Ensimmäinen Samuelin kirja
605
tista, tuli filistealaisten taisteluri-
veistä ja puhui niinkuin ennenkin;
ja Daavid kuuli sen.
24 Ja kun israelilaiset näkivät
tuon miehen, pakenivat he häntä
kaikki ja pelkäsivät suuresti.
25 Ja Israelin miehet sanoivat:
Katsokaa miestä, joka tuolla tu-
lee! Hän tulee häpäisemään Is-
raelia. Mutta sen miehen, joka
surmaa hänet, kuningas tekee
hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle
tyttärensä ja tekee hänen isänsä
perheen veroista vapaaksi Israe-
lissa.
26 Niin Daavid sanoi miehille,
jotka seisoivat siinä hänen kans-
saan: Mitä saa se mies, joka
surmaa tuon filistealaisen ja
poistaa häväistyksen Israelista?
Sillä mikä tuo ympärileikkaama-
ton filistealainen on häpäise-
mään elävän Jumalan taisteluri-
vejä?
27 Väki sanoi hänelle saman,
minkä ennenkin: sen ja sen saa
se mies, joka surmaa hänet.
28 Mutta kun hänen vanhin vel-
jensä Eliab kuuli hänen puhuvan
miesten kanssa, vihastui Eliab
Daavidiin ja sanoi: Miksi sinä
olet tullut tänne, ja kenelle olet
jättänyt sen pienen lammas-
lauman siellä erämaassa? Minä
tunnen sinun julkeutesi ja pahan
sisusi; sinä olet tullut tänne kat-
somaan sotaa.
29 Daavid vastasi: Mitä minä sit-
ten olen tehnyt? Saaneehan
tuon verran kysyä.
30 Ja hän kääntyi hänen luo-
tansa toisen puoleen ja kysyi
niinkuin ennenkin; ja väki vastasi
hänelle samoin kuin äsken.
31 Mutta tuli tunnetuksi, mitä
Daavid oli puhunut; ja se kerrot-
tiin Saulille, ja tämä noudatti
hänet luoksensa.
32 Ja Daavid sanoi Saulille: Äl-
köön kenenkään mieli masentu-
ko hänen tähtensä. Palvelijasi
käy taistelemaan tuota filis-
tealaista vastaan.
33 Saul sanoi Daavidille: Et sinä
voi mennä tuota filistealaista
vastaan etkä taistella hänen
kanssaan, sillä sinä olet nuoru-
kainen, mutta hän on sotilas
nuoruudestansa saakka.
34 Mutta Daavid sanoi Saulille:
Palvelijasi on ollut kaitsemassa
isänsä lampaita. Jos leijona tai
karhu tuli ja vei lampaan lau-
masta,
