Ensimmäinen Samuelin kirja
616
taa; ja he suutelivat toisiansa ja
itkivät yhdessä; Daavid itki hillit-
tömästi.
42 Ja Joonatan sanoi Daavidille:
Mene rauhassa. Niin on, kuin me
molemmat olemme vannoneet
Herran nimeen ja sanoneet:
'Herra on todistaja meidän välil-
lämme, minun ja sinun, ja minun
jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi
välillä iankaikkisesti.'
43 Sitten Daavid nousi ja lähti,
mutta Joonatan palasi kaupun-
kiin.
21 luku
Daavid pappi Ahimelekin luona
Noobissa. Daavid pakenee Gatiin.
1 Ja Daavid tuli pappi Ahimele-
kin luo Noobiin. Mutta Ahimelek
tuli vavisten Daavidia vastaan ja
kysyi häneltä: Miksi sinä tulet
yksin, eikä ole ketään sinun
kanssasi?
2 Daavid vastasi pappi Ahimele-
kille: Kuningas on käskenyt mi-
nut asialle ja sanoi minulle: 'Äl-
köön kukaan saako tietää mi-
tään siitä asiasta, jolle minä si-
nut lähetän, ja siitä käskystä,
jonka minä olen sinulle antanut.'
Ja palvelijat minä olen määrän-
nyt siihen ja siihen paikkaan.
3 Anna nyt minulle, mitä sinulla
on, viisi leipää, tahi mitä muuta
löytyy.
4 Pappi vastasi Daavidille ja sa-
noi: Tavallista leipää minulla ei
ole; ainoastaan pyhää leipää on,
jos vain palvelijat ovat karttaneet
naisia.
5 Daavid vastasi papille ja sanoi
hänelle: Totisesti olivat naiset
eristettyinä meistä niinkuin en-
nenkin, milloin minä olen retkelle
lähtenyt; ovatpa palvelijain re-
putkin aina olleet pyhät, vaikka
retki on ollutkin tavallinen retki.
Sitä enemmän leipä repuissa nyt
pysyy pyhänä.
6 Niin pappi antoi hänelle pyhää
leipää; sillä siellä ei ollut muuta
leipää kuin näkyleipiä, jotka oli
siirretty pois Herran edestä, että
sinne samana päivänä, jona ne
oli otettu pois, pantaisiin tuoreet
leivät.
7 Mutta siellä oli sinä päivänä
eristettynä Herran edessä eräs
Saulin palvelija, nimeltä Dooeg,
edomilainen, Saulin paimenten
päämies.
