Ensimmäinen Samuelin kirja
617
8 Ja Daavid kysyi vielä Ahimele-
kilta: Eikö sinulla ole täällä yh-
tään keihästä tai miekkaa? Sillä
minä en ottanut mukaani, en
miekkaani enkä muita aseitani,
koska kuninkaan asia oli niin kii-
reellinen.
9 Pappi vastasi: On, sen filis-
tealaisen Goljatin miekka, jonka
sinä surmasit Tammilaaksossa;
katso, se on vaippaan käärittynä
tuolla kasukan takana. Jos tah-
dot ottaa itsellesi sen, niin ota;
sillä muuta kuin se ei täällä ole.
Daavid sanoi: Ei ole toista sen
vertaista; anna se minulle.
10 Sitten Daavid nousi ja pakeni
sinä päivänä Saulia ja tuli Aa-
kiin, Gatin kuninkaan, luo.
11 Mutta Aakiin palvelijat sanoi-
vat hänelle: Eikö tämä ole Daa-
vid, sen maan kuningas? Eivätkö
he karkeloiden virittäneet hänelle
tätä laulua: 'Saul voitti tuhat,
mutta Daavid kymmenentuhatta'?
12 Daavid pani mieleensä nämä
sanat ja pelkäsi suuresti Aakista,
Gatin kuningasta.
13 Niin hän tekeytyi mielipuolek-
si heidän silmiensä edessä ja
raivosi heidän käsissään ja pii-
rusteli portin oviin ja valutti syl-
keä partaansa.
14 Silloin Aakis sanoi palvelijoil-
leen: Näettehän, että mies on
hullu. Miksi toitte hänet minun
luokseni?
15 Puuttuuko minulta hulluja,
kun toitte tämän hulluttelemaan
minun eteeni? Tällainenko saisi
tulla minun hoviini?
22 luku
Daavid Adullamissa ja Mooabis-
sa. Dooegin ilmianto ja Noobin
pappien surma.
1 Niin Daavid lähti sieltä ja pää-
si pakoon Adullamin luolaan. Ja
kun hänen veljensä ja koko hä-
nen isänsä perhe kuulivat sen,
tulivat he sinne hänen luoksen-
sa.
2 Ja hänen luoksensa kokoontui
kaikenlaista ahdingossa olevaa,
velkaantunutta ja katkeroitunutta
väkeä, ja hän rupesi heidän
päämiehekseen. Näin liittyi hä-
neen noin neljäsataa miestä.
3 Sieltä Daavid meni Mooabin
Mispeen. Ja hän sanoi Mooabin
kuninkaalle: Salli minun isäni ja
äitini tulla asumaan teidän luok-
