Ensimmäinen Samuelin kirja
623
luolasta ja meni matkaansa.
9 Senjälkeen Daavid myös nousi,
lähti luolasta ja huusi Saulin jäl-
keen: Minun herrani, kuningas!
Kun Saul katsahti taaksensa,
kumartui Daavid kasvoilleen
maahan ja osoitti kunnioitusta.
10 Ja Daavid sanoi Saulille: Mik-
si sinä kuuntelet ihmisten puhet-
ta, jotka sanovat: 'Daavid hankkii
sinulle onnettomuutta'?
11 Katso, näethän nyt omin sil-
min, kuinka Herra tänä päivänä
antoi sinut minun käsiini luolas-
sa, mutta minä säästin sinut,
vaikka minua neuvottiin tappa-
maan sinut; sillä minä ajattelin:
'Minä en satuta kättäni herraani;
sillä hän on Herran voideltu.'
12 Katso itse, isäni, katso tätä
viittasi liepeen kappaletta, joka
on minun kädessäni. Kun minä
leikkasin sen sinun viittasi lie-
peestä enkä sinua tappanut, niin
ymmärrä siitä ja näe, ettei mi-
nulla ole tekeillä mitään pahaa
tai rikollista ja etten minä ole
sinua vastaan rikkonut, vaikka
sinä vainoat minua ottaaksesi
minulta hengen.
13 Herra tuomitkoon meidän vä-
lillämme, minun ja sinun, ja Her-
ra kostakoon sinulle minun puo-
lestani, mutta minun käteni ei
sinuun satu.
14 On, niinkuin vanha sananlas-
ku sanoo: 'Jumalattomuus tulee
jumalattomista'; mutta minun kä-
teni ei sinuun satu.
15 Kenen jälkeen Israelin kunin-
gas on lähtenyt? Ketä sinä ajat
takaa? Koiranraatoa, yhtä kirp-
pua!
16 Herra olkoon tuomari ja
tuomitkoon meidän välillämme,
minun ja sinun; hän nähköön ja
ajakoon minun asiani ja autta-
koon minut sinun käsistäsi oi-
keuteeni.
17 Kun Daavid oli päättänyt tä-
män puheensa Saulille, sanoi
Saul: Eikö se ole sinun äänesi,
poikani Daavid? Ja Saul korotti
äänensä ja itki.
18 Ja hän sanoi Daavidille: Sinä
olet minua vanhurskaampi, sillä
sinä olet tehnyt minulle hyvää,
vaikka minä olen tehnyt sinulle
pahaa.
19 Sinä olet tänä päivänä osoit-
tanut hyvyyttäsi minua kohtaan,
kun et tappanut minua, vaikka
Herra oli antanut minut sinun
käsiisi.
