KIRJE HEBREALAISILLE |
EPISTOLA HEBREALAISILLE |
Epistola
Ebrerein tygö . |
| 1938 |
1776 |
1642 |
| |
|
|
| 12 LUKU |
12 LUKU |
XII. Lucu . |
| 12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi
todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki,
mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät
kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa
kilvoituksessa, |
12:1 Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on, |
12:1 SEntähden myös
me/ että meillä on näin suuri todistusten joucko meidän
ymbärilläm/ nijn poispangam syndi/ joca aina meihin
tarttu ja hitaxi teke/ ja juoscam kärsimisen cautta
sijnä kilwoituxes/ cuin meidän eteem pandu on/ |
| 12:2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään,
Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta
kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan
valtaistuimen oikealle puolelle. |
12:2 Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella. |
12:2 Ja cadzocam
Jesuxen/ uscon alcajan ja päättäjän päälle. Joca/ cosca
hän olis kyllä tainnut iloita/ kärsei ristiä/ ja ei
totellut pilcka/ ja nyt istu oikialla kädellä Jumalan
istuimella. |
| 12:3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä
sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi
ja menettäisi toivoanne. |
12:3 Niin muistakaat häntä, joka senkaltaisen vastahakoisuuden on syntisiltä itse vastaansa kärsinyt, ettette väsy teidän mielessänne ja lakkaa. |
12:3 Muistacat
händä/ joca sencaltaisen wastahacoisuden on synneisildä
idze wastans kärsinyt/ ettet te wäsy teidän mielisän ja
lacka. |
| 12:4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa,
taistellessanne syntiä vastaan, |
12:4 Sillä ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet, |
12:4 Sillä et te
ole wielä/ haman weren asti kilwoitellen/ syndiä wastan
ollet/ |
| 12:5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu
teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana
Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua
nuhtelee; |
12:5 Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niinkuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan, |
12:5 Ja te oletta
jo unhottanet sen uscalluxen/ jonga hän teille nijncuin
lapsillens puhu: Minun poican/ älä ylöncadzo HERran
rangaistusta/ ja älä näänny coscas häneldä rangaistan. |
| 12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja
hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa." |
12:6 Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa. |
12:6 Sillä jota
HERra racasta/ sitä hän myös rangaise. Mutta jocaista
poica hän piexä/ cuin hän corja. |
| 12:7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä
niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei
kurita? |
12:7 Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita? |
12:7 Jos te sen
rangaistuxen kärsitte/ nijn Jumala taridze teille
idzens/ nijncuin lapsillens: Sillä cuca on se poica/
jota ei Isä rangaise? |
| 12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki
ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä
ettekä lapsia. |
12:8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset. |
12:8 Mutta jos te
oletta ilman rangaistusta/ josta caicki owat osalliset
ollet/ nijn te oletta äpärät ja ette lapset. |
| 12:9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme
kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa
ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? |
12:9 Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme? |
12:9 Ja cosca
meillä owat lihalliset Isät ollet rangaidziana/ nijn me
olemma nijtä cawahtanet/ eikö meidän sijs paljo enämmin
pidä sille hengelliselle Isälle alammaiset oleman/ että
me eläisimme? |
| 12:10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä
varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa
meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi
hänen pyhyydestään. |
12:10 Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme. |
12:10 Ja ne tosin
owat meitä rangaisnet harwoina päiwinä heidän luulons
jälken/ mutta tämä rangaise meitä meidän tarpexem/ että
hän meille pyhydens jacais. |
| 12:11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan
iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa
vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta
ovat harjoitetut. |
12:11 Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat. |
12:11 Mutta cosca
caickinainen rangaistus käsis on/ nijn ei se ole meille
iloxi/ waan murhexi/ mutta sijtte anda hän rauhallisen
wanhurscauden hedelmän nijlle jotca sijnä harjoitetut
owat. |
| 12:12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja
rauenneet polvenne"; |
12:12 Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne, |
12:12 SEntähden
ojetcat teidän joutilat kätenne/ ja wäsynet polwenne/ |
| 12:13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei
ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. |
12:13 Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis. |
12:13 Ja astucat
wilpittömät askelet teidän jalgoillan/ ettei jocu
combastuis nijncuin onduwa/ waan paljo enämmin terwexi
tulis. |
| 12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen,
sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; |
12:14 Noudattakaat rauhaa kaikkein kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään saa Herraa nähdä, |
12:14 Noudattacat
rauha caickein cansa ja pyhyttä/ paidzi joita ei yxikän
saa HERra nähdä. |
| 12:15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää
osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden
juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet
sen kautta tule saastutetuiksi, |
12:15 Ja ottakaat vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekemään ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi; |
12:15 Ja ottacat
waari/ ettei jocu Jumalan Armoa unhodais/ ettei joscus
caswais jocu carwas juuri/ jotacuta wastahacoisutta
tekemän/ ja monda sen cautta tulisit saastutetuxi. |
| 12:16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä
niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi
esikoisuutensa. |
12:16 Ettei joku olisi huorintekiä eli jumalatoin niinkuin Esau, joka yhden atrian tähden myi pois esikoisuutensa oikeuden. |
12:16 Ettei jocu
olis salawuoteinen eli jumalatoin nijncuin Esau/ joca
yhden atrian tähden myi pois esicoisudens oikeuden. |
| 12:17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun
hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä
hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin
sitä pyysi. |
12:17 Sillä te tiedätte, että kuin hän sitte tahtoi periä siunausta, tuli hän hyljätyksi; sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen siaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi. |
12:17 Sillä te
tiedätte/ että cosca hän sitte tahdoi oikeudella periä
perindö siunausta/ tuli hän hyljätyxi: sillä ei hän
löynnyt yhtän parannuxen sia/ waicka hän sitä
kyyneleillä edzei. |
| 12:18 Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota
voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä
synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, |
12:18 Sillä ette ole käyneet sen vuoren tykö, johon ei ruveta saa, ja joka tulesta paloi, ette myös käyneet siihen synkeyteen ja pimeyteen, ja sen hirmuisen ilman tykö, |
12:18 Sillä et te
ole käynet sen wuoren tygö/ johon ruweta saa/ ja tulesta
paloi/ et te myös käynet sijhen syngeyteen ja pimeyteen/
ja sen hirmuisen ilman tygö/ |
| 12:19 ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui
niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei
heille enää puhuttaisi; |
12:19 Sen basunan kajauksen ja sanain äänen tykö, josta ne, jotka sen kuulivat, rukoilivat, ettei se sana pitänyt heille sanottaman. |
12:19 Sen Basunan
helinän ja sanain änen tygö/ jota ne jotca sen cuulit
cartit/ anoin ettei se sana pitänyt heille millän muoto
sanottaman. |
| 12:20 sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä:
"Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön"; |
12:20 Sillä ei he voineet kärsiä niitä, mitkä siinä sanottiin, ja jos joku peto siihen vuoreen sattui, niin se piti kivitettämän eli nuolella ammuttaman lävitse. |
12:20 Sillä ei he
woinet kärsiä nijtä cuin sijnä sanottin/ ja jos jocu
peto sijhen wuoren sattui/ nijn sen piti kiwitettämän/
eli nuolilla ammuttaman läpidze. |
| 12:21 ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi:
"Minä olen peljästynyt ja vapisen"; |
12:21 Niin hirmuinen sen näky oli, että Moseskin sanoi: minä olen hämmästyksissä ja vapisen. |
12:21 Nijn
hirmuinen sen näky oli/ että Moseskin sanoi: minä olen
hämmästyxis/ ja wapisen. |
| 12:22 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja
elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö,
ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, |
12:22 Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö, |
12:22 Waan te
oletta käynet Sionin wuoren tygö/ sen eläwän Jumalan
Caupungin tygö/ taiwallisen Jerusalemin tygö/ ja monen
tuhannen Engelitten joucon tygö/ |
| 12:23 taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja
seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien
Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten
henkien tykö, |
12:23 Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö, |
12:23 Ja esicoisten
Seuracunnan tygö/ jotca Taiwaisa kirjoitetut owat/ ja
Jumalan/ caickein Duomarin tygö/ ja täydellisten
wanhurscasten Hengein tygö/ |
| 12:24 ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja
vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin
veri. |
12:24 Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri). |
12:24 Ja Uden
Testamendin wälimiehen Jesuxen tygö/ ja sen prijscotus
weren tygö/ joca parembita puhu cuin Abelin weri. |
| 12:25 Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka
puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet,
joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet
päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme
pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. |
12:25 Katsokaat, ettette häntä kiellä pois, joka puhuu; sillä jos ei ne paeta saaneet, jotka kielsivät sen, joka maan päällä käskyn antoi, paljoa vähemmin me, jos me sitä pyydämme karttaa, joka taivaasta puhuu, |
12:25 CAdzocat/
ettet te händä ylöncadzo/ joca teidän cansan puhu: sillä
jos ei ne heitäns wälttänet hänestä/ joca maan päällä
puhui/ jotca carttelit: Paljo wähemmin me/ jos me sitä
pyydämme cartta/ |
| 12:26 Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt
hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan
maan, jopa taivaankin." |
12:26 Jonka ääni silloin maata järisti; mutta nyt hän lupaa ja sanoo: vielä minä nytkin kerran tahdon järistää, en ainoastansa maata, mutta myös taivasta. |
12:26 Joca Taiwasta
puhu/ jonga äni silloin maata järisti. Mutta nyt hän
lupa ja sano: wielä minä nytkin kerran tahdon järistä/
en ainoastans maata/ mutta myös Taiwasta. |
| 12:27 Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä
järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että
ne, jotka eivät järky, pysyisivät. |
12:27 Mutta kuin hän sanoo: vielä kerran, tahtoo hän osoittaa, että järiseväiset pitää muutettaman niinkuin ne, jotka rakennetut ovat, että järisemättömät pysyisivät. |
12:27 Mutta cosca
hän sano: wielä kerran tahto hän osotta/ että ne
järisewäiset pitä muutettaman/ nijncuin sekin joca
rakettu on/ että ne järisemättömät pysyisit. |
| 12:28 Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei
järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme
Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja
pelolla; |
12:28 Sentähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelvolla. |
12:28 Sentähden
saamme me sen waldacunnan joca ei järistä taida/ meillä
on Armo/ jonga cautta me Jumalata palwelemme/ hänen
mielens noutexi/ siweydellä ja pelgolla. |
| 12:29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. |
12:29 Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. |
12:29 Sillä meidän
Jumalam on culuttawainen tuli. |
| |
|
|