Tuomarien kirja
541
heidän pitonsa kestivät. Mutta
seitsemäntenä päivänä Simson
selitti hänelle, koska vaimo hän-
tä ahdisti. Ja vaimo selitti arvoi-
tuksen kansalaisilleen.
18 Niin kaupungin miehet sanoi-
vat hänelle seitsemäntenä päivä-
nä, ennenkuin aurinko laski: Mikä
on makeampaa kuin hunaja, ja
mikä leijonaa väkevämpi? Hän
vastasi heille: Ellette olisi kyntä-
neet minun vasikallani, ette olisi
arvoitustani arvanneet.
19 Silloin Herran henki tuli hä-
neen, ja hän meni Askeloniin, löi
siellä kuoliaaksi kolmekymmentä
miestä, otti heiltä vaatteet ja an-
toi juhlapuvut arvoituksen selittä-
jille. Ja hänen vihansa syttyi, ja
hän meni isänsä kotiin.
20 Mutta Simsonin vaimo joutui
sille sulhaspojista, joka oli ollut
yljän ystävänä.
15 luku
Simsonin kosto. Hänen urotyön-
sä Lehissä.
1 Jonkun ajan kuluttua, nisun-
leikkuuaikana, tuli Simson kat-
somaan vaimoansa, tuomisinaan
vohla, ja sanoi: Minä menen
vaimoni luo sisähuoneeseen.
Mutta tämän isä ei sallinut hä-
nen mennä,
2 vaan sanoi: Minä tosiaankin
luulin, että olit ruvennut vihaa-
maan häntä, ja annoin hänet si-
nun sulhaspojallesi. Mutta onhan
hänen nuorempi sisarensa häntä
kauniimpi, sinä saat hänet toisen
sijaan.
3 Mutta Simson vastasi heille:
Nyt minä en tule syynalaiseksi
filistealaisista, vaikka teenkin
heille pahaa.
4 Niin Simson meni ja pyydysti
kolmesataa kettua. Ja hän otti
tulisoihtuja, sitoi aina kaksi hän-
tää yhteen ja asetti tulisoihdun
kunkin häntäparin väliin.
5 Sitten hän sytytti tulisoihdut ja
päästi ketut menemään filis-
tealaisten viljapeltoihin; näin hän
sytytti palamaan sekä kuhilaat
että kasvavan viljan, viinitarhat ja
öljypuut.
6 Niin filistealaiset kysyivät: Kuka
tämän on tehnyt? Vastattiin:
Simson, timnalaisen vävy, koska
tämä otti hänen vaimonsa ja an-
toi sen hänen sulhaspojalleen.
Niin filistealaiset menivät ja polt-
