2 luku

Kehoitus panemaan pois kaikki pahuus ja kasvamaan Herran sanasta 1 – 3, rakentumaan hengelliseksi huoneeksi, jonka kulmakivi on Kristus 4 – 10, pidättymään lihallisista himoista 11, 12, olemaan alamaisia kaikelle inhimilliselle järjestykselle, vapaina, mutta vapautta väärinkäyttämättä 13 – 17 Palvelijain tulee olla isännilleen alamaiset ja kärsiä nurjuuttakin, Kristuksen esimerkin mukaan 18 – 25.

1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,

1 Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja tekopyhyys ja kateus ja kaikki panettelu,

1. Niin pankaat pois nyt kaikki pahuus ja kaikki petos, ja ulkokullaisuus ja kateus, ja kaikki panetus,

1. NIjn poispangat nyt caicki pahuus ja caicki petos ja ulcocullaisus ja cateus ja caicki panetus.

1. NIn poispangat nyt caiki Pahuus ia caiki Petos/ ia wlconkullasus ia Cateus ia caiki panetus. (Niin pois pankaat nyt kaikki pahuus ja kaikki petos/ ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panetus.)

2 ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,

2 ja kaivatkaa niin kuin vastasyntyneet pienoiset hengellistä väärentämätöntä maitoa, jotta sen avulla kasvaisitte [pelastukseen],

2. Ja halaitkaat sitä terveellistä sanan rieskaa, niinkuin äsken-syntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte.

2. Ja halaitcat selkiätä järjellistä riesca nijncuin äsken syndynet lapsucaiset että te sen cautta caswaisitte.

2. Ja halatka sen selkien * ierghielisen Reeskan ielkin/ ninquin ne eskensyndynet Lapsucaiset/ Senpäle ette te sen saman cautta yleskaswaisitte. (Ja halatkaa sen selkiän * järjellisen rieskan/ leivän jälkeen/ Niinkuin ne äskensyntyneet lapsukaiset / Senpäälle että te sen saman kautta ylöskasvaisitte.)

3 jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä".

3 jos olette maistaneet, että Herra on hyvä.

3. Jos te muutoin maistaneet olette, että Herra on suloinen,

3. Jos te muutoin maistanet oletta että HERra on suloinen/

3. Jos te mwtoin maistanet oletta/ ette HERRA ombi Lakia/ (Jos te muuton maistaneet olette/ että HERRA onpi lakia/)

4 Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis,

4 Tulkaa Hänen luokseen, elävän kiven luo, joka tosin on ihmisten hylkäämä, mutta Jumalan edessä valittu, kallis.

4. Jonka tykö te myös tulleet olette niinkuin elävän kiven tykö, joka kyllä ihmisiltä hyljätty on, mutta Jumalalta valittu, kallis.

4. Jonga tygö te myös tullet oletta nijncuin eläwän kiwen tygö joca ihmisildä hyljätty on mutta Jumalalda on hän walittu ja callis.

4. ionga tyge te mös tullet oletta/ ninquin sen eleuen Kiuen tyge/ Joca Inhimisilde on hylietty/ Mutta Jumalan tykene hen ombi wloswalittu ia callis. (jonka tykö te myös tulleet olette/ niinkuin sen eläwän kiven tykö/ Joka ihmisiltä on hyljätty/ Mutta Jumalan tykönä hän ompi uloswalittu ja kallis.)

5 ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

5 Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi tuomaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen ansiosta ovat Jumalalle otollisia,

5. Ja myös te, niinkuin elävät kivet, rakentakaat teitänne hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jumalalle Jesuksen Kristuksen kautta otolliset ovat.

5. Ja myös te nijncuin eläwät kiwet raketcat teitän hengellisexi huonexi ja pyhäxi Pappiudexi uhraman hengellisiä uhreja jotca Jumalalle Jesuxen Christuxen cautta otolliset olisit.

5. Ja mös te nin quin ne eleuet Kiuet raketka teiten Hengelisexi Hoonexi/ ia pyhexi Pappiudhexi wfframahan Hengelisi Uffri/ iotca Jumalalle otoliset olisit Iesusen Christusen cautta. (Ja myös te niinkuin ne eläwät kirvet, raketkaa/ rakentakaa teitä hengelliseksi huoneeksi/ ja pyhäksi pappeudeksi uhraamaan hengellisiä uhria/ jotka Jumalalle otolliset olisit Jesuksen Kristuksen kautta.)

6 Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva".

6 *Sen vuoksi myös* Raamatussa sanotaan: "Katso, minä laske Siioniin valitun, kalliin päätöskiven, ja joka Häneen uskoo, ei joudu häpeään.”

6. Sentähden on myös Raamatussa: katso, minä panen Zioniin valitun kalliin kulmakiven: joka uskoo hänen päällensä, ei hän suinkaan tule häpiään.

6. SEntähden on myös Ramatus: Cadzo minä panen Zionihin walitun callin culmakiwen joca usco hänen päällens ei hän tule häpiään.

6. Sente'den seisopi mös Ramatusa/ Catzo/ Mine panen Syonin ydhen wloswalitun callin culmakiuen/ Ja ioca henen pälens vskopi/ ei se wilpistetä. (Sentähden seisoopi myös Raamatussa/ Katso/ Minä panen Sioniin yhden uloswalitun kalliin kulmakiwen/ Ja joka hänen päällensä uskoopi/ ei se wilpistele.)

7 Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"

7 Teille siis, jotka uskotte, kuuluu se kunnia, mutta tottelemattomille* "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut päätöskiveksi”

7. Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis; mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut, ja loukkauskiveksi, ja pahennuksen kallioksi,

7. Teille jotca nyt uscotte on hän callis: mutta uscottomille ( on se kiwi jonga rakendajat hyljännet owat ja on culmakiwexi tullut )

7. Teille iotca nyt vskotte/ ombi hen callis. Mutta nijlle vskottomille (ombi se Kiui ionga Rakendaijat ouat poishylienet/ ia on Culmakiuexi tullut) (Teille, jotka nyt uskotte/ ompi hän kallis. Mutta niille uskottomille (ompi se Kiwi, jonka rakentajat ovat pois hyljänneet/ ja on kulmakiweksi tullut.))

8 ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin.

8 ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi." Tottelemattomina he loukkaantuvat sanaan*, ja siihen heidät on pantukin.

8. Nimittäin niille, jotka itsensä sanaan loukkaavat, ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat.

8. On hän louckauskiwexi ja pahennuxen callioxi nimittäin nijlle jotca idzens sanaan louckawat ja ei sitä usco johonga he asetetut olit.

8. ydhexi Louckamisen Kiuexi/ ia ydhexi Pahennoxen Callioxi/ Nimittein/ nijlle iotca heidens Sanan päle louckauat/ ia eiuet sen päle vsko/ iohonga he mös asetetudh olit. (Yhdeksi loukkaamisen kiweksi/ ja yhdeksi pahennuksen kallioksi/ Nimittäin/ niille jotka heitänsä Sanan päälle loukkaawat/ ja eiwät sen päälle usko/ johonka he myös asetetut oli.)

9 Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, omaisuuskansa, julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on kutsunut teidät pimeästä ihmeelliseen valoonsa;

9. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,

9. MUtta te oletta walittu sucu Cuningalinen Pappius pyhä Canssa erinomaisuden Canssa ilmoittaman sen woima joca teitä pimeydestä hänen ihmelliseen walkeuteens cudzunut on.

9. Mutta te oletta se wloswalittu Sucu/ se Kuningalinen pappius/ se pyhe Canssa/ se Erinomaisudhen Canssa/ Ette teiden pite ilmoittaman sen Auwudh/ ioca teite cutzunut on pimeydhesta henen ihmeliseen Walkiuteens. (Mutta te olette se uloswalittu suku/ Se kuninkaallinen pappeus/ se pyhä kansa/ se erinomaisuuden kansa/ että teidän pitää ilmoittamaan se autuus/ joka teitä kutsunut on pimeydestä hänen ihmeelliseen walkeuteensa.)

10 te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".

10 te, jotka ennen ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa, jotka ette olleet saaneet laupeutta, mutta nyt olette saaneet laupeuden.

10. Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette.

10. Te jotca et muinen Canssa ollet mutta nyt te oletta Jumalan Canssa. Ja te jotca et muinen Armosa ollet mutta nyt te Armosa oletta.

10. Te iotca muijnen eipe Canssa olleet/ Mutta nyt te oletta Jumalan Canssat. Ja te iotca muijnen eipe Armosa olleet/ Mutta nyt Armosa oletta. (Te, jotka muinoin eipä kansa olleet/ Mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ja te jotka muinoin eipä armossa olleet/ Mutta nyt te armossa olette.)

11 Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan,

11 Rakkaat, niin kuin vieraita ja muukalaisia kehoitan teitä karttamaan lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan.

11. Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niinkuin outoja ja muukalaisia: välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan,

11. RAckat weljet minä neuwon teitä nijncuin oudoja ja muucalaisia wälttäkät lihallisia himoja jotca sotiwat sielua wastan.

11. Rackat weliet/ Mine manan teite ninquin Oudhoija ia mucalaisi/ poispiteket teiten Lihalisista Himoista/ iotca sotiuat Sielua wastan. (Rakkaat weljet/ Minä manaan teitä niinkuin outoja ja muukalaisia/ pois pitäkää teitä lihallisista himoista/ jotka sotivat sielua wastaan.)

12 ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.

12 Olkoon vaelluksenne pakanain keskellä arvokasta, jotta he siinä, missä he panettelevat teitä niin kuin pahantekijöitä, hyvien tekojenne vuoksi, joita he tarkkaavat, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.

12. Ja pitäkäät hyvä meno pakanain seassa, että ne, jotka teitä panettelevat niinkuin pahointekijöitä, näkisivät teidän hyvistä töistänne ja kiittäisivät Jumalaa etsikon päivänä.

12. Ja pitäkät hywä meno pacanain seas että ne jotca teitä panettelewat nijncuin pahointekijtä tundisit teidän teidän hywistä töistän ja kijttäisit Jumalata sinä päiwänä jona hän caicki julista.

12. Ja piteket hye meno Pacanaidhen seas/ Sen päle ette ne iotca teite panetteleuat ninquin Pahointekijte/ aruaisit teite teiden hyuiste töisten/ ia kijtteisit sijte Jumala/ sinä peiuenä/ iona hen caiki iulghistapi. (Ja pitäkää hywä meno pakanoiden seassa/ Sen päälle, että ne jotka teitä panettelewat niinkuin pahantekijöitä/ arwaisit teitä teidän hywistä töistänne/ ja kiittäisit siitä Jumalaa/ sinä päivänä/ jona hän kaikki julkistaapi.)

13 Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin,

13 Olkaa siis alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran vuoksi, sekä hallitsijalle,* joka on ylin,

13. Sentähden olkaat alamaiset kaikelle inhimilliselle säädylle Herran tähden, olisko se kuninkaalle, niinkuin ylimmäiselle,

13. SEntähden olcat alammaiset caikille ihmisille ja säädyille HERran tähden olisco se Cuningalle nijncuin ylimmäiselle taicka Päämiehille/

13. Senteden olcatta alamaiset caikille Inhimilisille Sädhyille Herran tedhen/ Waicka se olis Kuningelle/ ninquin sen ylimeisen/ taicka Pämiehillen/ (Sentähden olkaatte alamaiset kaikille ihmisten säädyille Herran tähden/ Waikka se olisi kuninkaalle/ niinkuin sen ylimmäisen/ taikka päämiehillenne.)

14 kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi;

14 että maaherroille, jotka hän on lähettänyt pahantekijöille rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi.

14. Taikka päämiehille, niinkuin niille, jotka häneltä lähetetyt ovat pahointekiöille rangaistukseksi ja hurskaille kiitokseksi.

14. Nijncuin nijlle jotca häneldä lähetetyt owat pahointekijlle rangaistuxexi ja hurscaille kijtoxexi.

14. ninquin ne iotca henelde lehetetydh ouat/ nijlle Pahointekijoille tosin rangastoxexi/ ia nijlle Hurskaille kijtoxei. (niinkuin, ne jotka häneltä lähetetyt owat/ niille pahantekijöille tosin rangaistukseksi/ ja niille hurskaille kiitokseksi.)

15 sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä —

15 Sillä niin on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten tietämättömyydeltä,

15. Sillä se on Jumalan tahto, että te hyvällä työllä tukitsette hulluin ja tyhmäin ihmisten suun,

15. Sillä se on Jumalan tahto että te hywällä työllä tukidzetta hulluin ja tyhmäin ihmisten suun.

15. Sille ette se ombi Jumalan tachto/ ette te hyuelle töelle tukitzetta Hulluen ia tyhmein Inhimisten suun. (Sillä että se ompi Jumalan tahto/ että te hywällä työllä tukitsette hullujen ja tyhmäin ihmisten suun.)

16 niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.

16 niin kuin vapaat, ei kuitenkaan pitäen vapautta pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan palvelijat.

16. Niinkuin vapaat, ja ei niin, että se vapaus olis niinkuin pahuuden peite, vaan niinkuin Jumalan palveliat.

16. Nijncuin wapat ja ei nijn että se wapaus olis nijncuin pahuden peitos waan nijncuin Jumalan palweliat.

16. Ninquin ne wapahat/ ia ei nin ette sa wapaus olis quin Pahudhen peitos/ waan ninquin ne Jumalan Palueliat. (Niin kuin ne wapahat/ ja ei niin, että se wapaus olisi pahuuden peitossa/ waan niinkuin ne Jumalan Palwelijat.)

17 Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.

17 Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa hallitsijaa.

17. Olkaat kunnialliset jokaista kohtaan, rakastakaat veljiä, peljätkäät Jumalaa, kunnioittakaat kuningasta.

17. Olcat cunnialiset jocaista wastan. Racastacat weljiä peljätkät Jumalata cunnioittacat Cuningasta.

17. Olcatta cunnialiset iocaista wastan. Racastacat Welijä/ Pelietke Jumalata/ Cunnioittaca Kuningasta. (Olkaatte kunnialliset jokaista wastaan. Rakastakaa weljiä/ Peljätkää Jumalaa/ Kunnioittakaa kuningasta.)

18 Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.

18 Palvelijat, olkaa isännillenne alamaiset osoittaen heille kaikkea kunnioitusta — ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan myös väärille.

18. Te palveliat! olkaat alamaiset kaikella pelvolla teidän isännillenne, ei ainoastaan hyville ja siveille, vaan myös tuimille.

18. TE palweliat olcat alammaiset caikella pelgolla teidän Isännillen ei ainoastans hywille ja siwiöille waan myös tuimille.

18. Te Palueliat olca alamaiset caikella pelgholla teide' Herrain/ ei waiuoin ninen Lakiain ia siuiede'/ Waan mös nijlle tuimille. (Te palvelijat olkaa alamaiset kaikella pelolla teidän herrain/ ei waivoin niiden lakiain ja siweiden/ Waan myös niille tuimille.)

19 Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien.

19 Sillä se on armoa, jos joku omantunnon vuoksi Jumalan tähden kestää vaivoja syyttömästi kärsien.

19. Sillä se on armo, jos joku omantuntonsa tähden Jumalan tykö vaivaa kärsii, ja syyttömästi kärsii.

19. Sillä se on armo jos jocu omantundons tähden Jumalan tygö waiwa kärsi ja syyttömäst kärsi/

19. Sille se on Armo/ ios iocu Omantunnons tedhen Jumalan tyge/ pitepi waiua/ ia ilman ansiotans wärytte kerssipi. (Sillä se on armo/ jos joku omantuntonsa tähden Jumalan tykö/ pitääpi waivaa/ ja ilman ansiotansa wääryyttä kärsiipi.)

20 Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.

20 Sillä mitä kunnioitettavaa siinä on, jos olette kärsivällisiä, kun teette syntiä ja teitä piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvää teette ja kärsitte, niin se on armoa Jumalan edessä.

20. Sillä mikä kiitos se on, jos te pahain tekoinne tähden piestään, ja te kärsitte? Mutta kuin te hyvin teette ja kuitenkin vaivataan, ja te sen kärsitte, niin se on armo Jumalan edessä.

20. Sillä mikä kijtos se on jos te pahain tecoinne tähden piestän ja te kärsitte? Mutta cosca te hywin teette ja cuitengin waiwatan ja te sen kärsitte nijn se on armo Jumalan edes.

20. Sille mike kijtos se on ios te pahain tekoinne tedhen piexeteen/ ia te kerssitte? Mutta coska te hyuestiteet/ ia quitengin waiuataan/ ia te sen kersitte/ se ombi Armo Jumalan edes. (Sillä mikä kiitos se on, jos te pahain tekoinne tähden pieksetään/ ja te kärsitte? Mutta koska te hywästi teette/ ja kuitenkin waivataan/ ja te sen kärsitte/ se ompi armo Jumalan edessä.)

21 Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä,

21 Siihen olette näet kutsutut, koska Kristuskin kärsi puolestanne jättäen teille esikuvan, jotta seuraisitte Hänen jälkiään.

21. Sillä sitä varten olette te kutsutut, että Kristus myös kärsi meidän edestämme ja jätti meille esikuvan, että teidän pitää hänen askeleitansa noudattaman,

21. Sillä sitä warten oletta te cudzutut että Christus myös kärsei meidän edestäm ja jätti meille cuwan että teidän pitä hänen askeleitans noudattaman.

21. Sille siteuarte' te oletta cutzutud/ Se'uoxi ette Christus mös kersi meiden edesten/ ia meille ydhen Esicuuan ietti/ Ette teide' pitepi noudhattaman hene' Askelens. (Sillä sitä warten te olette kutsutut/ Senwuoksi että Kristus myös kärsi meidän edestä/ ja meille yhden esikuwan jätti/ Että teidän pitääpi noudattaman hänen askeleensa.)

22 joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut",

22 Hän ei tehnyt syntiä, eikä vilppiä havaittu Hänen suussaan.

22. Joka ei yhtään syntiä tehnyt eikä yhtään petosta ole hänen suustansa löydetty,

22. Joca ei yhtän syndiä tehnyt eikä yhtän petosta ole hänen suustans löytty.

22. Joca ei ychten syndi tehnyt ollut/ Eike mös ychten petosta ole henen Suustans leutty. (Joka ei yhtään syntiä tehnyt ollut/ Eikä myös yhtään petosta ole hänen suustansa löydetty.)

23 joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee,

23 Herjattuna Hän ei herjannut takaisin eikä kärsiessään uhannut, vaan jätti itsensä sen haltuun, joka tuomitsee oikein.

23. Joka ei kironnut, kuin häntä kirottiin, ei uhannut, kuin hän kärsi; mutta antoi hänelle koston, joka oikein tuomitsee;

23. Joca ei kironnut cosca hän kirottin ei uhgannut cosca hän kärsei mutta andoi hänelle coston joca oikein duomidze.

23. Joca ei wastankironudh/ coska he' kirottijn/ Ei whgannudh/ coska hen kerssi. Mutta hen annoi henelle Coston ioca oikein domitze. (Joka ei wastaan kironnut/ koska hän kirottiin/ ei uhkannut/ koska hän kärsi. Mutta hän antoi hänelle koston, joka oikein tuomitsee.)

24 joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut".

24 Hän itse kantoi syntimme ruumiissaan ristille, jotta me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle, ja Hänen haavainsa ansioista te olette parannetut.

24. Joka meidän syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa puun päällä, että me synneistä pois kuolleet eläisimme vanhurskaudelle; jonka haavain kautta te olette terveiksi tulleet.

24. Joca meidän syndimme idze uhrais omas ruumisans puun päällä että me synneistä poiscuollet eläisimme wanhurscaudelle. Jonga haawain cautta te oletta terwexi tullet:

24. Joca meiden syndinne itze wffrasi omas Rumisans Puun pääle/ senpäle ette me synneiste poiskooleet/ sille Wanhurskaudhelle eleisimme. Jonga haauain cautta te oletta teruexi tulleheet/ (Joka meidän syntimme itse uhrasi oman ruumiinsa puun päälle/ senpäälle että me synneistä pois kuolleet/ sille wanhurskaudelle eläisimme. Jonka haawain kautta te olette terweeksi tulleet.)

25 Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.

25 Sillä te”olitte niin kuin eksyvät lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.

25. Sillä te olitte niinkuin eksyväiset lampaat, vaan nyt te olette palanneet teidän sieluinne paimenen ja piispan tykö.

25. Sillä te olitta nijncuin exywäiset lambat waan nyt te oletta palainnet teidän sieluin Paimenen ja Pispan tygö.

25. Sille te olitta ninquin exyueiset Lambat Waan nyt te oletta palaineet/ sen teiden Sieludhen Paimenen ia Pispan tyge. (Sillä te olitte niinkuin eksywäiset lampaat, waan nyt te olette palanneet/ sen teidän sielujen paimenen ja piispan tykö.)