Ensimmäinen Samuelin kirja
613
kuin Herra elää ja niin totta kuin
sinä itse elät: on vain askel mi-
nun ja kuoleman välillä.
4 Niin Joonatan sanoi Daavidille:
Mitä sinä vain lausut toivovasi,
sen minä sinulle teen.
5 Daavid sanoi Joonatanille:
Katso, huomenna on uusikuu, ja
minun pitäisi istua aterioimassa
kuninkaan kanssa; mutta salli
minun mennä ja kätkeytyä ulos
kedolle ylihuomeniltaan asti.
6 Jos isäsi kaipaa minua, niin
sano: 'Daavid pyysi minulta, että
saisi käväistä kaupungissaan
Beetlehemissä, sillä koko suvulla
on siellä jokavuotiset teurasuh-
rit.'
7 Ja jos hän sanoo: 'Hyvä on',
niin voi palvelijasi olla rauhassa.
Mutta jos hän vihastuu, niin tie-
dä, että hänellä on paha mie-
lessä.
8 Tee siis laupeus palvelijallesi,
koska olet ottanut palvelijasi
Herran liittoon kanssasi. Mutta
jos minussa on vääryys, niin
surmaa sinä minut; sillä miksi
sinä veisit minut isäsi eteen?
9 Joonatan sanoi: Pois se! Jos
huomaan, että minun isälläni on
paha mielessä sinua vastaan,
niin minä sen varmasti sinulle
ilmoitan.
10 Mutta Daavid sanoi Joona-
tanille: Kunpa sitten joku ilmoit-
taisi minulle, antaako isäsi sinul-
le kovan vastauksen.
11 Joonatan sanoi Daavidille:
Tule, menkäämme ulos kedolle.
Niin he menivät molemmat ulos
kedolle.
12 Ja Joonatan sanoi Daavidille:
Minä vakuutan Herran, Israelin
Jumalan, kautta, että koetan
huomenna tai ylihuomenna tä-
hän aikaan päästä selville isäs-
täni; ja jos Daavidin asiat ovat
hyvin, niin minä varmasti lähetän
siitä tiedon ja ilmoitan sen sinul-
le.
13 Herra rangaiskoon Joonata-
nia nyt ja vasta, jollen minä, jos
isäni mielii tehdä sinulle pahaa,
ilmoita sitä sinulle ja päästä si-
nua menemään rauhassa. Herra
olkoon sinun kanssasi, niinkuin
hän on ollut minun isäni kanssa.
14 Etkö sinäkin, jos minä silloin
vielä elän, etkö sinäkin tee Her-
ran laupeutta minulle, niin ettei
minun tarvitse kuolla?
15 Ethän koskaan kiellä laupeut-
tasi minun suvultani, et silloin-
