Ensimmäinen Samuelin kirja
629
Ahimelekille ja Abisaille, Serujan
pojalle, Jooabin veljelle, ja sanoi:
Kuka lähtee minun kanssani
Saulin tykö leiriin? Abisai vastasi:
Minä lähden sinun kanssasi.
7 Niin Daavid ja Abisai menivät
yöllä väen luo ja näkivät, että
Saul makasi ja nukkui leirissä, ja
hänen keihäänsä oli pistettynä
maahan hänen päänpohjiinsa;
mutta Abner ja väki makasivat
hänen ympärillänsä.
8 Ja Abisai sanoi Daavidille:
Jumala on tänä päivänä antanut
vihamiehesi sinun käsiisi. Salli
nyt minun keihästää hänet maa-
han; yksi isku vain, toista ei tar-
vita.
9 Mutta Daavid vastasi Abisaille:
Älä surmaa häntä; sillä kuka on
rankaisematta satuttanut kätensä
Herran voideltuun?
10 Ja Daavid sanoi vielä: Niin
totta kuin Herra elää: Herra itse
lyö hänet, tahi hänen kuolinpäi-
vänsä tulee, tahi hän menee so-
taan ja tuhoutuu siellä.
11 Mutta minä en satuta kättäni
Herran voideltuun. Pois se, Herra
varjelkoon! Vaan ota nyt keihäs
hänen päänpohjistaan ja vesias-
tia, ja sitten menkäämme.
12 Ja Daavid otti keihään ja ve-
siastian Saulin päänpohjista, ja
sitten he menivät tiehensä. Eikä
kukaan nähnyt tai huomannut
sitä, eikä kukaan herännyt, vaan
he nukkuivat kaikki; sillä Herran
lähettämä raskas uni oli vallan-
nut heidät.
13 Kun sitten Daavid oli tullut
toiselle puolelle, asettui hän
kauas vuoren laelle, pitkän väli-
matkan päähän.
14 Ja Daavid huusi väelle ja
Abnerille, Neerin pojalle, ja sa-
noi: Etkö vastaa, Abner? Abner
vastasi ja sanoi: Kuka sinä olet,
joka niin huudat kuninkaalle?
15 Daavid sanoi Abnerille: Sinä-
hän olet mies, eikä sinun ver-
taistasi ole Israelissa. Miksi et
sitten vartioinut herraasi, kunin-
gasta? Sillä joku kansasta tuli
surmaamaan kuningasta, sinun
herraasi.
16 Ei ole hyvin tehty, mitä sinä
olet tehnyt. Niin totta kuin Herra
elää: te olette kuoleman omat,
koska ette vartioineet herraanne,
Herran voideltua. Katsohan nyt:
missä ovat kuninkaan keihäs ja
vesiastia, jotka olivat hänen
päänpohjissaan?
