanut sen hurskaan Lotin/ joka waivattiin riettailta ihmisiltä heidän haureuden elämän menosta.)

8 sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.

8 Sillä heidän keskellään asuessaan tuo hurskas mies näkemänsä ja kuulemansa vuoksi kiusaantui joka päivä hurskaassa sielussaan heidän jumalattomista teoistaan.

8. (Sillä hän oli hurskas ja asui heidän seassansa, ja kuitenkin senkaltaista piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä väärillä töillänsä;)

8. Sillä hän oli hurscas ja asui heidän seasans ja cuitengin sencaltaisia piti näkemän ja cuuleman he waiwaisit sitä hurscasta sielua jocapäiwä heidän wäärillä töilläns.

8. Sille ette he' Hurskas oli ia heiden seasans asui/ ia quitengin sencaltaista piti nekeme' ia cwleman/ waiuasit he site hurskasta Sielua iocapeiue heiden wärein töidhens cansa. (Sillä että hän hurskas oli ja heidän seassansa asui/ ja kuitenkin senkaltaista näkemän ja kuuleman/ waivasit he siitä hurskasta sielua jokapäivä heidän wääräin töiden kansa.)

9 Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät,

9 Herra tietää pelastaa hurskaat kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää väärät rangaistaviksi,

9. Niin Herra tietää jumaliset kiusauksista pelastaa, mutta väärät kätkeä tuomiopäivään asti vaivattaa.

9. HERra taita jumaliset kiusauxista pelasta mutta wäärät hän kätke Duomiopäiwän asti waiwatta.

9. Herra taita ne Jumalalliset kiusauxista pelasta/ Mutta ne wäret Domiopeiuen asti ketke pijnatta. (Herra taitaa ne jumalalliset kiusauksista pelastaa/ Mutta ne wäärät tuomiopäivän asti kätkeä piinatta.)

10 ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,

10 ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja halveksivat herrautta. Nuo röyhkeät, itserakkaat eivät kammo rienata henkiolentoja.

10. Mutta enimmästi ne, jotka lihan jälkeen saastaisessa himossa vaeltavat ja herrauden katsovat ylön, rohkiat, itsestänsä paljon pitäväiset, jotka ei pelkää valtojakaan pilkata.

10. Mutta enimmäst ne jotca lihan jälken saastaisisa himoisa waeldawat ja Herrauden ylöncadzowat tuimat tylyt jotca ei pelkä waldojacan pilcata.

10. Mutta caike enimesti ne iotca waeldauat Lihan ielkin saastaisisa hijmoisa/ Ja Herraudhen ylencatzouat/ tuimat/ tylyt/ ia eiuet wapise waldoia pilcata. (Mutta kaiken enimmästi ne jotka waeltavat lihan jälkeen saastaisissa himoissa/ Ja Herrauden ylönkatsovat/ tuimat/ tylyt/ ja eivat wapise valtoja pilkata.)

11 vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.

11 Siinä missä enkelit, jotka voimassa ja vallassa ovat suuremmat, eivät lausu niitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.

11. Vaikka ne enkelit, jotka väessä ja voimassa suuremmat ovat, ei kärsi heitä vastaan Herran tykönä pilkallista tuomiota,

11. Waicka ne Engelit jotca wäes ja woimas suuremmat owat ei tahdo kärsiä tätä HERran pilcallista duomiota.

11. Waicka ne Engelit iotca wäesä ia woimasa swremmat ouat/ eiuet kersi itze heitens wastan Herran tyköne site pilcalista domiota. (Waikka ne enkelit, jotka wäessä ja woimassa suuremmat ovat/ eivät kärsi itse heitäns wastaan Herran tykönä sitä pilkallista tuomiota)

12 Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa,

12 Mutta niin kuin luonnostaan pyydettäviksi ja häviämään syntyneet järjettömät eläimet, niin nämä rienatessaan sitä, mitä eivät tunne, hukkuvat turmelukseensa

12. Kuitenkin he niinkuin järjettömät luontokappaleet, jotka luonnostansa kiiniotettaa ja teurastettaa tehdyt ovat, pilkkaavat niitä, joita ei he ymmärrä, ja hukkuvat turmeluksessansa,

12. Cuitengin owat he nijncuin tyhmät pedot jotca luonnostans kijnniotetta ja teurastetta syndynet owat. Pilckawat sitä jota ei he ymmärrä ja huckuwat heidän turmellus menoisans ja saawat wääryden palcan.

12. Mutta he ouat ninquin tyhmet Pedhot/ iotca loonosta siehen syndynet ouat/ kijniotetta ia teurastetta. Pilcauat site iota ei he ymerdhä/ ia huckuuat heiden turmellusa menosansa ia sauat wärydhen Palcan sijte. (Mutta he ovat niinkuin tyhmät pedot/ jotka luonnosta siihen syntyneet ovat/ kiinni otettaa ja teurastettaa. Pilkkaavat sitä jota ei he ymmärrä/ ja hukkuvat heidän turmelussa menossansa ja saavat wääryyden palkan siitä.)

13 saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne;

13 ja saavat vääryyden palkan. He pitävät nautintonaan elostella keskellä päivää, ovat tahra- ja häpeäpilkkuja ja herkuttelevat petoksissaan juhliessaan kanssanne.

13. Ja saavat vääryyden palkan, pitäin sen hekumana, että he ajallisissa herkuissa elävät, he ovat ilkeydet ja pilkat, kerskaavat heidän petoksistansa, nautiten herkkuja teidän kanssanne.

13. He pitäwät sen hecumana että he ajallisis hercuis eläwät he owat ilkeydet ja pilcat/

13. He pitäuet sen hecumana ette he eleuet aighalisisa hercuisa/ He ouat ilkiuxet ia pilcut/ (He pitävät sen hekumana, että he elävät ajallisissa herkuissa/ he ovat ilkeykset ja pilkat/)

14 heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.

14 Heidän silmänsä ovat täynnä aviorikosta* eivätkä lakkaa synnistä. He viekoittelevat horjuvia sieluja. Heillä on ahneuteen harjaantunut sydän. He ovat kirouksen lapsia.

14. Heillä on silmät huoruutta täynnä ja ei taida synnistä lakata, he houkuttelevat tykönsä horjuvat sielut, he ovat sydämensä ahneudessa harjaantuneet, kirottu kansa:

14. He kerscawat teidän lahjoistan coreilewat teidän omillan ja heillä on silmät huorutta täynäns jotca ei salli heitäns synnistä torjua he haucuttelewat tygöns horjuwat sielut he owat heidän sydämens ahneudes ylönharjandunet kirottu Canssa/

14. Äikisteleuet teiden lahioistanne/ pramauat teiden omillanne/ pitäin teudhet Silmet Hoorudhesta/ ei salli heitens synniste torijua. Haucuteleuat tyghens ne horiuat Sielut/ ouat heiden sydhemensä Ahneuxesa yldeharioitanuet/ Kirottu Canssa/ (Äikistelevät (kerskailevat) teidän lahjoistanne/ prameilevat (koreilevat) teidän omillanne/ pitäin täydet silmät huoruudessa/ ei salli heitäns synnista torjua/ houkuttelevat tykönsä ne horjuvat sielut/ ovat heidän sydämensä ylön harjoittaneet/ kirottu kansa/)

15 He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,

15 Hylättyään suoran tien, he ovat eksyneet seuratessaan Bileamin, Bosorin* pojan tietä, hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa,

15. Jotka antoivat ylön oikian tien ja eksyivät, he noudattavat Balaamin, Bosorin pojan, tietä, joka vääryyden palkkaa rakasti.

15. Jotca ylönannoit oikian tien ja exyit he noudattawat Balaamin Bosorin pojan tietä joca wääryden palcka racasti.

15. iotca ylenannoit sen oikean Tijen/ ia exyuet/ ia noutauat Balaamin sen Bosorin poian Tijete/ ioca racasti wärydhen palcka. (jotka ylenannoit sen oikean tien/ ja eksyvät/ ja noutavat Balaamin (Bileamin) Bosorin pojan tietä/ joka rakasti wääryyden palkkaa.)

16 mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden.

16 mutta sai rikkomuksestaan ojennuksen: mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden.

16. Mutta hän rangaistiin vääryydestänsä; mykkä työjuhta puhui ihmisen äänellä, ja esti prophetan hulluuden.

16. Mutta hän rangaistin hänen wäärydestäns myckä työjuhta puhui ihmisen änellä ja esti sen Prophetan hulluden.

16. Mutta hen rangaistijn henen wärydhestens/ Se myckä Töiuhta/ puhui Inhimisen änelle/ ia esti sen Prophetan hulludhen. (Mutta hän rangaistiin hänen wääryydestänsä/ Se mykkä työjuhta/ puhui ihmisen äänellä/ ja esti sen profeetan hulluuden)

17 Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu iankaikkisesti.

17 Nämä ovat vedettömiä *lähteitä, myrskytuulen ajamia pilviä*, ja synkkä pimeys on heille varattu (ainiaaksi).

17. Ne ovat vedettömät lähteet ja pilvet, jotka tuulispäältä ympäri ajetaan, joille on kätketty synkiä pimeys ijankaikkisesti.

17. Ne owat wedettömät lähtet ja pilwet jotca tuulispääldä ymbärins ajetan joille on kätketty syngiä pimeys ijancaickisest.

17. Ne ouat wedhettömät lechtet/ ia piluen hatarat iotca Tuulispäälde ymberins aietan/ ioille on ketkety yxi synghy pimeys ijancaikisesta. (Ne ovat wedettömät lähteet/ ja pilven hattarat, jotka tuulispäältä ympärinsä ajetaan/ joille on kätketty yksi synkkä pimeys iankaikkisesta.)

18 Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon,

18 Sillä puhuen pöyhkeitä turhuuden sanoja, he viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla, niitä jotka todella* ovat päässeet eksytyksessä vaeltavia pakoon

18. Sillä he puhuvat röyhkeitä sanoja, jotka turhat ovat, ja yllyttävät tavattomuuden kautta lihallisiin himoihin niitä, jotka tosin ovat niitä välttäneet, kuin eksyksissä vaeltavat,

18. Sillä he puhuwat röykeitä sanoja jotca turhat owat ja yllyttäwät tawattomuden cautta lihallisijn himoin nijtä jotca idze olisit wältänet.

18. Sille he puhuuat röuckiet sanat/ quin turhat ouat. Ja yllytteuet tauattomuxen cautta lihalisijn Himoin nijtä iotca * oikein olisit poisueltänyet/ (Sillä he puhuvä röyhkeät sanat/ kuin turhat ovat. Ja yllyttävät tavattomuuden kautta lihallisiin himoin niitä, jotka oikein olisit pois välttäneet/)

19 ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.

19 ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia. Sillä kenen voittama joku on, sen orja hän (myös) on.

19. Ja lupaavat heille vapauden, vaikka he itse turmeluksen palveliat ovat; sillä jolta joku voitetaan, sen palvelia hän myös on.

19. Ja wielä nytkin exyxis waeldawat ja lupawat heille wapauden waicka he idze turmeluxen palweliat owat: sillä jolda jocu woitetan sen palwelia hän myös on.

19. ia wiele nytki exyxisä waeldauat/ Ja lupauat heille wapauden/ waicka he itze turmeluxen palueliat ouat/ Sille iolda iocu woitetan/ sen paluelia hen ombi. (ja wielä nytkin eksytyksissä waeltavat/ ja lupaavat heille wapauden/ waikka he itse turmeluksen palvelijat ovat/ Sillä jolta joku woitetaan/ sen palvelija hän ompi.)

20 Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi.

20 Sillä jos he Herran* ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen avulla ovat päässeet maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin jälleen kietoutuneina tulevat voitetuiksi, niin viimeinen on käynyt heille ensimmäistä pahemmaksi.

20. Ja sittenkuin he ovat paenneet maailman saastaisuudesta Herran ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen tuntemiseen, niin he kuitenkin heitänsä niihin käärivät, ja voitetaan, ja on heille viimeinen pahemmaksi tullut kuin ensimäinen.

20. Ja sijtte cuin he owat paennet mailman saastaisudest HERran ja wapahtajan Jesuxen Christuxen tundemiseen nijn he cuitengin heidäns nijhin kääriwät ja woitetan ja on heille wijmeinen pahemmaxi tullut cuin ensimäinen:

20. Sille sijtte quin he ouat paenuet sen Mailman saastauxen lepitze Herra' ia wapactaian Iesusen Christusen Tundemiseen/ Quitengin nihin he heidens käriuet/ Ja ylitzewoitetan/ ia o'bi heiden cansans se wimeinen pahamaxi tullut quin se ensimmeinen/ (Sillä sitten kuin he ovat paenneet sen maailman saastauksen lävitse Herran ja wapahtajan Jesuksen Kristuksen tuntemiseen/ kuitenkin niihin heidäns käärivät/ ja ylitse woitetaan/ ja ompi heidän kanssansa se wiimeinen pahemmäksi tullut kuin se ensimmäinen/)

21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.

21 Heille olisi näet ollut parempi, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä.

21. Sillä se olis heille parempi ollut, ettei he vanhurskauden tietä tunteneetkaan olisi, kuin että he tunsivat sen ja poikkesivat pois pyhästä käskystä, joka heille annettu oli.

21. Sillä se olis heille parambi ollut ettei he wanhurscauden tietä tundenetcan olis cuin että he tunsit sen ja poickeisit pois pyhästä käskystä joca heille annettu oli.

21. Sille se olis heille parambi ollut/ ettei he olisican sen wanhurskaudhen Tijetä tundenuet/ quin sijtte ette he sen tunsit/ Ja poiskiensit heidens sijte pyheste Keskystä/ ioca heille annettu oli. (Sillä se olisi heille parempi ollut/ ettei he olisikaan sen wanhurskauden tietä tunteneet/ kuin sitten että he sen tunsit/ ja pois käänsit heidän siitä pyhästä käskystä/ joka heille annettu oli.)

22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa".

22 Mutta heille on tapahtunut tosi sananlaskun mukaan: ”Koira palaa oksennukselleen ja pesty sika rapakkoon rypemään.”

22. Niille on tapahtunut se totinen sananlasku: koira syö oksennuksensa, ja pesty sika rypee rapakossa jälleen.

22. Nijlle on tapahtunut se totinen sananlascu: Coira syö oxennuxens ja pesty sica rype ropacosa jällens.

22. Nijlle ombi tapactunut se totinen Sananlasko/ Coira palaiapi oxennoxensa tyghe. Ja/ pesty Sica henens Ropacosa iellens hiero. (Niille ompi tapahtunut se totinen sananlasku/ Koira palaapi oksennuksensa tykö. Ja/ pesty sika hänens rapakossa jällens hieroo.)