Ensimmäinen Samuelin kirja
614
kaan, kun Herra hävittää Daavi-
din vihamiehet kaikki tyynni
maan päältä?
16 Niin Joonatan teki liiton
Daavidin suvun kanssa. Ja Herra
vaati koston Daavidin vihamiehil-
tä.
17 Ja Joonatan vannotti vielä
Daavidin heidän keskinäisen rak-
kautensa kautta, sillä hän rakasti
häntä niinkuin omaa sieluansa.
18 Ja Joonatan sanoi hänelle:
Huomenna on uusikuu, ja sinua
kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.
19 Mutta ylihuomenna mene no-
peasti siihen paikkaan, johon
kätkeydyit sinä päivänä, jona se
teko tapahtui, ja istuudu Eselin
kiven ääreen.
20 Niin minä ammun kolme
nuolta sen laitaa kohti, niinkuin
ampuisin maaliin.
21 Sitten minä lähetän palvelijan
sanoen: 'Mene ja hae nuolet.'
Jos minä silloin sanon palvelijal-
le: 'Katso, nuolet ovat takanasi,
tännempänä, ota ne', niin tule
kotiin, sillä silloin voit olla rau-
hassa eikä mitään ole tekeillä,
niin totta kuin Herra elää.
22 Mutta jos minä sanon sille
nuorelle miehelle näin: 'Katso,
nuolet ovat edessäsi, sinnempä-
nä', niin lähde, sillä Herra lähet-
tää sinut pois.
23 Ja mitä minä ja sinä olemme
keskenämme puhuneet, sen to-
distaja meidän välillämme, minun
ja sinun, on Herra iankaikkisesti.
24 Niin Daavid kätkeytyi kedolle.
Ja kun uusikuu tuli, istuutui ku-
ningas aterialle.
25 Kuningas istui tavallisella is-
tuimellansa, istuimella seinän
vieressä. Ja Joonatan nousi sei-
somaan, ja Abner istuutui Saulin
viereen. Mutta Daavidin paikka
oli tyhjä.
26 Saul ei kuitenkaan sanonut
mitään sinä päivänä, sillä hän
ajatteli: Jotakin on hänelle ta-
pahtunut: hän ei liene puhdas;
varmaankaan hän ei ole puhdas.
27 Mutta kun Daavidin paikka oli
tyhjä seuraavanakin päivänä, toi-
sena uudenkuun päivänä, sanoi
Saul pojallensa Joonatanille:
Miksi ei Iisain poika ole eilen ei-
kä tänään tullut aterialle?
28 Joonatan vastasi Saulille:
Daavid pyysi minulta, että saisi
mennä Beetlehemiin;
29 hän sanoi: 'Salli minun men-
nä, sillä meillä on suvun teu-
